24 vuotta sitten luumäkeläisen poliisin Kari Niivan yöunet keskeytyivät, kun hän sai yllättäen käskyn saapua töihin.
Kun Niiva ajoi kohti Lappeenrantaa tapahtui se, mitä kukaan ei olisi voinut arvata. Venäjältä Suomeen loikannut mies nosti aseen ja tähtäsi kohti Niivaa.
Pian Niiva jää eläkkeelle. Koskaan aikaisemmin hän ei ole tilanteesta julkisesti puhunut, mutta nyt hän istuu alas ja kertoo.
Lappeenranta helatorstaina 24.5.2001 kello 23.15
Lappeenrannan poliisi sai ilmoituksen, että Vainikkalassa sijaitsevaan omakotitaloon oli tunkeutunut venäläinen, automaattiaseella varustautunut varusmies.
Mies oli käyttäytynyt uhkaavasti asunnossa olevia ihmisiä kohtaan. Asukkaat kuvailivat miestä rotevaksi yli 180 senttimetriä pitkäksi, joka oli pukeutunut vihreään tai kellertävään maastopukuun.
Talossa asunut iäkäs aviopari oli onnistunut pakenemaan talosta.
Myöhemmin selvisi, että mies oli Venäjällä astunut Suomeen matkalla olleeseen tavarajunaan ja ylittänyt sen kyydissä salaa itärajan.
Marja Manninen raportoi tapahtumasta Ylen TV-uutisissa 25.5.2001.
Poliisi ja rajaviranomaiset eristivät tapahtuma-alueen Vainikkalassa. He varoittivat alueen asukkaita puhelimitse ja pyysivät heitä välttämään liikkumista ulkona sekä lukitsemaan asuntojensa ovet.
Kari Niiva saa puhelun
Vanhempi konstaapeli Kari Niiva oli kotonaan Luumäellä nukkumassa. Puolenyön aikaan hän sai puhelun, jossa häntä pyydettiin töihin.
Niiva kuului poliisin vaativien tilanteiden ryhmään eli VATIin.
”Ajoin työpaikalleni Luumäen poliisiasemalle. Avasin tietoliikenneyhteydet ja seurasin poliisin radioliikennettä.”
– Kari Niiva
Poliisilla ei vielä siinä vaiheessa ollut täysin selvää tilannekuvaa tapahtumista, eikä loikkarista ollut uusia havaintoja.
Ampumista huoltoasemalla
Poliisi sai yöllä Venäjän viranomaisilta tiedon, että tämä Venäjältä Suomeen loikannut karkuri oli 18-vuotias venäläinen varusmies Sergei Strotcihin.
Pian selvisi, että loikkari oli anastanut Vainikkalasta punaisen Peugeot 205-merkkisen henkilöauton ja ajanut sillä Lappeenrantaan.
Aamuyöllä auto havaittiin Lappeenrannassa. Lauritsalan kaupunginosassa karkuri oli ampunut suljetun huoltoaseman lasisen oven rikki ja varastanut huoltoasemalta muun muassa makeisia.
Ylen TV-uutiset kävi huoltoasemalla 25.5.2001.
Luumäellä poliisi Kari Niiva seurasi poliisiradiosta tilanteen etenemistä. Sitten hän sai viestin.
– Sain päivystäjältä ohjeen lähteä ajamaan Lappeenrantaan hakemaan itselleni työparia, muistelee Kari Niiva.
Huoltoasemalta venäläinen varusmies oli jatkanut matkaansa Kuutostielle ja edelleen Luumäen suuntaan.
Takaa-ajo alkaa
Radion kuuntelijat kuulivat, kun radiojuontaja luki lähetyksessä poliisitiedotteen. Siinä ihmisiä varoitettiin miehestä ja pyydettiin ilmoittamaan mahdolliset havainnot poliisille.
Kari Niiva ajoi Luumäeltä Lappeenrannan suuntaan. Hän kuuli poliisiradiosta, että loikkari oli ajamassa kovaa vauhtia vastaan.
– Sanoin päivystäjälle, että lähden ajamaan hälytysvilkut päällä toiseen suuntaan eli Kouvolan suuntaan varoittamaan muuta liikennettä.
Samaan aikaan rajavartioston helikopteri seurasi hurjaa vauhtia menevää loikkarin punaista autoa. Karkuri ajoi poliisit perässään Kuutostiellä kovimmillaan vauhdilla 180 kilometriä tunnissa.
Hurja kolari
Sitten alkoi Kari Niivan mieleen erityisen syvälle painunut tapahtumaketju.
Lappeenrannan ja Luumäen rajalla Sarvilahden kohdilla loikkari ajoi kovaa ylinopeutta ja ohitti Niivan ajaman poliisiauton.
Niivan edessä ajoi vaalea henkilöauto ja sen edessä yhdistelmäajoneuvo. Samaan aikaan vastaantulevalla kaistalla oli tulossa kuorma-auto. Loikkari teki kovassa vauhdissa väistöliikkeen ja törmäsi edessä ajaneen yhdistelmäajoneuvon perään.
– Törmäys oli todella raju. Auto nousi ilmaan, mutta tuli takaisin pyörilleen. Autosta oli kuoriutunut katto pois, kertoo vanhempi konstaapeli Kari Niiva.
Niiva katsoi epäuskoisin silmin tapahtunutta. Hän oli varma, ettei kukaan selviäisi hengissä niin hurjasta kolarista.
Rajua tulitusta
Niiva istui poliisiautossa ja tuijotti punaista autonromua. Sen sisältä nousikin mies, joka kohdensi aseensa suoraa Niivaa kohti. Hän oli loikkarista reilun 50 metrin päässä.
– Näin henkilön nostavan pitkäpiippuisen aseen autoni suuntaan. Peruutin autoani kauemmaksi ja sitten alkoikin kuulua laukauksia.
Niiva oli juuri ehtinyt heittäytyä autossa apumiehen puolelle, kun luoti lävisti poliisiauton tuulilasin. Luoti lävisti etupenkin niskatuen – saman tuen, johon Niiva oli nojannut vain hetkeä aiemmin.
Luoti oli jatkanut matkaa poliisiauton takalasiin, joka luodin voimasta särkyi.
Kari Niiva makasi poliisiautossaan. Oikeakätisenä hänen aseensa oli jäänyt hänen alleen, eikä hän saanut vetäistyä asettaan kotelosta.
Niiva oli varma, että hän menettäisi henkensä. Hän oli varma, että kohta loikkari katsoisi häntä tuulilasin takaa – hetki tuntui ikuisuudeltaan.
– Oli aika epäuskoinen tunne, että eihän tämä voi olla totta. Tulihan siinä tuulilasia katsottua, että ilmestyykö siihen joku hahmo, kuvailee Kari Niiva.
Kari Niivalla on työhuoneessa tallessa poliisiauton niskatuki, jonka venäläisloikkarin ampuma luoti lävisti.
Kauempana olevat poliisipartiot vastasivat loikkarin tulitukseen. Venäläismies ampui rynnäkkökiväärillä useita laukauksia kohti poliisipartiota ja pakeni sen jälkeen metsään.
Samaan aikaan Niiva sai poliisiauton apukuskin puolelta oven auki ja ryömi läheiseen ojaan seuraamaan tapahtumia.
Kari Niiva kertaa videolla kohtaamistaan ampujan kanssa.
Lopputulos järkytti
Kun näköyhteys metsään paenneeseen karkuriin katosi, viranomaiset jäädyttivät tilanteen hetkeksi ja pitivät tuumaustauon. Miestä etsittiin rajavartioston, poliisin ja Puolustusvoimien avulla, mutta he eivät koskaan ehtineet saada puheyhteyttä sotilaskarkuriin.
18-vuotiaan Sergei Strotcihin löytyi noin neljä tuntia kolarin ja ampumavälikohtauksen jälkeen Luumäen Toikkalan metsästä – hän oli ampunut itsensä.
Perheelleen kirjoittamassaan jäähyväiskirjeessä, joka oli päivätty päivää ennen Suomeen loikkaamista, Strotcihin pyytää anteeksi äidiltään, isältään, mummiltaan ja veljeltään. Kirjeessä hän myös kertoo simputuksesta ja siitä, miten kaltoin häntä oli Venäjän armeijassa kohdeltu.
Jälkipuinti tupakkahuoneessa
Nyt 24 vuotta myöhemmin Kari Niiva selaa poliisin esitutkintapöytäkirjaa mietteliäänä. Tapauksesta hän on selvinnyt ja sen mielessään käsitellyt. Kari Niiva kertoo, että ei siihen aikaan paljon jälkipuinteja käyty.
– Joku taisi kysyä, että millainen fiilinki, tarvitseeko mitään. Äkkiä todettiin, että ei tässä nyt mitään tarvita, muistelee Kari Niiva.
Poliisilaitoksen tupakkahuoneessa Niiva sai kertoa tapahtuman kulun yhä uudestaan työkavereilleen.
– Ehkä se oli sitä briefingiä, jälkikeskustelua, kun jutteli asiasta omien työkavereidensa kanssa.
Kari Niiva kertoo, että nykyisin poliisilla on selvät käytännöt, miten asiat hoidetaan, jos poliisi joutuu murhayrityksen kohteeksi.
Painajaisia tapahtumasta Kari Niiva ei myönnä nähneensä, vaikka vuosikymmenten saatossa asia on aika ajoin noussutkin mieleen.
– Kyllä tämä poliisiurani yksi rajuimmista kokemuksista on, sanoo kohta neljäkymmentä vuotta poliisina ollut vanhempi konstaapeli Kari Niiva.
