Selkälokki saalistaa syöksysukeltamalla – Satelliittilintu Sherlokki esittelee kalastustaitojaan Välimerellä

Sherlokin salainen ase on syöksysukellus

Sherlokki jatkaa pysähdystään Libanonin pääkaupungissa Beirutissa. Se on selkeästi löytänyt hyvän ympäristön syödä energiavarastonsa kuntoon loppumatkaa varten.

Mutta millaisia herkkuja Sherlokki Välimerellä tällä hetkellä oikein hotkii?

Selkälokki on taitava saalistaja, joka osaa syöksysukeltaa veteen sieppaamaan kalan. Niinpä se syö pinnan lähellä olevaa kalaa, jota on helppo kalastaa tällä menetelmällä.

- Selkälokki ei osaa pitkään lekutella paikallaan saaliin yläpuolella, vaan se yleensä oikaisee matkalennosta äkkinäiseen pudotukseen saaliin havaittuaan. Sitten se pärskähtää veden kalvon läpi parinkymmenen sentin syvyyteen ja ponnahtaa kala nokassaan ylös, kuvailee lintututkija Martti Hario

Selkälokin teräväkärkiset, pitkät siivet sopivat tähän hommaan erinomaisesti.

Libanonin alueella Sherlokin suuhun voisi päätyä esimerkiksi sardiineja tai kultasardiineja. Nämä kalat muistuttavat ulkomuodoltaan meidän silakkaamme, joka on selkälokkien herkkua Itämerellä.

- Selkälokki ei niin paljon kyttäile isoja kala-apajia ja lähde liehuvien lokkiparvien mukana saaliinjaolle. Se on enemmän individualisti. Luulen, että Beirutin maisemissakin se hyödyntää ajankohtaa ja paikkaa, jossa kala on tarpeeksi lähellä pintaa, Hario miettii.

Kalojen saalistuksen lisäksi Sherlokille maistuvat varmasti kalastajien perkuujätteet, joita voi löytyä esimerkiksi kalasatamista.

Takatalvi ei Sherlokia onneksi haittaa!

Suomessa kevät tulee keikkuen, eli lämpimien kelien jälkeen on taas kylmempää. Selkälokkeja se ei onneksi haittaa, ne pärjäävät kunhan kalastuspaikat eivät ole ole jään peitossa.

Katso videolta, kun Kerttu Kotakorpi kertoo mitä takatalvi merkitsee muuttolinnuille.

Sherlokin satelliittidatasta saatiin heti uutta, kiinnostavaa tietoa

Sherlokki jatkaa pysähdystään Libanonissa, Välimeren rannalla. Ilmeisesti Beirutin ympäristö tarjoaa sille herkullista ruokaa ja pedoilta suojaisan paikan.

Sherlokki on edennyt muuttomatkallaan jo yli puolenvälin, niinpä onkin hyvä hetki tarkastella sen matkaa tähän asti. Talvehtimisalueeltaan, Victoriajärveltä Sherlokki suuntasi suoraan pohjoiseen, yli Ugandan ja Etelä-Sudanin.

- Sherlokin reittivalinta Afrikasta lähtiessä oli yllättävä. Näyttäisi siltä, että se on lähtenyt heti ylittämään Saharaa korkealta ja kovaa, miettii selkälokkeihin erikoistunut lintututkija Martti Hario.

Autiomaa Saharan ylitys olikin yksi vaarallisimmista osuuksista vesistöjen äärellä viihtyvälle selkälokille.

Saimme nyt ensimmäistä kertaa näin tarkasti tietoa suomalaisten selkälokkien muutosta satelliittidatasta. Tätä ennen tietoa lokkien muutosta on saatu esimerkiksi rengastetuista linnuista, joko näköhavainnosta renkaasta tai kuolleesta lokista.

- Rengaslöydöistä saatu käsitys on se, että selkälokit Ugandasta ja Tansaniasta lähtiessään seurailevat Rift-laakson vesistöjä ainakin Etiopiaan asti ja sieltä vasta nostavat itsensä korkealle matkalentoon, Hario kertoo.

Koska autiomaasta ei juurikaan saada rengaslöytöjä, on niiden perusteella vaikea arvioida kuinka moni selkälokeista muuttaa juuri samaa reittiä Sherlokin kanssa.

Sen sijaa satelliittilokkeja tutkiva Patrik Byholm on saanut nyt tietoa useammasta Afrikasta muutolle lähteneestä selkälokista.

- Pääsääntöisesti ne eivät seuraa jokia, kuin korkeintaan tilapäisesti. Nigeriassa talvehtineet selkälokit vetävät suoraan Saharan ylitse Tunisiaan asti, tosin siellä jokia ei edes ole.

Kun Sherlokki on saanut levättyä ja tankattu energiavarastona tuoreella kalalla, jatkaa se matkaansa kohti Suomea ja pesimäluotoaan.

- Nyt onkin jännä katsoa, meneekö lento Välimeren yli yömuuttona. Seuraava tankkauspaikka voisi olla Mustallamerellä, Hario miettii.

Avaa kuvien katselu

Sherlokki viihtyy Välimerellä – nyt odotellaan, että vaisto käskee sen kohti Kaskisia

Selkälokki Sherlokki nauttii yhä Välimeren keväisistä keleistä eikä sillä tunnu olevan lainkaan kiire siirtyä pohjoisemmille leveyspiireille.

Lämpötila on Beirutissa tällä hetkellä reilut +20 ja aurinko paistaa. Tuuli käy pääasiassa lounaasta ja puhaltaa kohtalaisesti. Öisin lämpötila sinnittelee +15 yläpuolella eikä olosuhteisiin ole luvassa suuria muutoksia lähipäivinä. Hieman on suomalaisen kesäsään tuntua siellä.

Mutta juuri nyt Suomi ja Kaskinen tuntuvat ilmeisesti liian kaukaiselta ajatukselta. Sherlokin muuttomatka edennyt jo vähän yli puolivälin, ja lintu on lekotellut Välimerellä kohta viikon. Saa nähdä, minä päivänä vaisto kertoo sille, että pesimäpuuhiakin voisi alkaa vähitellen miettiä.

Avaa kuvien katselu

Sherlokki hengailee ja tankkaa Beirutissa

Sherlokki on jäänyt lepäilemään Libanonin pääkaupunkiin, Beirutiin. Se pyörii suurkaupungin edustalla käyden välillä kalastamassa Välimerellä.

Beirutin alueella on myös kalasatamia, joiden herkut varmasti houkuttelevat Sherlokkia puoleensa. Kalasatamista voi löytyä selkälokille varsinainen katettu, kalaisa buffetpöytä.

Kun Sherlokki on tankannut ja levännyt tarpeeksi, jatkaa se matkaansa Välimerta pitkin kohti Turkkia. Meret selkälokit ylittävät lentäen varsin matalalla, vain muutaman sadan metrin korkeudella.

Kaikkein korkeimmalla Sherlokki on viipottanut Saharan yläpuolella, siellä selkälokit nousevat jopa viiden kilometrin korkeuteen. Sherlokin muuttomatkalle voi hyvinkin osua vielä vuoristoja, jotka täytyy ylittää korkealla lentäen.

Katso videolta, kun meteorologi Kerttu Kotakorpi kertoo, miten linnut muuttavat pilvien korkeudella ja mitä hyötyä on lentää korkealla.

Sherlokki ja punaisen täplän arvoitus

Selkälokkichatissa pohdittiin viime viikolla nokka-asioita. Nimimerkki Kikki Hiiri kysyi, miksi selkälokeilla on nokassa punainen piste.

Joillain lokkilajeilla on tosiaan on punainen selkeästi erottuva täplä alanokan kulmassa. Onko se kauneuspilkku vai mitä virkaa sillä on?

– Punainen täplä liittyy poikasten ruokintaan. Poikasten huomio kiinnittyy sen avulla nokkaan, josta ne saavat ruokaa, selittää selkälokkitutkija Patrik Byholm.

Nobelilla palkittua hollantilaista lintutieteilijää Nikolaas Tinbergeniä (1907-1988) pidetään etologian eli eläinten käyttäytymistä tutkivan tieteenhaaran isänä. Tinbergen selvitteli 1900-luvun puolivälissä muun muassa punaisen täplän salaisuuksia.

Harmaalokkeja tutkiessaan hän havaitsi, että vastakuoriutuneet poikaset nokkivat vaistomaisesti emon nokkaa ruokaa saadakseen. Täplää koputtamalla poikasen ravinnontarpeeseen vastataan, mikä on elintärkeää poikasen elossapysymisen kannalta.

Punaisella täplällä saattaa olla muitakin merkityksiä. On arveltu, että se saattaa olla myös elinvoimaisen yksilön tunnusmerkki.

Sherlokilla kaikki hyvin – Välimeri houkuttelee lepäilemään

Avaa kuvien katselu

Selkälokki Sherlokki on edennyt reilussa kymmenessä vuorokaudessa Afrikasta jo Lähi-Itään. Muuttomatkaakin on kertynyt jo yli 5 000 kilometriä.

Linnun lentoreitti on viistänyt Välimeren itärantaa rohkeasti konfliktialueiden kuten Gazan ja Israelin liepeillä. Tällä hetkellä se näyttää pysyttelevän Beirutin alueella Libanonissa.

Saa nähdä, milloin Sherlokki jatkaa matkaansa ja mikä on ilmansuunta. Oletus on, että se lentäisi seuraavaksi kohti Euroopan ja Aasian maanosia erottavaa kapeaa Bosporinsalmea. Historiallinen Istanbul osuisi silloin sen reitin varrelle.

Sääennusteiden mukaan tuulet ovat huomenna kääntymässä Beirutin alueella, joten saattaa olla, että kaakkoistuuli saa Sherlokin innostumaan jatkamaan matkaansa.

Ihanaa, Sherlokki ohitti Israelin konfliktialueen turvallisesti!

Sherlokki ei jäänyt kauaa lepäilemään Suezille. Se jatkoi matkaansa kohti Eurooppaa Välimeren rantoja pitkin.

Se on jo ohittanut Israelin konfliktialueet turvallisesti. Aseellisissa yhteenotoissa myös eläimet ovat vaarassa vammautua tai kuolla.

Sherlokin satelliittidatassa ei juurikaan näytä olevan GPS-häirinnästä johtuvaa virheellistä tietoa, jota olisi voinut hyvin tulla Israelin alueella.

Nyt Sherlokki pyyhältää jo Libanonissa kohti Syyrian ranta-alueita. Kohta se saapuu jo Eurooppaan.

Katso, miten sää vaikuttaa lintujen muuttoon

Kun selkälokit lähtevät Afrikasta muuttomatkalle kohti Suomea, ne eivät voi tietää millainen sää täällä on. Onko kevät edennyt vai järvet vielä jään peitossa?

Selkälokit eivät onneksi ole kovin kranttuja sään suhteen. Niille riittää, että vesistöstä löytyy avoimia paikkoja, joissa voi kalastaa. Suurikokoisina lintuina ne eivät myöskään ole niin herkkiä kylmyydelle.

Sen sijaan pienemmille linnuille säällä on suuri merkitys muuttomatkalla. Katso videolta, kun meteorologi Kerttu Kotakorpi kertoo, miten sää vaikuttaa muuttolintujen kotimatkaan Suomeen.

Sherlokin lentosuoritukset herättivät paljon ihmetystä

Eilisessä chatissa keskusteltiin selkälokeista ja Sherlokin muuttomatkasta. Kysymyksiin vastaamassa oli satelliittiselkälokkeja tutkiva Patrik Byholm.

Eniten kysyjiä kiinnosti lokkien muuttomatka ja siihen liittyvät huimat suoritukset. Ja aika uskomattomalta Sherlokin lentoponnistukset kyllä kuulostavat!

Selkälokki voi lentää myötätuulessa jopa 100 km tunnissa ja pisin päivämatka on 1 300 km. Ne voivat lentää tauotta Saharan yli, noin 3 000 kilometriä.

Selkälokit lentävät Saharan ylityksessä jopa viiden kilometrin korkeudessa, meret ne ylittävät matalammalla, muutaman sadan metrin korkeudella.

Paljon kiinnostusta herätti myös se, miksi ihmeessä lokit muuttavat talveksi niin kauas.

Osa selkälokeita talvehtiikin hieman lähempänä Suomea, Välimerellä ja Punaisellamerellä, mutta suuri osa muuttaa Keski-Afrikkaan saakka. Luultavasti Keski-Afrikan suurilla järvillä on vähemmän kilpailua muiden lokkien kanssa.

Takaisin Suomeen lokit osaavat suunnistaa sekä perimän että opitun tiedon perusteella.

Onko Sherlokki jo varattu?

Myös Sherlokista kyseltiin, varsinkin siitä, onko sillä jo puolisoa.

Sherlokki pesi viime kesänä, joten puoliso pitäisi löytyä. Yleensä selkälokit pariutuvat eliniäksi, joten luultavasti Sherlokillakin on vakikumppani.

Valitettavasti Sherlokin pesimäluodolla pesinnät onnistuivat huonosti viime kesänä. Selkälokkien poikaskuolleisuus on suurta, poikaset sairastuvat ympäristömyrkyistä ja harmaalokit saalistavat poikasia.

Ihmisiä mietitytti myös lokkien tapa yrittää ryövätä ihmisten herkkuja. Selkälokkien pääravintoa ovat kalat, joten ne eivät juurikaan haikaile jäätelöiden tai hampurilaisten perään.

Viatonta Sherlokkia ei siis kannata syyttää muiden lokkilajien huonosta käytöksestä.

Voit lukea täältä koko keskustelun.

Sherlokin seuranta auttaa lokkien suojelussa

Satelliittilokki Sherlokilla on tärkeä tehtävä: sen selässä oleva pieni lähetin kokoaa tärkeää dataa, josta on hyötyä lajin suojelulle. Laite kerää paikannustietoa, lämpötilaan ja lentokorkeuteen liittyvää tietoa sekä ns. accelerometer-tietoa, jonka avulla pystyy päättelemään, missä asennossa lintu on.

Lähetin kiinnitettiin linnun selkään rengastuksen yhteydessä viime kesänä. Laite on kuin pieni selkäreppu, joka painaa 17 grammaa. Vertailun vuoksi: yksi AA-sauvaparisto painaa 15 g.

Lähettimessä on pieni akku, joka saa virta aurinkokennosta, kertoo asiantuntijamme Patrik Byholm. Pilvisellä säällä lähetin toimii muutaman päivän pelkästään akun varassa, mutta etenkin talvehtimisalueella joskus huonommin – linnut viettävät paljon aikaa istuen, jolloin siivet peittävät kennon.

Tutkijoilta kysytään usein, tuntuvatko lähettimet linnusta epämukavilta. Byholmin mukaan lintu kyllä huomaa laitteen, mutta pystyy elämään sen kanssa. Hän sanoo, että eri lajit ja yksilöt kokevat lähettimet, renkaat tai muut ihmisen kiinnittämät merkit vaihtelevasti. Selkälokit näyttävät sietävän niitä hyvin, kun taas esimerkiksi kanahaukat ovat herkempiä.

Sherlokin lähetin muistuttaa väreiltään linnun omaa höyhenpukua. Linnut lentävät korkealla, ja siksi on hyvin epätodennäköistä, että esimerkiksi sotilaat tai metsästäjät huomaisivat lähetintä linnun selästä.

Avaa kuvien katselu