Osa valmentajista treenauttaa asiakkaitaan edelleen vanhojen tietojen perusteella. Tietyt uskomukset ja opit istuvat sitkeässä, sanoo liikuntatieteiden maisteri ja psykologi Julius Granlund Treeniöverit-podcastissa.
Uskottavana saatetaan pitää ihmistä, joka on lahjakas, lihaksikas, vahva tai ulkoiselta habitukseltaan uskottava, mutta jolta kuitenkin puuttuu tieteellistä tietoa.
– Kyllä yleisesti sanon, että tämä on ihan valtava ongelma Suomessa.
Positiivista on se, että treenaamiseen liittyviä tutkimuksia tehdään yhä enemmän. Salitreenin vaikutuksista henkiseen hyvinvointiin on koko ajan parempaa tietoa tarjolla, samoin lihaskuntoharjoittelun tarkemmista vaikutuksista elimistöön.
– Sellaisia syy-yhteyksiä on löytynyt, miksi lihas kasvaa, miten kannattaa treenata, jotta lihas kasvaa, Granlund sanoo.
Nämä kuusi myyttiä treenaamiseen yhä liitetään, mutta ne eivät nykytiedoilla pidä enää paikkaansa.
Myytti 1: Ei kipua, ei hyötyä
Perinteisiä myyttejä on, että olisi pakko treenata todella kovaa, Granlund sanoo.
– Ajatellaan, että harjoittelun pitäisi olla kärsimystä. Sen ei tarvitse, ja se aiheuttaa enemmän kuormitusta suhteessa hyötyyn, mitä siitä saadaan.
Useat tutkimukset osoittavat, että lihakset kasvavat ja voima kehittyy samankaltaisesti riippumatta siitä, treenaako sarjat täydelliseen uupumukseen (failure) asti vai jättääkö varastoon esimerkiksi 1–4 toistoa.
Myyttiin liittyy myös ajatus siitä, että lihasten tulisi kipeytyä tehokkaan treenin myötä.
– Se on todistettu vääräksi, sitä ei tarvitse tapahtua. Se ei liity millään tavalla lihaskasvuun tai voiman vasteeseen, mikä salilla tapahtuu.
Myytti 2: Bulkilla lihakset kasvuun
Treenaajan tulisi syödä valtavia annoksia lihaskasvua saavuttaakseen – vai tulisiko sittenkään?
– Lopputulema on yleensä se, että kerrytetään paljon rasvakudosta elimistöön. Se on jotenkin nuorilla ehkä yleinen, että nyt mennään tällaiselle tosi isolle bulkille, mitä ei tarvitse tai ehkä kannata tehdä, Granlund sanoo.
Etenkin proteiinin saantiin liittyy paljon uskomuksia. Treenaava ihminen tarvitsee päivässä tyypillisesti 1,6–2 grammaa proteiinia per painokilo. Tämä on suhteellisen helposti saavutettavissa ilman ravintolisiä, Granlund muistuttaa.
– Etenkin nuorilla se menee yli ja siitä tulee vähän sellainen, että nyt on pakko syödä proteiinia.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suomalaiset saavat runsaasti proteiinia ja puutetta esiintyy vain vanhuksilla ja pitkääaikaissairailla.
Myytti 3: Ulkonäön ja kilomäärien kriteerit
Yksi yleinen virheajatus liittyy siihen, miltä treenaajan tulisi näyttää tai millaiseen voimantuottoon pitäisi pystyä. Konkreettisesti tämä voi näkyä esimerkiksi oletuksena, että tietynlaisen yksilön tulisi pystyä nostamaan tietty kilomäärä jossakin liikkeessä, kuten maastavedossa.
Granlund toteaa, että kilomääräisessä tarkastelussa tai ulkomuodon vertailussa ei ole mitään järkeä. Yksilöllisiä muuttujia on liikaa ihan solutasolla ja esimerkiksi siinä, millainen on lihasten kiinnityskohta jänteisiin.
– Voisi olla vapaa paineista, että pitää nostaa joku tietty määrä tai pitää näyttää joltain tietyltä.
Myytti 4: Aerobinen on tärkeämpää
Myyteistä sitkeimpiä on ajatus siitä, että aerobinen liikunta olisi terveellisempää tai parempaa painonpudotukseen ja että lihaskuntotreeniä tehtäisiin lähinnä ulkonäön takia.
– Tämä on täysin väärin, siihen ei kannata uskoa. Salitreeni on täysin verrattavissa aerobisen harjoittelun terveyshyötyihin ja joiltain osin jopa parempi.
Granlundin mukaan aerobista harjoittelua on aikanaan tutkittu enemmän kuin salitreeniä, jonka vuoksi väärät uskomukset ovat jääneet valloilleen.
– Nyt salitreenistä on tullut samanlaista terveyshyötytutkimusta. Siksi ehkä lääkärit ovat suositelleet aikaisemmin kestävyysharjoitelua.
Parasta toki olisi, jos pystyisi tehdä kumpaakin, sanoo Granlund.
– Mutta jos nyt haluaa valita näiden välillä, ei ole mitenkään väärin tehdä vain salitreeniä. Se on todennäköisesti ihan yhtä terveellistä.
Myytti 5: Kolme pakollista kuningasliikettä
Ei ole mitään liikkeitä, joita pitäisi tehdä. Tyypillisesti tällaisina pidetään esimerkiksi maastavetoa, kyykkyä ja penkkiä.
– Se ei perustu mihinkään. On vaan lihaksille mekaanista kuormitusta jonkun tietyn liikeradan kautta. Se liike voi olla ihan mikä vaan, Granlund toteaa.
Ihmiset saattavat käyttää vuosia vaikkapa takakyykyn hiomiseen, vaikka se ei sovi heille.
– On ihan huomattavia anatomisia eroja vaikkapa just luiden pituudesta, lihasten kiinnityskohdasta ja niin pois päin. Jotkut liikkeet sopii toisille paremmin ja ei ole mitään liikkeitä, mitä olisi pakko tehdä.
Myytti 6: Voimaharjoittelu ei sovi nuorille
Usealle salille alle 15-vuotiaat eivät ole tervetulleita. Tätä nuorempien tai esimerkiksi kasvuiässä olevien treenaamiseen ei kuitenkaan ole Granlundin mukaan estettä.
– Se ei liity pituuskasvuun oikeastaan yhtään. Se on myytti, mikä on tullut joskus aikoinaan, ja jäänyt elämään. Nyt vanhemmat varovat asiaa tosi paljon.
Lihaskuntotreenistä voi päinvastoin olla hyötyä esimerkiksi luuntiheyden kehityksessä, ja se saattaa tukea muuta urheilua. Nuorena voi myös käyttää hyvin aikaa tekniikoiden opetteluun.
– Harjoitusvaste ei ole niin kova ennen murrosikää, koska hormonaalinen profiili on erilainen silloin, Granlund sanoo.
Granlund kertoo, että Jyväskylän yliopistossa on aiheeseen erikoistuneita tutkijoita, jotka tutkivat nuorten treenaamista paljon.
Kuinka usein salille tulisi lähteä, jotta treenaaminen on järkevää ja hyödyt saadaan irti? Entä millaiset sarjamäärät riittävät kehittymiseen? Koko jakson voit kuunnella alta.
Muokattu 8.4.2025 kello 11:08: Tarkennettu, että artikkelissa mainittu painokilokohtainen proteiininsaantisuositus on tarkoitettu treenaaville henkilöille.
