Maailman taloustieteilijöissä ei ole kovin monta äänekästä tullipolitiikan puolustajaa. Heistä tunnetuimpia on Ha-Joon Chang, Lontoon yliopiston professori. Chang on kirjoittanut lukuisia kansainvälisiä talousaiheisia bestsellereitä.
Chang on pitkään puhunut maltillisten tullien puolesta erityisesti kehittyvien maiden tapauksessa. Hän pitää hyvänä sitä, että tulleista käydään nyt laajaa keskustelua.
– On hyvä, että ihmiset vihdoin ymmärtävät, ettei sokea usko vapaakauppaan ole ongelmatonta, Chang sanoo puhelimitse Ylelle.
Changin mukaan tullit voivat olla hyödyllisiä, jos niitä käytetään vastuullisesti niin sanottujen nuorten, kehittyvien toimialojen suojelemiseen.
Hänen käyttämänsä termi on infant industry protection. Hän viittaa siihen kirjassaan Bad Samaritans. Siinä on luku Kuusivuotiaan poikani pitäisi mennä töihin.
– Kirjoitin, että voisin säästää huomattavan summan rahaa, jos laittaisin kuusivuotiaan poikani esimerkiksi myymään purukumia tai kiillottamaan kenkiä. Tällä hetkellä kustannan kaiken hänen elämässään: ruoan, asumisen, koulutuksen.
– Mutta en tee näin, koska uskon, että jos suojelen ja panostan häneen vielä seuraavat 12–15 vuotta, hänellä on mahdollisuus kehittyä vaikka miksi. Lopulta pojastani tulikin biologi, mutta tuolloin ajattelin, että hänestä voisi tulla arkkitehti, ydinfyysikko tai mitä tahansa, Chang sanoo.
Changin näkemys tulleista on samanlainen. Vanhemmat suojelevat lapsiaan, kunnes nämä ovat riittävän vahvoja kilpailemaan työmarkkinoilla. Samalla tavalla kehittyvien maiden kannattaa suojella teollisuuttaan, kunnes ne kykenevät kilpailemaan kansainvälisesti.
Monet nykyiset talousmahtimaat, kuten Yhdysvallat, Britannia, Saksa, Ruotsi, Suomi, Japani ja Etelä-Korea, ovat aikoinaan kasvattaneet talouttaan käyttämällä tullien suojaa.
Hän korostaa, että tulleja ei saa käyttää tehottomasti.
– Joissain maissa toimialat ovat jääneet ikuisiksi lapsiksi, koska niitä on suojeltu ilman vaatimusta parantaa tuottavuutta. Tämä on väärä tapa käyttää tulleja.
Trumpin Yhdysvallat haluaa olla 50-vuotias elättilapsi
Trumpin tullipolitiikka on Changin mukaan älytöntä. Hänestä Yhdysvaltain presidentti Donald Trump yrittää pelastaa toimialoja, jotka on päästetty rapautumaan ja joiden tuotanto hoidetaan muualla tehokkaammin ja paremmin.
Yhdysvallat ei ole kehittyvä talous.
– Trumpin politiikka on kuin antaisi tukea viisikymppiselle pojalle, joka ei halua tehdä töitä, vaan käyttää rahat uhkapelaamiseen tai ylelliseen elämäntyyliin. Tämä ei johda mihinkään hyvään.
Tai jopa niin, että viisitoistavuotiaat pakotetaan elättämään viisikymppistä lapsen tasolle jäänyttä holtitonta aikuista.
Trump haluaa palauttaa tuotannon Yhdysvaltoihin. Ajatus on ymmärrettävä: tehtaat tuovat niin sanottuja matalan kynnyksen työpaikkoja. Osa äänestäjistä muistaa vanhat hyvät ajat, jolloin tehdasduunarin palkalla saattoi päästä käsiksi hyvään elämään, vaikka ei olisi käynyt kouluja.
Ongelma Changin mukaan vain on, että Yhdysvallat on kypsä talous, joka ei ole enää kilpailukykyinen tietyillä aloilla. Vaikkapa juuri lenkkarien valmistamisessa.
Vika on amerikkalaisessa järjestelmässä: Investointien sijaan yritykset imetään kuiviin
Yhdysvaltain teollisuuden keskeinen ongelma on, että yritysten tuotot imuroidaan sijoittajille eikä niitä investoida tuottavuuden kehittämiseen, Chang sanoo.
– Amerikkalaiset yritykset ovat vuosien ajan käyttäneet suurimman osan voitoistaan osingonmaksuihin ja omien osakkeiden takaisinostoihin, eivätkä ne ole panostaneet tuottavuuden kehittämiseen, Chang toteaa.
Hän korostaa, että osakkeenomistajille kuuluu tietenkin maksaa osinkoja ja näiden pitää saada omistuksistaan tuottoa.
Nyt yritykset kuitenkin kupataan kuiviin. Trumpin kaltaiset ihmiset rikastuvat, mutta yritykset eivät investoi ja uudistu, eikä tavallisille ihmisille makseta palkkaa, jolla tulla toimeen.
Boeingin onnettomuudet kuvaavat Yhdysvaltain taloutta
Boeingin vaikeudet lentokoneidensa turvallisuudessa ovat konkreettinen esimerkki Yhdysvaltain yritysten ongelmista, Chang sanoo.
– Kun eurooppalaiset perustivat Airbusin kilpailemaan Boeingin kanssa, moni nauroi. Ajateltiin, ettei Euroopalla ole mahdollisuuksia kuroa Yhdysvaltoja kiinni. Mutta nyt Boeing ei enää edes kykene valmistamaan tarpeeksi turvallisia lentokoneita, Chang sanoo.
On olemassa jopa verkkosivustoja, jotka kertovat matkustajille, mitkä lentoyhtiöt käyttävät Boeing 737 Max -koneita, joita pidetään vaarallisina. Ihmiset haluavat välttää näillä lentämistä.
– Tämä johtuu siitä, että Boeing on käyttänyt suuria summia osakkeidensa takaisinostoihin sen sijaan, että olisi investoinut teknologiaan, osaamiseen tai työntekijöihin. Uusia konemalleja on kehitetty alimitoitetuilla budjeteilla ja ilman riittävää asiantuntemusta, Chang toteaa.
Hänen mukaansa kyse ei siis ole vain viisikymppisestä pojasta, vaan viisikymppisestä, jolla on myös hyvin epäterveet elämäntavat.
– Jos tällaiselle toimijalle annetaan lisää voittoa tullien avulla, mitä se tekee? Alkaako se investoida ja luoda työpaikkoja? Ei – veikkaan, että suurin osa rahasta menee jälleen osakkeenomistajille, eikä Yhdysvaltain teollinen kilpailukyky parane lainkaan.
Köyhimmät maat kärsivät, mutta lopulta kärsijä on Yhdysvallat itse
Trumpin korkeiden tullien seuraukset voivat olla kovia köyhille maille, kuten Vietnamille ja Bangladeshille, jotka ovat riippuvaisia Yhdysvaltain viennistä.
– Kehittyvät maat kärsivät. Trumpin käyttämä laskutapa, jossa kauppaylijäämä tulkitaan epäreiluksi kaupaksi, on absurdi ja johtaa järjettömiin tilanteisiin, Chang toteaa.
Chang pitää mahdollisena, että Trumpin politiikka johtaa globaaliin kauppasotaan, mutta uskoo, että Yhdysvallat itse kärsii siitä pitkällä aikavälillä eniten.
– Muut maat voivat suunnata kauppaansa uudelleen Eurooppaan ja Aasiaan. Pitkällä aikavälillä tämä saattaa jopa johtaa reilumpaan ja paremmin toimivaan globaaliin kauppajärjestelmään, jossa keskitytään investointeihin ja tuottavuuden kehittämiseen eikä pelkästään kaupan vapauttamiseen.
Tämä tapahtuu ilman Yhdysvaltoja. Hän muistuttaa, että vaikka Yhdysvallat on iso tekijä, maailmankauppa pärjää ilmankin.
Analogia löytyy Neuvostoliitosta. Maailma kyllä kävi kauppaa, vaikka yksi iso maa oli rautaesiripun takana.
Ja kuten sanottu, Changilla ei ole mitään tulleja vastaan, jos niitä käytetään oikein.
– Köyhimpien maiden tulisi saada suojella omaa teollisuuttaan tarpeensa mukaan. Maailma tarvitsee epäsymmetristä protektionismia, jossa rikkaimmat maat suojelevat talouksiaan vähiten, köyhimmät eniten.
