Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Ihmisten määrä maapallolla paisuu kohti kahdeksaa miljardia.
YK:n tuoreimman arvion mukaan huomenna meitä on reilut 200 000 enemmän, samoin ylihuomenna, ja niin myös joka päivä ensi viikolla. Vuonna 2100 väestö olisi huipussaan, noin 11 miljardissa.
Paitsi jos ennuste on väärässä.
Kun ihmiset sanovat, että on tapahtunut väestöräjähdys, se on totta. Virhe on olettaa, että kasvu jatkuu.
Darrell Bricker, tietokirjailija ja tutkija
Hallitsematon väestönkasvu on jo vuosikymmeniä ollut tulevaisuuden uhkakuva, jonka lähes kaikki tuntuvat tietävän. Kuinka ruokkia kaikki maailman ihmiset? Saastuvatko meret elottomiksi, katoavatko metsät, lämpeneekö ilmasto sietämättömäksi?
Osalle väestöräjähdys on syy nostaa kädet pystyyn kamppailussa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi: onko minun päästövähennyksilläni väliä, kun planeetalla on koko ajan yhä enemmän ihmisiä?
Väestön kokoa kuvaava laskurin numero tuntuu raksuttavan vääjäämättömästi isommaksi, mutta ehkä ei enää kauaa. Olemme nimittäin yllättävässä historiallisessa taitekohdassa. Tältä näyttää väestöräjähdyksen loppujarrutus.
“Väestö on kasvanut yhdessä vuosisadassa noin miljardista 7,8 miljardiin. Kun ihmiset sanovat, että on tapahtunut väestöräjähdys, se on totta. Virhe on olettaa, että kasvu jatkuu”, sanoo väestötieteeseen perehtynyt tietokirjailija ja mielipidetutkija Darrell Bricker.
Kanadalainen Bricker on kirjoittanut kollegansa John Ibbitsonin kanssa yhden viime vuosien puhutuimman kirjan väestönkasvusta.
Kirjan pääväite on, että seuraavan kolmen vuosikymmenen kuluessa maailman väkiluku kääntyy laskuun, ja laskun alettua se ei enää pysähdy. Kutistumme lukumääräisesti yhä pienemmäksi, kohti tuntematonta.
YK:n väestömallit ovat vanhanaikaisia, koska maailma muuttuu paljon nopeammin kuin ne pystyvät ennustamaan.
Darrell Bricker
Kirjoittajat nojaavat väestöennusteisiin, jotka pitävät todennäköisenä, että 11 miljardin sijaan väestö kääntyy laskuun paljon aikaisemmin. Ehkä 8,5 miljardissa tai alle, uskoo Bricker. Jos katsoo väestölaskuria, siihen ei ole enää kauaa.
Väestöräjähdyksen sijaan meitä odottaa ennen pitkää väestökato. Kirjan nimi on Empty Planet, Tyhjä planeetta.
Tyhjä planeetta, todellako?
“Tyhjä planeetta oli parempi nimi kuin “vähän niin kuin tyhjä planeetta”. Oikeasti kukaan ei tiedä varmasti, miten alas väestö laskee. Yritämme kirjassa vain korjata kertakaikkisen väärää näkemystä siitä, että maailman väkiluku olisi karkaamassa käsistä”, Bricker sanoo.
Voisiko kaikki romahtaa?
Luonnon ja yhteiskunnan romahdus kummittelevat mielissämme hyvästä syystä. Niin kävi Pääsiäissaarelle.
Pinta-alaltaan Helsinkiä pienempi Pääsiäissaari on keskellä Tyyntä valtamerta sijaitseva maailman eristynein asumiskelpoinen maapläntti. Etäisyyttä lähimpään mantereeseen on yli 3 000 kilometriä.
Noin tuhat vuotta sitten polynesialaiset rantautuivat Pääsiäissaarelle ja asuttivat sen ensimmäisinä. Silloin saarta peittivät monimuotoiset metsät.
Ihmisyhteisö kasvoi ja kukoisti, mutta muutaman vuosisadan kuluttua tapahtui jotain dramaattista.
Kun eurooppalaiset löytöretkeilijät saapuivat Pääsisäissaarelle vuonna 1722, saaren viimeinenkin puu oli kaadettu, luonnonvarainen eläimistö oli hävinnyt ja saaren ihmisväestö romahtanut murto-osaan. Nälkiintyneet polynesialaiset harjoittivat kannibalismia ja sotivat keskenään.
Jos vain tuhannet pääsiäissaarelaiset, joilla oli pelkät kivityökalut ja oma lihasvoimansa riittivät tuhoamaan oman yhteiskuntansa, miten miljardit ihmiset metallisine työkaluineen ja koneineen epäonnistuisivat vielä pahemmassa?
Jared Diamond kirjassaan Romahdus (2005)
Yhdysvaltalainen Pulitzer-palkittu tietokirjailija Jared Diamond esitti kirjassaan Romahdus: Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä (2005) kuuluisaksi tulleen teorian Pääsiäissaaren kohtalosta.
Sen mukaan polynesialaisten jopa 15 000 asukkaan yhteisöksi kasvanut kehittynyt yhteiskunta ja sen tehokkaasti saaren luonnonvaroja hyödyntänyt talous olivat saaren kantokyvylle liikaa. Herkkä ekosysteemi romahti kuin korttitalo.
Saarelaiset kaatoivat puuta käyttöönsä ja polttivat metsää maanviljelyksen tieltä kunnes se katosi. Jättiläispalmujen tilalle tuli heinikkoa ja eroosio pilasi pellot. Metsän mukana hävisivät saaren kotoperäiset maalinnut ja kalastus muuttui mahdottomaksi, kun puukanoottien raaka-ainetta ei enää ollut.
Diamondin mielestä Pääsiäissaari on selkein esimerkki yhteiskunnasta, joka tuhosi itsensä hävittämällä ympäristön. Hän nimitti tapahtumaa luonnonsurmaksi (ecocide).
Diamond teki pelottavan vertauksen pienen Pääsiäissaaren ja maapallon välillä. Me kaikki olemme eristyksissä pienellä ja elinkelpoisella saarella. Lisäännymme räjähdysmäisesti ja meillä on kyky tuhota ainoa elinehtomme, ympäristö.
“Jos vain tuhannet pääsiäissaarelaiset, joilla oli pelkät kivityökalut ja oma lihasvoimansa riittivät tuhoamaan oman yhteiskuntansa, miten miljardit ihmiset metallisine työkaluineen ja koneineen epäonnistuisivat vielä pahemmassa?”, Diamond kirjoittaa.
Diamondin teoria on myöhemmin haastettu. Uudemman teorian mukaan Pääsiäissaaren puut katosivat ihmisten saarelle mukanaan tuomien rottien lisääntyessä ja syödessä palmujen juuret, siemenet ja versot. Ihminen ei ehkä sittenkään tuhonnut itseään, vaan sopeutui muuttuviin oloihin. Uunituoreen tutkimuksen mukaan saaren ihmisväestö kasvoi tasaisesti aina eurooppalaisten löytöretkeilijöiden saapumiseen saakka.
Darrell Brickerin mielestä myös Diamondin vertauskuva, niin houkutteleva tarina kuin se onkin, on pielessä.
Viralliset tahot ja populaarikulttuuri ovat ruokkineet vuosikymmeniä mielikuvaa siitä, että väestönkasvu on karannut käsistä.
Darrell Bricker, tietokirjailija ja tutkija
“On tyypillistä, että ihmiset katsovat pientä esimerkkiä ja laajentavat sen koskemaan koko maailmaa. He olettavat, että koska nimittäjä (ihminen) on sama Pääsiäissaarella, samat asiat tapahtuvat muualla.”
Bricker sanoo, että lähes kaikki ylikansoituksen pelätyt seuraukset nälänhädästä lapsikuolleisuuteen ja köyhyyteen menevät tilastollisesti parempaan suuntaan. Silti moni kokee maailman kehittyvän huonoon suuntaan.
“Meillä on kuin kiveen kirjoitettu käsitys siitä, että maailman väestö räjähtää ja se jatkuu, kunnes tuhoamme planeettamme. Data ei kerta kaikkiaan tue sitä.”
Vanhentuneesta käsityksestä tuli yleistietoa
Niitä, jotka näkevät maailmanlopun väestönkasvussa, Bricker kutsuu malthusianilaisiksi ennustajiksi.
Väestötieteilijä Thomas Malthus (1766–1834) päätteli, että ihmiskunnan lisääntyessä eksponentiaalisesti ruoantuotannon rajat tulevat väistämättä vastaan. Hän uskoi sen johtavan köyhyyteen, nälänhätään ja kulkutauteihin.
Väestöräjähdys-termi syntyi 1960-luvulla, kun ihmiskunta kasvoi ennätysnopeasti. Kasvua siivitti 1900-luvulla nopea vaurastumisen, hyvinvoinnin kasvu ja lääketieteen kehitys.
Stanfordin yliopiston väestötieteen professori Paul R. Ehrlichin varoitti kirjassaan The Population Bomb (1968), että ylikansoitus johtaisi ympäristökriiseihin, maailmanlaajuiseen nälänhätään ja mullistuksiin. Maailmassa oli tuolloin kolme miljardia ihmistä.
Darrell Brickerin mielestä käsitys hallitsemattomasta väestönkasvusta on nykytiedon valossa vanhentunut.
“Viralliset tahot ja populaarikulttuuri ovat ruokkineet vuosikymmeniä mielikuvaa siitä, että väestönkasvu on karannut käsistä. Mielikuvasta on tullut niin vahva, että siitä on joskus vaikea käydä edes keskustelua”, Bricker sanoo.
Kirjailija mainitsee yhtenä esimerkkinä suositun Avengers: Infinity War -elokuva (2018), jossa elokuvan pahis, Thanos, haluaa puolittaa ihmiskunnan tehdäkseen maailmasta paremman paikan.
Bricker haluaa kumota mielikuvat faktoilla. Sellainen on, että maailman väkiluvun kasvu on hidastunut jo 50 vuotta. Jos kehitys ei tee täyskäännöstä, se johtaa väestön pienenemiseen.
Syntyvyys laskee, elinikä nousee – väestönkasvun taittumisen lyhyt oppimäärä
Väestönkasvun arviointi on periaatteessa yksinkertaista matematiikkaa. On vain kaksi tärkeää muuttujaa, jotka määrittävät, kasvaako väestö:
- Kuinka paljon lapsia syntyy.
- Kuinka paljon ihmisiä kuolee.
Molempia voidaan mitata verrattain tarkasti, ja niin on tehtykin ainakin 1960-luvulta saakka.
Vuonna 1960 nainen synnytti keskimäärin 5 lasta. Nykyään enää 2,4. Lapsiluku on siis puolittunut.
Väestön luonnollinen uusiutumistaso on 2,1 lasta naista kohden. Jos syntyvyys laskee sen alle, väestö pienenee.
Puolet ihmiskunnasta elää jo nyt maissa, joissa naiset saavat keskimäärin vähemmän kuin kaksi lasta. Suomalainen nainen saa keskimäärin 1,37 lasta. Ilman maahanmuuttoa Suomen väkiluku olisi jo laskussa.
Väestö on kääntynyt laskuun parissakymmenessä maassa, sellaisissa kuin Espanja, Italia ja Thaimaa. Nykykehityksellä niiden väestö voi puolittua tällä vuosisadalla.
Jopa maailman väkirikkaimmat jättiläiset ovat väestönlaskun kynnyksellä.
Esimerkiksi Kiinassa syntyvyys on jo matalampi kuin Suomessa, vaikka maan johto on ponnistellut saadakseen kansan lisääntymään. Kiinassa on siirrytty yhden lapsen politiikasta kolmen lapsen politiikkaan viiden vuoden sisällä.
“Maailman väkirikkain maa pelkää väestön vähenemistä, se kertoo tilanteesta jossa ollaan”, sanoo Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch.
Vanheneva väestö ei uusiudu
Anna Rotkirch on tottunut oikomaan vääriä käsityksiä väestöräjähdyksestä. Harva esimerkiksi tietää, että viime vuosikymmenet väestönkasvu maailmassa on johtunut siitä, että elämme yhä vanhemmiksi, ei siitä että lapsia syntyisi aiempaa enemmän.
“Jos jokin räjähtää, niin se on aikuisväestön määrä suhteessa lapsiin ja nuoriin.”
Nykyään tyypillinen ihminen maapallolla on iältään 30-vuotias. 50 vuotta sitten se oli 20-vuotias, ja 50 vuoden päästä mediaani-ikä lähentelee jo 40:ää ikävuotta.
Jos jokin räjähtää, niin se on aikuisväestön määrä suhteessa lapsiin ja nuoriin.
Anna Rotkirch, tutkimusprofessori, Väestöliitto
Väestön vanhetessa lisääntyminen on yhä vaikeampaa. Kun iäkäs väestö lopulta kuolee, väestö pienenee.
Alueelliset vaihtelut niin syntyvyydessä kuin eliniässä ovat kuitenkin suuria. Väestöltään nuoren Nigerian väkiluku kasvaa tällä hetkellä viidellä miljoonalla vuodessa.
Toinen ääripää on maailman ikääntynein maa Japani, jossa väkiluku laskee joka vuosi 450 000 ihmisellä. Osuva symboli Japanin ikärakenteesta on se, että maassa myydään enemmän vanhusten kuin lasten vaippoja.
Tulevaisuus on suuri mysteeri, joka kulminoituu Afrikkaan
Syntyvyyden kehitys on ratkaisevan tärkeää väestönkasvun arvioimiselle, mutta sitä on hankalaa ennustaa. Tiedossa on vain alaspäin osoittava suuri linja.
Syntyvyyden laskuun eri puolilla maailmaa on useita syitä, eikä niiden osuutta tiedetä tarkkaan.
Anna Rotkirch sanoo, että lisääntymisen biologinen aikaikkuna on kapea ja vaikka hedelmöityshoidot ovat kehittyneet, niin läntisissä maissa moderni hektinen elämä viivästyttää lasten hankintaa, eikä lapsia välttämättä tule niin montaa kuin oli suunnitellut.
Osa tutkijoista uskoo, että koulutuksen ja kaupungistumisen kehitys voivat olla väestökehitykselle käänteentekeviä megatrendejä.
YK arvioi parin vuoden välein tulevaa väestönkasvua, ja on joutunut alentamaan ennusteitaan väestöhuipusta kerta toisensa jälkeen. Miksi?
“YK:n väestömallit ovat vanhanaikaisia, koska maailma muuttuu paljon nopeammin kuin ne pystyvät ennustamaan”, Darrell Bricker sanoo.
YK:n väestöennusteita on moitittu siitä, että ne eivät ota riittävästi huomioon kahta tärkeää seikkaa: koulutuksen ja kaupungistumisen kehitystä. Osa tutkijoista uskoo, että nämä kaksi megatrendiä voivat olla väestökehitykselle käänteentekeviä.
Bricker näkee kaupungistumisen laskevan syntyvyyttä, koska kaupungissa lapsen hankkiminen on valinta eikä välttämättömyys: maalla paljon lapsia on merkinnyt paljon työvoimaa. Kaupungissa paljon lapsia merkitsee ahtaan asumisen myötä paljon kuluja ja suita ruokittavaksi.
“Tärkeintä on, että naisten elämät muuttuvat kaupunkiin muuttaessa. He päättävät, että on toisenlaisia polkuja, on opiskeluita ja ura, jotka viivästyttävät lasten hankkimista. Se on ilmiö kaikkialla.”
Darrell Brickerin mukaan paras keino hillitä väestönkasvua – ja sitä kautta myös ilmastonmuutosta – on tarjota nuorille naisille pääsy koulutukseen. Se mahdollistaa erilaiset valinnat elämässä.
Naisten koulutuksen ja hyvinvoinnin kehitys Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ratkaisee koko ihmiskunnalle hyvin tärkeätä asiaa, eli milloin globaali väestönkasvu taittuu.
Anna Rotkirch
Washingtonin yliopiston tutkimusryhmän The Lancetissa julkaistun tutkimuksen mukaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa lapsiluvut laskevat pääasiassa parantuneen koulutuksen ja ehkäisyn ansiosta. Jos YK:n kestävän kehityksen tavoitteet onnistuvat, koko maailman syntyvyys laskisi merkittävästi.
Rohkeimmassa ennustemallissa maapallolla ei olisi 11 miljardia ihmistä vuonna 2100, kuten YK ennustaa, vaan reilut kuusi miljardia, saman verran kuin tämän vuosituhannen alussa.
“Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa syntyvyys on edelleen hyvin korkeaa ja koko ajan tulee takapakkia rauhanprosesseissa, naisten oikeuksissa ja hyvinvoinnissa. Naisten koulutuksen ja hyvinvoinnin kehitys siellä ratkaisee koko ihmiskunnalle hyvin tärkeätä asiaa, eli milloin globaali väestönkasvu taittuu”, sanoo Anna Rotkirch.
Hyviä uutisia ympäristölle, huonoja taloudelle
Bricker pitää selvänä, että kutistuva ja kaupungistuva väestö merkitsee hyviä uutisia ympäristölle.
Kirjailija visioi, että tiheä asuminen vähentää liikkumisen tarvetta, energiankulutusta ja maankäyttöä. Maatalouden kehittyessä yhä tehokkaammaksi maanviljelysala pienenee ja luonto elpyy ihmisen käytöstä poistuvilla alueilla. Kaupungistunut väestö on myös paremmin koulutettua ja tekee ympäristötietoisia valintoja.
“Onko väestönlasku tarpeeksi, tapahtuuko muutos riittävän nopeasti ympäristön kannalta, tai mikä on ideaali planeetan väestön koko, ne ovat kysymyksiä erikseen. Mutta se kehitys, mitä tulee tapahtumaan, on melko varmaa”, Bricker sanoo.
Ilmastokriisin kannalta ei voida odottaa, että väestönkasvu taittuisi.
Anna Rotkirch
Anna Rotkirchin mielestä päästöjen alentamisen kannalta väestöä ei ole mielekästä ajatella kokonaisuutena, sillä ihmisten ympäristövaikutukset ovat tiiviisti paikkaan ja elintapoihin sidottuna. Suomalaisen aiheuttamat päästöt ovat lähes kuusinkertaiset verrattuna intialaiseen.
“Ilmastokriisin kannalta ei voida odottaa, että väestönkasvu taittuisi. Riippumatta siitä onko ihmisiä tulevaisuudesssa 9, 10 vai 11 miljardia, se kriisi on ratkaistava nyt.”
Väestöräjähdyksen sijaan ihmiskunnan on sopeuduttava tulevina vuosikymmeninä yhteiskunnan mullistukseen, jonka kutistuva ja vanheneva väestö aiheuttaa.
Ketkä tekevät työtä, kasvattavat taloutta ja maksavat veroja, jos ihmisiä on yhä vähemmän? Kuinka iäkkäistä pidetään huolta tai millaisia kaupunkeja, asuntoja, ja autoja suunnitellaan sellaiselle väestölle, josta suuri osa on yli 80-vuotiaita?
“Väestövallankumous, ilmastokriisi ja digitalisaatio tapahtuvat yhtä aikaa ja ovat ennennäkemättömiä muutoksia. Tässä on paljon aidosti jännittävää ja ajattelen, että näiden ratkaiseminen on tämmöinen ihmiskunnan suuri seikkailu”, sanoo Anna Rotkirch.
Kuuntele Tiedeykkösen jakso väestönkasvusta:
Juttua muokattu 23.7. klo 9:19: Lisätty lause uudesta Pääsiäissaarta koskevasta tutkimuksesta, jonka mukaan väestö saarella kasvoi tasaisesti eurooppalaisten löytöretkeilijöiden saapumiseen saakka.
