Vielä reilut kymmenen vuotta sitten Pisa oli vain vinksahtanut torni jossain kaukana Italiassa. Monella suomalaisellakin on albumissaan kuva, jossa vitsikkäästi nojaillaan vinoon torniin. Sitten tuli PISA, isoilla kirjaimilla.
Koululaisten osaamistasoa mittaavassa tutkimuksessa Suomi ikään kuin mustana hevosena sijoittui huipulle. Sen jälkeen ei kukaan Keski-Euroopassa enää muistanut Sibeliusta, saunaa eikä talvisotaa Jos rehellisiä ollaan, niin ei niitä juuri aiemminkaan muistettu. Suomi oli yhtäkkiä se maa, jossa oli maailman fiksuimmat kakarat.
Häkellyttävää kyllä, suomalaisten Pisa-menestyksen tuntuivat noteeranneen ihan tavalliset kadun miehet ja naisetkin, eivät pelkästään koulu- ja opetusalan ihmiset. Kaiken kukkuraksi perinteiset sivistysvaltiot, kuten Saksa ja Englanti, sijoittuivat Pisassa surkeasti ja piehtaroivat itsesäälissä, lähes suomalaiseen malliin.
Pisa-tähtiä telkkarissa
Poikasen koulussa vieraili brittiläinen kuvausryhmä, joka mukavasti sekoitti normaalin tylsän koulupäivän. Lapsiakin haastateltiin: poika sai sanoa "swimming pool". En tiedä, mikä oli kysymys.
Yksi hyvä tulos olisi voinut olla onnenkantamoinen, mutta kun suomalaiset menestyivät seuraavassakin Pisassa, homma lähti lähes lapasesta.
Suomalaiskoulujen ovista ja ikkunoista tulvi sisään ulkomaisia toimittajia ja opetusalan asiantuntijoita, jotka halusivat selvittää Pisa-mysteerin.
Vierailuja jouduttiin joissakin kouluissa jopa rajoittamaan.
Toisen kerran perheemme pääsi Pisa-mannekiiniksi, kun eräs ystävä järjesti kuvauspaikkoja taiwanilaiselle tv-ryhmälle. Ryhmä halusi päästä suomalaisiin koteihin kuvaamaan välkkylapsien perhe-elämää. Tottakai suostuimme, kaikkihan nyt telkkariin tahtoo, varsinkin Taiwanin telkkariin.
Kuvauspäivänä ovikello soi kuudelta aamulla. Aamuäreän tyttären jupina ei toivottavasti kuulunut eteiseen ja pian tytär tulikin ryhmää tervehtimään (melkein) aidon ystävällisesti. Taiwanilaistoimittaja oli lentää selälleen nähdessään kohderyhmän eli tyttären huoneen: lattian peitti vaatteiden, kirjojen, meikkien ja ties minkä roinan aukoton röykkiö. Hetken kakisteltuaan toimittaja kuitenkin päätti, että huone kelpaa: haastatellaan tytärtä "in her natural surroundings".
Sen jälkeen meidän toivottiin syövän tyttären kanssa aamiaista "normaalisti", leppoisasti keskustellen. Selviydyimme rooleistamme hienosti, ottaen huomioon, että emme normaalisti syöneet aamiaista yhdessä, emme ainakaan keskustelleet emmekä varsinkaan leppoisasti. (Siis hei: murkkuikäinen tytär ynnä murkkuikäisen tyttären äiti!). Ryhmä kiitteli ja poistui, kuvausauto lähti vielä seuraamaan tytärtä, joka polki kouluun kiikkerällä pyörällään.
Viimeiset hetket maailmanmestarina?
Kolmannen kerran perheemme törmäsi Pisaan kun itse Morgan Spurlock kävi tekemässä ohjelmaa suomalaisesta opettajankoulutuksesta. Yliopistolla notkunut tytär pääsi haastateltavaksi, mutta ei ole aavistustakaan, mitä hänen painavilla kommenteillaan tehtiin. Ehkä ei mitään.
Marraskuussa myös BBC halusi selvittää, mikä on suomalaisen koululuokan menestymisen salaisuus.
Nyt uusimpia Pisa-tuloksia odotellessa olo on kuin hallitsevalla maailmanmestarilla. Jos nyt käy niin kuin pahan ilman linnut ovat alusta asti ennustaneet ja Suomen sijoitus romahtaa, niin ei muuta kuin kiitos näistä hetkistä parrasvaloissa, koko kansan puolesta. Se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti.
Miten käy Suomen Pisa-tulosten?
Toimittaja: Raili Löyttyniemi
