Risukeitin on mukana kulkeva, kevyt keitin, jolla voi polttaa puuta. Se on kätevä ja ekologinen vaihtoehto, sillä polttoainetta ei tarvitse kantaa mukana. Lähes kaikkialta löytää helposti kuivia risuja ja käpyjä poltettavaksi. Risukeitin ei aiheuta turhaa jätettä, kuten esimerkiksi kaasukeittimen tyhjät patruunat.
Suomessa on pari vuotta jatkunut pienimuotoinen risukeitinbuumi. Tee se itse -henkiset retkeilyharrastajat ovat rakentaneet omia keittimiään ja kehitelleet niitä paremmiksi. Hyvänä osoituksena harrastuksen suosiosta kertoo lokakuun loppupuolella jo kolmannen kerran järjestetty Risukeittimien kokoontumisajo, Risuralli.
Kaikki alkoi siitä, kun Risurallin isä, toimittaja Joppe Ranta kirjoitti Retki-lehteen vuonna 2011 vertailun risukeittimistä. Tämän jälkeen yhteydenottoja tuli runsaasti. Ihmiset lähettivät kuviaan tekemistään keittimistä tai kysyivät neuvoja. Lopullisen sykäyksen antoi Erätulilla-sarjan Retkinikkari-osuus, jossa Joppe askarteli risukeittimen.
Palautteen innoittamana Ranta perusti Facebook-ryhmän “Risukeittimien kokoontumisajot”. Ryhmän myötä Risuralli-kokoontumiset ovat syntyneet spontaanisti.
- Risukeitin yhdistää myös erilaisia retkihenkisiä harrastajia yhteen aina melojista nikkareihin, Joppe Ranta toteaa.
Ihmiset ovat innostuneet aiheesta ja kyselyitä on tullut vastaavan tapahtuman järjestämisestä myös pohjoisessa Suomessa. Seuraavat tapahtumat ovat luvassa jo joulukuun ja tammikuun aikana.
- Harrastajia yhdistää samanlainen sosiaalisuus kuin vaikkapa vanhojen autojen tapahtumassa. Kaikki ovat ovat mukana innoissaan ja jakavat tietoa keskenään, Joppe Ranta kertoo.
Joustavat käyttömahdollisuudet
Verrattuna perinteiseen nuotioon, risukeittimen avulla puusta saadaan paremmin tehoa irti ja palotapahtuma on usein puhtaampi. Paloprosessia voi lisäksi parantaa pattereilla toimivalla pienellä tuulettimella tai keittimen ilmakanavilla. Tulen pitäminen tasaisena retkikokoisessa risukeittimessä voi mallista riippuen kuitenkin vaatia puun syöttämistä melko tiuhaan.
Risukeittimen eduksi on laskettava myös sen joustavat käyttömahdollissuudet. Paikoissa, joissa avotulen teko on kielletty, tarjoaa risukeitin mahdollisuuden tulisteluun.
Metsäpalovaroituiksenkin aikana risukeitintä voi käyttää, jos sen pohja ei kuumenna alla olevaa maastoa eikä kipinöinti aiheuta tulipalovaaraa. Vastuu on kuitenkin aina tulen sytyttäjällä.
Muihin retkikeittimiin verrattuna veden kiehautusajat ovat lähes yhtä hyviä. Laajassa Retki-lehdessä julkaistussa testissä puoli litraa vettä kiehui keittimestä riippuen 6-13 minuutin jälkeen.
Keitintä kutsutaan puukaasukeittimeksi, jos se kierrättää palotapahtumasta syntyvät puukaasut poltettavaksi, jolloin tapahtuu ns. toinen palaminen. Tällöin savutus on pientä, tuhkaa jää vähemmän ja polttoaineesta saadaan irti paras teho.
Tee risukeitin itse
Risukeittimen voi tehdä itse tai ostaa valmiina kaupasta. Helpoimmillaan se syntyy peltisestä säilyketölkistä tai teräksisestä aterinkuivaimesta. Malleja on kuitenkin yhtä monta kuin on rakentajiakin.
Yksinkertaista puukaasukeitintä varten tarvitset kaksi erikokoista maali- tai säilyketölkkiä. Tarkista, että tölkit menevät sisäkkäin ja niiden väliin jää rako tuloilmaa varten.
Isomman tölkin kanteen tehdään reikä pienempää tölkkiä varten.
Tee pienemmän tölkin alapohja täyteen reikiä. Tähän sopii hyvin esimerkiksi 6 mm:n poranterä. Tölkin kylkeen ylä- ja alareunaan tehdään tasaisin välein noin kymmenen kappaletta reikiä, joiden halkaisija on myös 6 mm.
Tee ulommaisen tölkin kyljen alareunaan vähintään kahdeksan kappaletta noin 10mm:n reikiä tasaisin välein.
Verkosta tai matalasta tölkistä voi askarrella telineen keittoastiaa varten. Jätä aukko puiden lisäämistä varten.
Lisää aiheesta:
Risukeitinten kokoontumisajot Facebookissa
Suomen Erätaitoyhdistys ry
Retki-lehden risukeitintesti
