Nuottien oppiminen voi tuntua ylivoimaiselta tehtävältä kenelle tahansa. Musiikkiterapeutti Kaarlo Uusitalo kehitti kehitysvammaisten oppilaittensa tarpeisiin räätälöidyn kuvionuottijärjestelmän, jonka avulla kuka vain voi oppia soittamaan ja ennen kaikkea kokea hallitsevansa omaa soittamistaan.
Kehitysvammaisille soittaminen ja musiikin tuottaminen on parhaimmillaan tapa järjestää itselleen muuten kaoottisena näyttäytyvää maailmaa. Soittamisen avulla on helppoa jäsennellä maailmaa ja myös ymmärtää tekemistensä syy-seuraussuhteita.
Perinteinen musiikkiterapia ei kuitenkaan sovi kehitysvammaisten potilaiden tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi suurimmista ongelmista on sama, mikä kenellä tahansa soittamisen aloittavalla ihmisellä: soitin ja sen soittaminen on vierasta, eivätkä eteen annetut nuotit kerro soittajalle yhtikäs mitään. Siinä missä aloitteleva soittajalta vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja harjoittelua, ei monelta kehitysvammaiselta tällaista pitkäjänteisyyttä löydy.
”Tuntui siltä, että aina kun tapasi terapiassa olevan (kehitysvammaisen) ihmisen, niin se alkoi aina uudestaan se prosessi alusta”, kertoo musiikkiterapeutti Kaarlo Uusitalo, helsinkiläisen musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin johtaja.
Uusitalo lähti ratkomaan ongelmaa nuottikirjoituksen kautta, tarkoituksenaan luoda nuottijärjestelmä, joka olisi lukijalleen mahdollisimman konkreettinen ja samalla mahdollisimman helppo ymmärtää. Tarpeesta syntyivät kuvionuotit.
”Mä pääsen soittamaan, ja se on kivaa”
Uusitalo aloitti kuvionuottien kehitystyön jo 1990-luvulla alkupuoliskolla. Nuottijärjestelmä syntyi lopulta kokeilemalla, eikä vastaavaa järjestelmää ole tiettävästi löytynyt mistään muualta.
”Kehitysvammaisten tarpeisiin oli aiemmin luotu joitain numerosysteemejä ja värimerkintäsysteemejä, joilla kehitysvammaiset oppivat soittamaan mekaanisesti. Eli painamaan tiettyä nappulaa silloin kun pyydettiin. Soittajat eivät kuitenkaan oppineet menetelmillä ymmärtämään itse nuottikuvaa.”
Kuvionuotit eivät näytä nuottikirjoitukselta, mutta kirjoituksessa on kaikki sama informaatio mitä perinteisissä nuoteissa. Kuvioina käytetään ristiä, palloa, neliötä ja kolmiota, koska näiden neutraalien merkkien oma merkitys ei häiritse lukijaa erikseen. Eri värit taas valikoituivat kirjoitukseen mukaan koska värien käyttöä oli suosittu jo aiemmin monissa kehitysvammaisten terapioissa ja opetusmenetelmissä.
Kuvionuottien suurimpana etuna on, että ne mahdollistavat soittajan osallistumisen musiikkiin lähes heti. Kuvionuoteilla aloittaneen soittajan on myös helppo siirtyä myöhemmin lukemaan perinteisiä nuotteja.
Vaikka nuottijärjestelmä luotiin alun alkaen kuntoutus- ja terapiatarpeisiin, on kuvionuotteja käytetty myös osana persukoulujen musiikkituntien opetussuunnitelmaa. Kuvionuotit ovatkin keränneet myös kansainvälistä kiinnostusta ja Resonaarin musiikkioppilaat ovat vierailleet sittemmin usein myös ulkomailla esiintymässä.
Vuoden Valopilkut vuonna 2005
Vuonna 2005 20. toimintavuottaan juhlinut Resonaari palkittiin myös Ylen kulttuuripalkinnolla Vuoden Valopilkkuna. Alla olevassa ohjelmaklipissä nähdään Resonaarin johtajien Uusitalon ja Markku Kaikkosen haastattelut sekä miesten tunnelmia palkintogaalasta. Resonaarin esittelyraportissa taas kuullaan myöhemmin Pertti Kurikan Nimipäivät -punk-yhtyeen basistina tunnetun Sami Helteen ajatuksia kehitysvammaisten arkipäivästä Suomessa. Helle oli vuonna 2005 mukana rap-ryhmä Resispossessa, jonka esityksestä ohjelmassa nähdään myös välähdyksiä.
Katso alla myös klippi Ykkösen Aamu-tv:stä 2008, jossa Kaarlo Uusitalo opettaa juontaja Nicholas Wanckea soittamaan kuvionuottien avulla.
Kuvionuottien kehitystyön tukijoina ovat olleet muun muassa Suomen kulttuurirahasto ja Raha-automaattiyhdistys. Kuvionuotit on myös julkaistu Resonaarin omilla kotisivuilla vapaaseen käyttöön.
