Maapallon vesi on 4,5 miljardia vuotta vanhaa

On satumaisten sattumien summa, että meillä on vettä ja elämämme on mahdollista.

Sijaitsemme sopivalla etäisyydellä auringosta, joten täällä ei ole liian kuuma tai kylmä.

Ilmakehän paine on sopiva ja meillä on magneettikenttä, joka estää happea ja vetyä karkaamasta.

Veden syntytarina alkaa aurinkokuntamme synnystä.

Noin 4.6 miljardia vuotta sitten alkuauringon ympärillä pyöri tämäntapainen kaasu-, jää- ja pölypilvi. Sitä kutsutaan esiplanetaariseksi kiekoksi, ja aurinkokuntamme tiivistyi sen materiasta.

Tämän alkupilven vetyä on sitoutunut maapalloon niin sanotuksi alkuvedeksi. Veden tarkka syntymekanismi on kuitenkin toistaiseksi arvoitus.

Tulivuorenpurkaukset saavat veden esimuodon nousemaan maapallon ytimestä maan pinnalle.

Myös meteoroidit ja asteroidit ovat törmätessään maahan tuoneet vettä. Pienen kivitavaran mukana maapallolle tulee pieniä määriä vettä nykyäänkin.

Noin 97 % maapallon vedestä on suolaista merivettä. Makeaa vettä on vain vajaa 3 %.

Vesi on olennainen yhdiste maapallon biosfäärissä, jossa elämä tuli mahdolliseksi.

Veden kiertokulku on toiminut siinä miljardeja vuosia.

Kiertokulun tasapaino pysyy yllä itsestään ja järjestelmä korjaa itse itseään.

Mutta nyt ihmiset ovat toiminnallaan järkyttäneet sitä liikaa.

Esimerkiksi jäätiköt: Ne ovat tärkeitä makean veden pitkäaikaisvarastoja.

Tässä Läntan jäätikkö Sveitsin Alpeilla vuonna 1989.

Sama jäätikkö vajaa 30 vuotta myöhemmin vuonna 2017.

Ilmaston lämpeneminen on pienentänyt sitä merkittävästi.

Nopeasti sulavat jäätiköt aiheuttavat tuhoisia tulvia.

Ja lopulta seuraa kuivuus.

Alppien sulamisvedet eivät enää ruoki riittävästi Euroopan suuria jokia kesäisin.

Sama tilanne on Himalajan jäätiköistä riippuvilla alueilla. Yksin näiden kahden jäätikön sulamisvesistä riippuvaisia on yli 40 prosenttia ihmiskunnasta.

Samalla tavalla kuin luonnossa myös ihmisessä vesi on todella keskeinen aine.

Me tarvitsemme ravintoa sekä nimenomaan vettä.

Ihminen pärjääkin pidempään ilman ruokaa kuin vettä.

Elintärkeä vesi on pääasiassa solujen sisällä, ja kolmasosa on solujen väleissä.

Vesi onkin jokaisen elimistön solun rakennusaine, oli sitten kyse lihas- tai hermosolusta. Jotta solut voivat hyvin ja ovat tasapainossa, niiden pitää olla riittävän nestepitoisia.

Vesi on perin tärkeä ihmisen aineenvaihdunnalle, ravintoaineiden ja jätteiden kuljetukselle sekä sydämen toiminnoille muun muassa. Vesi ylläpitää verenkiertoa ja verenpainetta.

Lämmönsäätelykin kuuluu veden tehtäviin.

Hikoilu on tehokas jäähdytysjärjestelmä ihmisellä, koska se kuluttaa paljon vettä. Runsas hikoilu erottaakin meidät muista ihmisapinoista. Onhan ymmärrettävää, että simpanssin karvojen seasta on vaikea haihduttaa hikeä.

Ihmisen vertaaminen muihin ihmisapinoihin antaa tietoa ihmisen vesitaloudesta. Sademetsässä elävät ihmisapinat saavat pääasiassa tarvitsemansa veden ravinnon mukana. Ne voivat kulkea jopa useita viikkoja juomatta.

Mutta ihmisen ruokavalio on kuivunut lajinkehityksen myötä, ja siksi tarvitsemme vettä. Myös ruoanvalmistustapojen monipuolistuminen vähensi ruoan vesipitoisuutta.

Ihmisen vesitalouden säätely on tarkka ja monimutkainen järjestelmä.

Munuainen on tärkein elin, joka huolehtii vesitaloudesta.

Tämä parillinen elin tekee kovaa työtä vesitasapainon ylläpitämiseksi. Munuaiskeräsissä suodatetaan ensivirtsaa, jota käsitellään jopa 180 litraa vuorokaudessa.

Nesteen monimutkainen käsittely munuaisissa on altis häiriöille. Monet lääkkeet ja sairaudet muuttavat vesitasapainoa. Esimerkiksi korkea verenpaine voi vaurioittaa munuaisia.

Ihminen nauttii ruoan ja juoman mukana noin kaksi litraa nestettä vuorokaudessa.

Sama määrää erittyy virtsan, ulosteen ja hien myötä sekä hengitysteistä haihduttamisen kautta.

Veden dynaaminen tasapaino pysyy siis yllä vajaalla neljällä litralla vuorokaudessa.

Toisaalta nesteen tarve on hyvin yksilöllinen.

Joku voi pärjätä vajaalla litralla kun taas toinen saattaa tarvita kolmekin litraa vuorokaudessa.

Ihmisapinan nenä haihduttaa paljon kosteutta. Mutta meidän nenämme ulkoneva muoto säästää kosteutta. Näin hyödynnämme ilman kosteuden.

Ihmisen nestetasapainon säätely on niin fiksua, ettei sitä kannata sotkea vaikkapa juomalla liikaa.

Vesipullon kanssa voi kulkea, jos liikunta tai työ synnyttävät kovaa hikoilua tai jos kuuma ilma tai kuume sitä vaativat.

”Jatkuvaan juomiseen liittyy uskomusta, että meidän täytyy puhdistaa tätä vesijärjestelmäämme huuhtelemalla, mutta sellaista tarvetta ei ole, sanoo erikoislääkäri Pasi Nevalainen Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.

Vesi ja turvotus

Turvotusta voi olla kahdenlaista. Sydämen vajaatoiminta on vakava tila, jossa vettä ja suolaa eli natriumia kertyy kehossa solujen ulkopuolelle. Jalat turpoavat ensimmäisenä. Kengät eivät mahdu jalkaan, sukatkin kiristävät. Ihminen on siis turvonnut, koska nestettä on kertynyt elimistöön.

Toisessa tilassa solut pidättävätkin vettä sisäänsä, mutta suola-arvot ovat normaalit. Ihminen kokee olevansa turvonnut. Lääkäri ei kliinisesti voi kuitenkaan todeta tätä turvotusta, joka vastaisi potilaan omakohtaista kokemusta.

Aika usein juuri naiset sanovat kärsivänsä nesteen kerääntymisestä elimistöön – vaikka eivät olisi raskaana tai eikä heillä olisi kuukautisia.

Muinaisissa mytologioissa vesi oli olemassa jo ennen luomista.

Kalevalan luomiskertomuksen mukaan aikojen alussa oli vain vettä ja ilmaa. Ainoa olento oli Ilmatar, joka uiskenteli alkumeressä.

Raamatun luomiskertomuksessa:

”Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet ja Jumalan henki liikkui vetten yllä”

Vesi on pyhää ja olennainen osa luomismyyttiä ainakin Gilgameshissä, Rigvedassa, Popol Vuhissa, muinaisen Egyptin sekä lukuisten alkuperäiskansojen mytologioissa.

Uskonnoissa ympäri maailman kuivuuden jumalia on pelättävä ja veden ja sateen jumalia, kuten Neptunusta hyviteltävä.

Myös vedenpaisumusmyytti toistuu samanlaisena yli sadassa viidessäkymmenessä kulttuurissa.

Niissä jumala kostaa ihmisten pahat teot hukuttamalla koko maailman. Vain tietty osa luomakuntaa pelastuu, usein veneeseen.

Veden synty ja kiertokulku maapallolla on satumaisten sattumien summa. Meidän on aika tehdä kaikkemme sen ylläpitämiseksi.

Kuvalähteet:

Nasa

Anthony Quintano / Wikimedia Commons

Sebastien Decoret / Mostphotos

ullstein bild/ All Over Press

Alex Zea/Europa Press/ABACAPRESS

Martina Katz /imageBROKER/Shutterstock/All Over Press

Anusorn Nakdee / Shutterstock

Cat Simpson / Alamy / AOP

Sergey Uryadnikov / Alamy/All Over Press

suju-foto / Pixabay

Jacek Dylag / Unsplash

Dylan Sauerwein / Unsplash

Anelya Okapova / Unsplash

Joseph Alanen / Alamy Stock Photo

Alex Zea/Europa Press/ABACAPRESS

MET/ Wikimedia Commons

David P. Silverman / Wikimedia Commons

V& A Museum / Wikimedia Commons

Sousse Archaeological Museum / Wikimedia Commons