1960-luvun alussa alkoi valtavat mittasuhteet saavuttanut rasvasota, joka pudotti margariinin menekin ja loi kuluttajien mieliin kauhukuvia sen raaka-aineista. Olli Ihamäen ohjelmassa skandaalia ja sen vaiettuja taustoja muistelevat entiset lehdentekijät.
Tästä ja monesta muusta vuosina 1956–1966 puhuttaneesta aiheesta lisää Maaseudulta maailmalle -ohjelmassa.
Kriittinen kirjoittelu margariinirasvoista alkoi Keski-Euroopan lehdissä vuonna 1960. Suomessa aiheeseen tarttui ensimmäisenä Maataloustuottajien Keskusliiton (MTK) julkaisema Maaseudun Tulevaisuus.
"Varsinainen pommi putosi maassamme helmikuun alkupuolella 1961, kun Ilmari Turjan Uusi Kuvalehti julkaisi jutun otsikolla Keinotteleeko ulkomainen margariinitrusti suomalaisten terveydellä", Ihamäki selostaa tapahtumien etenemistä.
Turja syytti lehdessään etenkin Unilever-konsernin omistamaa Paasivaaran margariinitehdasta "jalostetun saastan" syöttämisestä ihmisille. Aihe levisi salamannopeasti muihinkin lehtiin.
Skandaalin keskiöön nousi väite, että margariiniteollisuus käytti raadoista ja ihmisravinnoksi kelpaamattomista teurasjätteistä sulatettua ns. kaviosulaa eli destruktiorasvaa. Paasivaara puolustautui maksetuin lehti-ilmoituksin.
Asiasta tehtiin eduskuntakyselyitä, ja vointuottajia edustava MTK innostui vaatimaan koko margariiniteollisuuden kieltämistä. Meijeriala säesti kehottaen kaikkia maan kuntia vaihtamaan margariinin voihin.
Kuormien joukossa oli koiria, kissoja ja jäniksiä.
Rasvansulattamon työntekijän todistuslausunto oikeudenkäynnissä
Keskusrikospoliisi ryhtyi tutkimaan asiaa ja tutkimuksissa selvisi, että eri puolilla maata todellakin toimi hämäriä rasvansulattamoja, joissa eroteltiin eläinten (muun muassa kissojen ja koirien) raadoista rasvaa. Sitä valutettiin tynnyreihin ja välitettiin margariinitehtaille.
Syksyllä 1961 Raison margariinitehtaan johto tuomittiin koviin sakkoihin ja korvauksiin margariinivalmistelain rikkomisesta. Paasivaara joutui tuomiolle paljon myöhemmin ja ehti sillä välin itse haastaa Turjan kunnianloukkauksesta oikeuteen.
Lopulta Paasivaarankin johto sai sakkotuomion raatorasvojen käytöstä, joskin paljon lievemmän kuin kilpailijansa. Jutun oikeuskäsittely päättyi lopullisesti vasta hovioikeuden ratkaisuihin vuonna 1964. Skandaalin seurauksena margariinin kulutus putosi pohjalukemiin ja Turjan Uusi Kuvalehti lopetettiin ilmoittajien kadottua.
MTK ja Raision tehtaat taustapiruina
Olli Ihamäki selvittelee ohjelmassaan, miten koko juttu lähti liikkeelle. Oliko kysymyksessä puhdas kuluttajien suojelu?
Margariininvastaisen offensiivin tärkeänä taustapiruna oli MTK, jonka tavoitteena tietenkin oli nostaa vaikeuksissa vientivaikeuksista kärsivän voin kulutusta. Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja Terho Vitikainen kertookin ohjelmassa, kuinka sai tehtäväksi perehtyä margariinin tuotantomenetelmiin ja kaupata aihetta muille lehdille.
Vitikaisen Uudelle Kuvalehdelle tekemä raflaava juttu jäi julkaisematta, mutta se sai päätoimittaja Turjan innostumaan aiheesta. Myöhemmin MTK rahoitti Uuden Kuvalehden kohujutusta tehdyn erikoispainoksen. MTK:ta johtanut Veikko Ihamuotila lupasi, että "he kyllä he voisivat kymmenellä miljoonalla markalla painaa teidän lehteä joka talouteen", Turja muistelee.
Turjan todistuksen mukaan ensimmäinen varsinainen juttu oli Raision tehtaiden käsialaa.
"Tutkittaessa asiaa jäljet johtavat toisellekin sylttytehtaalle", Ihamäki toteaa. Ohjelman mukaan Uuden Kuvalehden em. sensaatiojuttu, jossa suurimmaksi syylliseksi leimattiin markkinoita johtava Paasivaara, olikin peräisin Raision tehtailta. Turja kertoo toimitusjohtaja Eino Kivivuoren käynneistä toimituksessa ja sanoo yrityksen myöhemmin tunnustaneen artikkelin alkuperän. Kivivuori pyrkii vahingoittamaan pahinta kilpailijaansa Paasivaaraa tietoisena siitä, että hänen omakin tehtaansa hyödynsi raatorasvoja.
Jupakan seurauksena margariinin menekki Suomessa romahti pitkäksi aikaa, mutta myös väärinkäytökset paljastaneen Uuden Kuvalehden kohtalo oli synkkä. Lehti menetti margariinisodassa suurilmoittajansa ja joutui lopettamaan jo vuonna 1963 ennen kuin oikeusjupakassa oli saatu lopullinen päätös.
Artikkelin teksti on muokattu Olli Ihamäen radio-ohjelman sekä hänen artikkelinsa Kun kissat pantiin Suvikultaan (Hymy 23–24/1986) mukaan.
