Ruovesi vuonna 1971: noin seitsemäntuhatta asukasta ja vain vähän teollisuutta. Huonoista työ- ja opiskelumahdollisuuksista johtuen joka vuosi noin sata henkeä muutti maalaispitäjästä pois kaupunkeihin. Erkki Ilon ohjaamassa ohjelmassa Täytyy lähteä (1971) haastateltiin ruoveteläisiä nuoria, jotka olivat muuttoaikeissa. Miten he kokivat väistämättömän elämänmuutoksensa?
”Kun nuori joutuu perheestään eroon, vaikuttaa se hänen kehitykseensä monella tavoin. Totutut asiat muuttuvat, kaikki täytyy arvioida uudestaan”, ohjelman miesselostaja pohjusti käsiteltävää aihetta.
Haastattelemiltaan nuorilta selostaja kysyikin usein, pelottiko vääjäämättömästi lähestyvä elämänmuutos, tai voisiko se vaikuttaa negatiivisesti heidän kehitykseensä. Ruoveteläiset nuoret suhtautuivat asiaan varsin rennolla asenteella. Jos kotona ei ollut mahdollista opiskella tai työskennellä itselle mieluisella alalla, täytyi vain yksinkertaisesti lähteä muualle.
Kaksi haastateltavista oli maanviljelijöiden poikia. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan tahtonut jatkaa isänsä jalanjäljissä – Hannu oli päättänyt lähteä opiskelemaan autonasentajaksi ja Pekka jatkaa opintoja lukiossa. Ruovedelle jäävälle miehelle vaihtoehdot olivat yleensä joko maanviljelyn tai teollisuuden alalla. Paikkakunnan tehtaissa ei kuitenkaan ollut tarpeeksi töitä kaikille halukkaille.
Vielä huonommat työmahdollisuudet oma kotiseutu tarjosi tytöille: oli mahdollista työskennellä kotiapulaisena tai ompelimossa. Kotiapulaisena työskentelevä Seija ei olisi jälkimmäisessä kuitenkaan suostunut työskentelemään huonon palkan takia. Hän aikoikin yrittää emäntäkouluun Ruhalaan. Juuri ylioppilaaksi valmistunut Eila taasen oli päättänyt hakea Tampereelle sairaanhoitoalalle. Hän ei uskonut, että uusi ympäristö vaikuttaisi negatiivisesti hänen kehitykseensä.
Maaseutuperheissä erimielisyydet korjataan helpommin kuin kiireisessä kaupunkiympäristössä.
Ohjelman päätteeksi selostaja väitti, että maaseutuperheissä vanhempien ja nuorten väliset suhteet ovat yleensä keskimääräistä paremmat kuin kaupungissa asuvien.
”Yleensä seistään tukevasti maan pinnalla, erimielisyydet korjataan helpommin kuin kiireisessä kaupunkiympäristössä”, hän sanoi. Perheen sisäiset mielipide-erot tulevat hänen mukaansa voimakkaina esille kaupunkilaisperheissä.
Niinpä sitten siirryttiinkin vielä hetkeksi maalaismaisemista kaupunkiympäristöön, jossa seurattiin, kuinka nuorukainen väitteli isänsä kanssa. Lopetus oli kenties varoituksen sananen siitä, mitä kaupunkilaisuus voisi pahimmillaan perhesuhteille tehdä.
