70-luvun jengi-nuorien mielestä junteilla oli pitkä tukka ja leveät lahkeet eikä hajuakaan maailman menosta. Jengit itse pyörivät samoilla, tutuilla kulmilla ja kaikki muut kuin oman kulmakunnan kasvatit olivat vaarassa saada turpaansa. Ohjelmassa tavataan nuorisoa Savosta ja Stadista.
Tekemisen ja harrastusten puute sai nuoret kokoontumaan kadunkulmiin ja torin laitoihin niin maalla kuin kaupungissakin.
Pieksämäkeläisen Jupen jengi oli etuoikeutetussa asemassa, heillä oli auto alla ja mahdollisuus vaihtaa maisemaa.
Jos kotikyliltä ei löytynyt tyttöjä auton takapenkille, pojat suuntasivat lähipaikkakunnile. Naapurinkylän tyttöjen jahtaaminen johti joskus tappeluihinkin.
Kesäisten tanssilavojen reunoilla haastatellan nuoria: nuoret vastaavat kysymyksiin koviksena olemisesta, maalaisten ja kaupunkilaisten eroista ja ennakkoluuloista.
Helsingissä pohditaan jengin johtajan ja jäsenten asemaa. Jengin johtohahmot eivät välttämättä ole isoja ja vahvoja vaan suulat ja hyvillä puhelahjoilla varustetut nousevat jengin hierarkiassa korkeimmalle.
Teksti: Emilia Kemppi
