Uusperheissä rahanjakosysteemeitä on monenlaisia. Jotkut maksavat yhdessä kaiken, toisissa perheissä lasten vanhempi maksaa esimerkiksi asumisesta enemmän kuin lapseton puoliso. Keskustelun lähtökohtana pitäisi olla reiluuden tunne niin aikuiselle kuin lapsellekin, sanoo Suomen Uusperheiden Liiton toiminnanjohtaja Kirsi Heikinheimo.
Kursivoidut kommentit on kerätty Melkein kaikki rahasta -podcastjuontaja Julia Thurénin Instagramista.
Usein siinä vaiheessa, kun uusperhettä ollaan muodostamassa, pari on vielä rakkaudenhuumansa sokaisema, sanoo psykoterapeutti ja Suomen Uusperheiden Liiton toiminnanjohtaja Kirsi Heikinheimo.
Kun parin yhteinen syke on vahva, käytännön asioista ei välttämättä tule puhuttua, vaan molemmat luottavat siihen, että talousasiat lutviutuvat omalla painollaan. Suomessa rahasta puhumisen kulttuuri on edelleen haastava, mikä säteilee parisuhteisiin.
– Etenkin uusperheissä aikuiset ovat saattaneet tottua hoitamaan raha-asioitaan itsenäisesti.
Käytännön asioista keskusteleminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, jotta menoista ei synny turhaa harmia tai riitaa. Menojen jakamisessa ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa tapaa.
Olen elänyt 11 vuotta uusperheessä. Minulla ei ole lapsia, miehelläni on kolme lasta, jotka ovat asuneet meillä viikonloppuisin ja lomilla. Meillä on ollut yhteinen omistusasunto, johon molemmilla omat asuntolainat. Asunto on isompi kuin mitä tarvitsisimme ilman lapsia, mutta se ei haittaa minua. Olemme sopineet, että molemmat maksavat omat lainansa, minä maksan yhtiövastikkeen ja sähkön. Mies taas hoitaa vesilaskun tasauksen ja ruoat, koska ruokalasku on elänyt eniten sen mukaan, miten lapset ovat olleet meillä. Pääsääntöisesti mies on maksanut lasten vapaa-ajan kulut viikonloppuisin ja lomilla. Kyllä minäkin usein olen ostanut lapsille vaatteita tai maksanut, jos olemme viettäneet tyttöjen Helsinki-päivää. Kun päälinjat ovat selkeät, arjessa voi ottaa rennommin.
Meillä kaksi vanhinta lasta ovat minun, kaksi seuraavaa ovat yhteisiä puolisoni kanssa. Asumme yhdessä ja kaikki maksetaan yhdessä. Mies on nyt osa meidän perhettämme, ja perheenä emme erittele, että sinä olet osa tätä perhettä ja sinä taas tuota.
Ulkopuolisten on turha tuomita
Heikinheimo sanoo, että talouskeskustelujen ydin on reiluuden kokemus.
– On uusperheitä, joissa tulotasot ovat hyvin erilaiset mutta rahat ovat yhteisiä. Toisissa perheissä taas molemmat osallistuvat tietyllä prosenttisosuudella kuluihin.
Samoista asioista joudutaan keskustelemaan myös ensiperheissä, eli sellaisissa perheissä, joissa kaikki lapset ovat yhteisiä. Keskustelu on erityisen tärkeää silloin, kun parin rahankäyttötavat poikkeavat paljon toisistaan: jos toinen on tottunut elämään pienellä budjetilla ja säästämään ja toinen taas käyttää rahaa vapaammin, pitäisi löytää tilanteeseen kompromissi. Parhaimmillaan pari voi myös oppia toisiltaan rahan käytöstä.
Uusperheissä keskustelua tarvitaan kuitenkin hieman enemmän, sillä usein talouteen vaikuttavat myös entiset puolisot ja se, mitä asioita he maksavat.
Lue juttu: 9 kysymystä, jotka selvittämällä pariskunnan rahariidat vähenevät
Olen äitipuoli kahdelle lapselle, jotka ovat meillä puolet ajasta. Miehellä on velkaa edellisen avioliiton aikaisista asuntokaupoista, joihin hänellä menee iso osa palkasta. Ihmiset ihmettelevät, miksi maksan lapsille vaatteita, eikö se ole muka vanhemman tehtävä? Tunnen oloni sivuutetuksi vanhempana, joka välittää ja huolehtii lapsista.
Perheen ulkopuolisten ihmisten ei kannata tuomita uusperheen tapoja. Bonusvanhemman suhde lapseen voi olla hyvin läheinen, jolloin on ihan luonnollista, että bonusvanhempi voi maksaa myös lapsen asioita.
– Läheiset ja turvalliset ihmissuhteet tuottavat meille elämäniloa ja merkityksellisyyden kokemusta.
Byrokratia raahaa jäljessä
Kela katsoo, että avopuolison eli minun tulot vaikuttavat puolisoni talouteen niin, ettei hän saa lapsilisän yksinhuoltajakorotusta. Kuitenkaan minulla ei ole virallista velvollisuutta elättää bonuslastani. Toki elätän ihan mielelläni, mutta ärsyttää tuo byrokratian sekavuus noissa uusperheasioissa. Meillä laitetaan talouskassaan rahaa prosentuaalisesti nettotulojen mukaan ja sieltä maksetaan sekä bonuksen että yhteisen lapsen kulut.
Heikinheimo sanoo, että lainsäädäntö ja asetukset laahaavat monissa uusperheiden asioissa jäljessä. Esimerkiksi jos yksinhuoltajavanhempi on työttömänä ja hän saa asumistukea ja korotettua lapsilisää, niin mikäli hän muuttaa uuden kumppanin kanssa yhteen, tämän tulot voivat katkaista tuet, vaikka hän ei osallistuisi mitenkään lapsiin liittyviin menoihin.
Toisaalta kahden aikuisen taloudessa monet menot, kuten sähkö, vakuutukset tai netti, jaetaan, jolloin niistä tulee edullisempia kuin vain yhden aikuisen taloudessa.
Heikinheimo mainitsee yhdeksi byrokratian parannukseksi sen, että tammikuusta 2020 saakka laissa on merkintä siitä, että bonuslapsella on oikeus tavata bonusvanhempaansa myös eron jälkeen. Aiemmin uusperheen erotilanteissa on ollut biovanhemman varassa päättää, pääseekö lapsi enää tapaamaan bonusvanhempaansa.
–Bonusvanhempi saattaa käytännössä olla se, joka näkee ja kuulee lasta kunnolla. Esimerkiksi pitkittyneissä erokriiseissä, joissa biologiset vanhemmat riitelevät keskenään, lapsi keikkuu siinä välissä. Bonusvanhempi taas ei ole riidassa tunteineen mukana, jolloin hänellä voi olla mielessään helpommin tilaa nähdä lapsi ja tämän tarpeet, Heikinheimo sanoo.
Elatusmaksut vaikuttavat arkeen
Mieheni lapset ovat meillä joka toinen viikko. Mies maksaa suuria oikeuden määräämiä elatusmaksuja eksälleen, jotka perustuvat lasten asumiskustannuksiin toisen kodin osalta. Asumiskustannusten osuus elatusmaksuista on poikkeuksellisen iso, koska äiti on työtön, ja vastuu valuu isosti isälle. Tämän kaltainen tilanne voi helposti johtaa katkeruuteen ja tunteeseen siitä, että ei-biologiselle vanhemmalle aikuiselle kasaantuu välillisesti kuluja, jotka eivät tunnu reiluilta. Elatusmaksua saava vanhempi tarvitsee elatusmaksut, mutta niiden suuruuden määrittäminen on monimutkaista ja voi aiheuttaa uusperheen raha-asioihin isoja haasteita. Itse esimerkiksi osallistun mielelläni lasten peruskuluihin heidän asuessa meillä, mutta välillinen osallistuminen kuluihin toisen kodin taloushaasteiden takia ei tunnu oikeudenmukaiselta.
Eron jälkeen vanhemmat käyvät usein lastenvalvojalla sopimassa tapaamisista ja mahdollisista elatusmaksuista. Elatusmaksujen idea on taata lapsen hyvä ja turvallinen elämä molemmissa kodeissa.
Summia ei ole juuri tilastoitu, sillä kaikki eivät edes käy vahvistamassa sopimusta lastenvalvojalla.
– On myös toinen juttu, että kuinka monet elatusmaksut sitten toteutuvat. Lastenvalvoja voi vain suullisesti velvoittaa pysymään sopimuksessa, mutta riitatilanteissa maksuja saattaa joutua hakemaan oikeusteitse, eikä moni lähde tähän.
Kelan katsoma täysi elatustuki on 167,01 euroa kuussa per lapsi. Tätä pidetään kohtuullisena minimisummana lapsen turvallisen ja hyvän elämän mahdollistamiseksi.
Uusperhe määrää itse säännöistään
Meillä ei ole yhteisiä lapsia, vaan molemmilla on poika, toinen 8- ja toinen 9-vuotias. Meillä kumpikin hoitaa omien lasten harrastukset, mutta haastetta tulee siitä, kun lapsille ostetaan jotain ylimääräistä. Taloudellinen tilanteemme on hyvä. Yritän kuitenkin opetuksen vuoksi kertoa pojalleni, ettei kaikkea voi koko ajan ostaa ja jos jotain haluaa, sitä varten pitää säästää. Miehen lapselle molemmat biologiset vanhemmat ostavat koko ajan kaikkea. Tästä tulee sanomista, sillä koen, että lapsia pitäisi kohdella samanarvoisesti ja opettaa järkevää kulutusta heille.
Perheen sisällä olisi tärkeää, että perheessä on yhteiset säännöt. Muuten aikuisina rakennamme perheeseen eriarvoisuutta, ulkopuolisuutta ja katkeruutta. Joskus perheen ulkopuoliset ihmiset saattavat hyväntahtoisellakin toiminnalla aiheuttaa lapsille epätasa-arvoisen tilanteen. Tällöin on tärkeää selittää ja puhua asiasta lasten kanssa, auttaa lasta selviämään epäreiluuden tunteen keskellä. Jossain perheessä voidaan vaikka päättää, että jos isovanhemmat säästävät yhdelle, niin perheen sisällä säästetään toiselle lapselle.
– Kaiken ei tarvitse olla tasapäistä, mutta on tärkeää avata, mitä lapsen näkökulmasta eriarvoisen kohtelun takana on. Se, että kyseessä ei ole ”parempi lapsi” – ”huonompi lapsi” asetelma, vaan aikuisten erilaiset valinnat, Heikinheimo sanoo.
Onko edes tarpeen ja mahdollista, että uusperheen lapset olisivat täysin samassa asemassa? Jos on kyse teini-ikäisistä lapsista, joista toiselle on kerätty lapsilisät säästöön ja toiselle ei aiemmassa elämässä? Tai jos isovanhemmat haluavat tukea ja lahjoa omia lastenlapsiaan mutta eivät heitä, joihin ei ole varsinaista sidettä?
Perinnönjako voi satuttaa bonuslasta
Olen havainnut iän myötä, että uusperheen sisäiset suhteet ja jännitteet muuttuvat ajan kuluessa. Lapsiarki voi sujua kivuttomasti ja kaikkien tasapuolinen kohtelu on helppoa. Kun lapset aikuistuvat ja perustavat omia perheitä, voi nousta esiin uudenlaisia raha- ja omaisuuskiistoja, kateutta ja suosimista. Se, että osalle lapsista kuuluukin virallisesti isompi perintö tai oikeus käyttää suvun kesähuvilaa, tekee näkyväksi sen, että lapset eivät olekaan samalla viivalla, vaan uusperheen sisällä on lopulta aina jakolinjoja. On eri puolet ja puolustettavat, vaikka pääasiallisesti yritettäisiin tulla toimeen.
Lapsen ja bonusvanhemman välillä voi muodostua elinikäinen, läheinen ja tärkeä suhde, ja lapsi saattaa pitää tätä omana vanhempanaan. Joskus perinnönjaossa saattaa kuitenkin tulla yllätyksiä.
– Bonuslapsihan ei peri lähtökohtaisesti bonusvanhempaansa, vaikka olisi kasvanut tämän kanssa koko elämänsä. Perintö edellyttää hyväksytyn testamentin laatimista. Bonusvanhemman kannattaa kertoa päätöksestään etukäteen ja selittää, miksi päätti näin. Tällöin asia ei tule yllätyksenä, Heikinheimo sanoo.
Perinnön menettäminen ei välttämättä tunnu yhtä pahalta kuin se, että lapsi kokee, ettei ollutkaan tärkeä bonusvanhemmalleen.
Uusperheissä kannattaa harkita myös avioehdon tekemistä. Mikäli ollaan naimisissa, mutta halutaan säilyttää perimisoikeus vain omilla lapsilla, avioehto on ehdoton.
Lue myös: Avioehto ei ole aina reilu
Olen kasvanut uusperheessä. Vanhemmillani on testamentti, jossa meitä eri parisuhteissa syntyneitä lapsia kohdellaan tasavertaisesti. Eli perintöpotti menee sitten joskus tasan, eikä mietitä kenen perimää kukin on. Vanhempani vielä kysyivät, että mitä mieltä asiasta olen, mutta minua se ei haittaa. Uskon, että tasavertainen kohtelu vähentää aikanaan riitoja. Kuitenkin testamenttia tehdessä asianajaja kysyi useaan otteeseen, haluavatko vanhemmat todella näin – ilmeisesti se on vielä aika yleistä, että perinnöt menevät nimenomaan biologian mukaan.
Kuuntele jakso uusperheen rahanjaosta
Venla Rossi oli asunut puolisonsa ja tämän lapsen kanssa vuoden ennen kuin rahasta käytiin ensimmäinen kunnon keskustelu.
– Muistan kun vein lapsen ensimmäistä kertaa parturiin ja mietin, että maksanko minä nyt tämän, Rossi kertoo.
Uusperheissä neuvotellaan siitä kuka ostaa, mitä ostaa ja kenen rahoilla – ja kuka saa edes osallistua päätöksen tekemiseen. Toimittajat Julia Thurén ja Venla Rossi käyvät läpi uusperheen rahanjakoa.
Ylen rahaan keskittyvä podcast Julia Thurén: Melkein kaikki rahasta ruotii tuloja ja menoja, rahan jakamista parisuhteessa ja ystävien kesken, säästämistä ja sijoittamista sekä tarjoaa aiheisiin uusia, kiinnostavia näkökulmia. Podcastia voit kuunnella Areenasta tai tilata sen Spotifysta.
