Ensimmäinen suomalainen arktinen retkikunta vaelsi Grönlannin poikki vuonna 1966. Suuret korkeuserot, railot, ohut ilma, kova pakkanen ja tuuli sekä kompassin epävarma toiminta tekivät matkasta haastavan. Matka alkoi Grönlannin itäosasta, josta miehet vaelsivat koiravaljakoiden avulla mannerjään länsipuolelle.
Matka alkoi Ammassalikista, jonne miehet saapuivat 10 päivää Suomesta lähdön jälkeen. Matkan alku viivästyi päivillä, sillä koiravaljakoiden hankintaan kului aikaa. Miehiä neuvottiin kohtelemaan vetojuhtiaan kovalla otteella, sillä paikallisten mukaan koirat olivat luonteeltaan suden kaltaisia.
Matkan edetessä ja sään kylmetessä joidenkin koirien kunto alkoi heiketä, jolloin miesten oli lopetettava heikoimmat ampumalla. Ammutut syötettiin toisille koirille. Retkikunta nousi vaikeassa maastossa melkein kolmen kilometrin korkeuteen, jolloin ilma kävi ohueksi. Uupuneet ja riutuneet miehet saapuivat määränpäähänsä 33 vuorokauden vaelluksen jälkeen. Viimeiset koirat ammuttiin jäätikön jäädessä taakse. Pyssyn osoittaessa koiria, kääntyivät miesten kyynelehtivät silmät poispäin. Koirien tekemä työ oli korvaamaton matkan aikana.
Retkikuntaan osallistui Peter Boucht, Viljo Haapala, Eero Varonen, Erik Pihkala ja Christer Boucht. Matkan kuvauksesta vastasi Eero Varonen 8mm filmikameralla. Olosuhteista johtuen, osa matkasta jäi kuvaamatta. Dokumentissa vuodelta 1987 filmimateriaalin tueksi on liitetty Peter Bouchtin ottamia valokuvia. Teksti on Christer Bouchtin kirjasta Hiihtäen halki Grönlannin.
Ennen suomalaisten vuoden 1966 retkikuntaa, Grönlannin jäätikön poikki oli päässyt vain kourallinen ihmisiä. Matka oli myös kansainvälisesti merkittävä. Miehet eivät olleet enää turhan nuoriakaan matkalle lähtiessä, lukuun ottamatta Peter Bouchtia (s.1941). Ensimmäisenä Grönlannin poikki hiihti norjalaisen napatutkijan Fridtjof Nansen johtama retkikunta vuonna 1888.
Miehet saivat iloisen vastaanoton Suomessa. Presidentti Kekkonen, joka oli tunnettu hiihtomies itsekin, piti matkaa arvossaan ja kutsui miehet vierailulle linnaan.
Teksti: Antti Majala
