Vuonna 1996 ilmestyneessä ohjelmassa kysytään, miten työ muuttuu tulevaisuudessa. Asiantuntijoiden mukaan tehdastyö vähenee, mutta töitä on tarjolla hoitotyöntekijöille ja huippuasiantuntijoille.
Onko elektroniikkainsinööri yhtä haluttu kuin nyt, kysytään ohjelmassa. Entä kuka hoitaa vanehevat suuret ikäluokat?
Kansanedustaja Osmo Soininvaara ennustaa vuoden 2020 työkenttää: tehdastyötä on vähän eikä automatisoitu tavaranvalmistus työllistä. Soininvaara pitää pahimpana skenaariona epäsuhtaista tilannetta, jossa joillain on hyvin paljon töitä, mutta loput syrjäytyvät. Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa on samoilla linjoilla: pahin tilanne on sellainen, jossa taloudellista, yhteiskunnallista ja älyllistä valtaa pitää hallussaan yksi pieni joukko.
Vuorineuvokset voivat muuttua infoneuvoksiksi.
Parempi tulevaisuus olisi Mannermaan mielestä sellainen, jossa eri ammatteja yhdistää korkea osaaminen – jopa maaseudulla. Soininvaara taas toivoo, että harrastukset muuttuisivat ihmisten elämäntehtäviksi. Epävarmaa on se, tekisivätkö toiset perinteisempiä ja toiset uudempia töitä vai kaikki vähän kaikkea.
Mannermaa ennakoi tietoyhteiskunnan vaikutuksia työelämään: tietopalveluiden tuottaminen ja virtuaalitodellisuudessa liikkuminen nousevat keskiöön. Vuorineuvokset voivat muuttua infoneuvoksiksi!
Ohjelma vierailee ohjelmistotalossa, joka voisi enteillä vuoden 2020 työmalleja. Toimitusjohtaja Artturi Tarjanne kertoo työtavoista, jotka digiajan toimistotyöntekijä tunnistaa heti. Moni tekee etätöitä kannettavan ja kännykän avulla; asiakkaalle voi puhua ja lähetellä tuoteversioita verkon kautta; tuotelaatikoita ei enää jaella, vaan tuotteet ovat verkossa ja niihin myydään käyttöoikeus.
Vuonna 2020 kaikkien ei suinkaan tarvitse tehdä ohjelmistoja. Hoitotyöstä povataan tärkeää työllistäjää. Helsingin sosiaaliviraston kehittämiskonsulttina toimiva Riitta Iskola toivoo, ettei tulevaisuuden vanhustenhoito ole sitä, että robotti tuo tarjottimella ruokaa. Vähäisemmällä työvoimalla täytyy kuitenkin pystyä palvelemaan suurempaa määrää vanhuksia. Iskola arvelee, että yhteiskunnan täytyy viedä palveluita vanhusten koteihin. Iskolan kuvailemat monipuoliset palvelutalot voi rinnastaa 2000-luvulla rakennettuihin Elä ja asu -seniorikeskuksiin.
Vapaa-ajanohjaaja Teija Saarinen vahvistaa, että vanhukset ovat tottuneet palveluihin. Saarinen itse järjestää askarteluryhmiä, esiintyjiä, retkiä ja tapahtumia palvelukeskuksessa. Hän arvelee, että vuonna 2020 tietoyhteiskunta tulee vanhustenhoitoonkin, ja tarjolla on "interaktiivista toimintaa ympäri maailmaa".
Ohjelma tarjoaa myös pienimuotoista yrittämistä ja omavaraista taloutta vaihtoehtona nykytöille. Eeva-Stiina Snellman on koonnut leipänsä pienistä palasista. Snellman viljelee omat vihanneksensa, tuottaa oman lihansa ja huovuttaa villatossuja. Samalla hän toimii erityisopettajana ja suomen kielen opettajana sekä oppaana. Elämä on Snellmanin mukaan sitä järkevämpää, mitä vähemmän tarvitsee siirtää omaa työtä rahaksi.
Osmo Soininvaara näkee uuden työn maailmassa mahdollisuuksia mukavaan elämään, kunhan tyytyy välttämättömiin tuloihin. Tämä edellyttäisi kuitenkin kansalaispalkan kaltaista tulonjakoa.
Tätä artikkelia kirjoittaessa (joulukuussa 2015) uutisoitiin Kelan aloittavan perustulomallien valmistelun.
