Kuka saa puhua? Kenen pitäisi kuunnella? Millainen on hyvä ja aito kohtaaminen?
Parhaimmillaan ihmisten välinen kohtaaminen on terapeuttista dialogia. Joskus kohtaaminen ja keskustelu voi jättää ilmaan turhautumista sekä pahan mielen. Teologian tohtori ja psykoterapeutti Lassi Pruukin mielestä kohtaaminen ja ihmisten välinen keskustelu on parhaimmillaan aitoa vuorovaikutusta, jossa vastuu on kaikilla osapuolilla.
– Helposti me ajattelemme, että toisen pitäisi kuunnella tai toisen pitäisi ymmärtää, mutta emme välttämättä aina muista, miten me itse kuuntelemme tai puhumme. Vuorovaikutus on kuitenkin yhteispeliä, jolloin näillä asioilla on merkitystä.
Miten sitten syntyy hyvä kohtaaminen ja aito läsnäolo? Lassi Pruuki antaa viisi neuvoa, joihin kannattaa kiinnittää huomiota.
Kuuntele
Kuuntele, kiinnostu ja kysy lisää.
– Kannattaa miettiä, kuuntelenko toista vain pakollisen määrän kohteliaasti, että voin itse jatkaa omilla asioillani. Vai kuuntelenko oikeasti siten, että antaudun sille toisen jutulle? Olenko siis oikeasti kiinnostunut vai olenko vain kohtelias?
– Aika paljon on sellaista kuuntelemista, että sanotaan, minä ymmärrän ja mennäänkin heti omiin juttuihin. Mieluummin kannattaisi kysyä siltä toiselta lisää. Kun toinen sanoo, että on ollut aivan hirveä päivä, ei vastattaisikaan, että minullakin oli, vaan kiinnostuttaisiin sen toisen sanomisesta, ja kysyttäisiin, millä tavalla päivä on ollut hirveä.
Puhu
Vastuu puhumisesta on myös sinulla.
– Ei aito kohtaaminen kuitenkaan pelkkää kuuntelemista ole. Kohtaamiseen kuuluu myös, että molemmat puhuvat. Kyllä toinen alkaa jossain vaiheessa kaivata, että vastapuolikin sanoisi jotain. Tulee tunne, että sanoisitko sinäkin jotain tai tuliko sinulle tästä asiasta jotain mieleen.
– Kannattaa myös huomioida, miten puhuu. Dialogin jatkumisen kannalta on merkittävää, miten asiat toiselle esittää. Onko oma puhe sellaista, josta toisen on helppo jatkaa keskustelua vai tuoko asiat omassa puheessaan esille lopullisena totuutena, jolloin toiselle ei oikein jää mahdollisuuksia jatkaa keskustelua.
Huomioi
Tässä ja nyt. Hetken merkitys.
– Kuunteleminen tai läsnäolo on paljolti ruumiillinen tai kehollinen toiminto. Sillä on suuri merkitys, mitä tapahtuu tässä ja nyt, tässä hetkessä. Kiinnostuminen näkyy ihmisessä. Myös se näkyy, jos toinen ei ole kiinnostunut.
– Monelle on tärkeää nähdä toisen ihmisen silmät ja kasvot. On myös tärkeää kokea tulleensa huomioiduksi.
– On merkittävää, että joku esimerkiksi kotona kysyy, miten päivä on mennyt tai joku ainakin hetkiseksi pysähtyy ja sanoo, mukavaa kun tulit. Siinä hetkessä ikään kuin eletään hetken aikaa yhdessä sitä mukavuutta. Sanoilla emme ainoastaan kuvaa vaan myös luomme todellisuutta. Jos sanomme jotain kaunista, me myös elämme sitä siinä. Se on merkittävää.
Älä tulkitse
Kuuntele, mitä ihmiset sanovat, älä sitä, mitä luulet heidän tarkoittavan.
– On tärkeää kuulla toisen sanat, ei lukea rivien välistä. Tai ainakin pitäisi vähän pelästyä, jos luulee osaavansa lukea toista. Siinä on aina riski, että homma menee metsään.
– Varmasti jokaiselle syntyy jonkinlainen tulkinta toisen sanoista, mutta on tärkeää osata laittaa tulkinta sivuun. On siis tärkeää tiedostaa omat tulkinnat, laittaa ne syrjään ja kiinnostua oikeasti siitä, mitä toinen tarkoittaa ja haluaa sanoa.
Ole rehellinen
Anteeksi. Nyt en jaksa.
– On tärkeää pystyä sanomaan ääneen, että anteeksi, minun on nyt vaikea kuunnella tai en osannut kuunnella. On reilumpaa sanoa se ääneen kuin näytellä kuuntelevansa vaikka ajattelee jotain ihan muuta.
– Me kaikki mokaamme näissä asioissa. Ihmissuhdehan on prosessi. Minä ajattelen, että kohtaamista on usein myös se tai kohtaaminen syntyy myös siitä, että myöntää itselleen ja toiselle, että ei osannutkaan. Se on aika suurta armollista itselle ja toiselle.
Asiantuntija: LASSI PRUUKI, teologian tohtori, psykoterapeutti
