Valtion energiayhtiön Fortumin menestystarina alkoi 2000-luvun alussa, kun yhtiön johtoon oli valittu Mikael Lilius. Hänen aikanaan heikosti menestyneen energiajätin tulos kääntyi voitolliseksi. Menestystä kuitenkin varjostivat puheet Fortumin johdon ruhtinaallisista palkkioista, joiden keulakuvaksi Lilius joutui. Palkkiokeskustelu johti lopulta Liliuksen eläkepäätökseen ja hänen siirtymiseensä ennenaikaisesti pois toimitusjohtajan tehtävistä huhtikuussa 2009.
Fortum syntyi 1990-luvun lopussa, kun Imatran Voima ja Neste yhdistettiin. Pääjohtajaksi valittu Imatran Voiman Heikki Marttinen (1946–2010) ei ehtinyt kauan energiayhtiötä johtaa, kun hänet erotettiin. Fortumin tuloskehitykseen ei oltu tyytyväisiä ja siksi Marttinen sai lähteä vuonna 2000. Hänen myös sanottiin joutuneen silloisen hallituksen puheenjohtajan Matti Vuorian epäsuosioon, sillä miesten näkemykset yhtiön suunnasta olivat kaukana toisistaan. Marttisen tilalle valittiin Ruotsissa uraa tehnyt suomalainen Mikael Lilius. Uuden toimitusjohtajan myötä ryhdyttiin tekemään suuria muutoksia tuloksen parantamiseksi. Suunnan oli muututtava, sillä yhtiölle asetettuja tulostavoitteita ei oltu saavutettu.
Fortumissa päätettiin keskittyä sähkönmyyntiin ja siksi sen ydinliiketoimintaan kuulumattomia osia ryhdyttiin myymään. Se myös tähysi pohjoismaisille sähkömarkkinoille ja alkoi ostaa alan yrityksiä muista Pohjoismaista. Vuonna 2003 Fortumin hallitus ilmoitti, että Neste ja Fortum eriytetään. Uutinen nosti Fortumin osakkeen arvoa. Samaan aikaan, kun yhtiön tulos parani ja se nousi Pohjoismaissa markkinajohtajaksi, alkoi ilmetä tyytymättömyyttä Fortumin sähkön hinnoittelua kohtaan. Kilpailuvirasto huolestui yhtiön hinnoittelusta. Sen korviin oli kantautunut huhuja siitä, että sähkön hintaa nostettiin keinotekoisesti. Fortumissa nämä kiistettiin.
Kallis sähkö oli kuitenkin yksi tekijä, joka osaltaan vaikutti johdon palkitsemiseen. Fortumin palkitsemisjärjestelmästä syntyikin vuosia vellonut julkinen keskustelu, josta alkoi hiljalleen muodostua rasite erityisesti toimitusjohtaja Liliukselle ja valtio-omistajalle. Fortumia koskevat keskustelut ennemmin tai myöhemmin johtivat aina palkkioihin. Vaikka valtio oli ohjeistanut yhtiötä palkitsemisesta, heräsi myös epäilyjä siitä, että tulkittiinko osakeyhtiölakia joissakin tapauksissa virheellisesti.
Yritysjohdon ruhtinaallisen suuret palkkiot eivät olleet täysin ennenkuulumattomia Suomessa ennen Fortumia. Yritysjohdon johtajasopimukset palkka- ja palkkioetuineen olivat tulleet tutuiksi suomalaisille 1990-luvun lopussa, kun Nesteen johtajaoptiot nousivat taivaisiin yleisen kurssinousun vuoksi. Kuudenkymmenen johtajan uurastus palkittiin 77 miljoonan markan optiopotilla. Yksi palkituista oli yhtiön 51-vuotias toimitusjohtaja Jukka Viinanen, jolle myös myönnettiin 10 miljoonan markan eläke valtionyhtiön rahoista.
Fortumin palkkiojärjestelmästä osavastuussa ollut ex-ministeri Sinikka Mönkäre puolustautui kesken kiivaimman palkkiokohun toteamalla tehneensä vain sen, mitä häntä neuvottiin tekemään. Toisaalta hän muistutti siitä, että Fortum on pörssissä, ja pörssiyrityksen johtoa palkitaan taloudellisesti onnistuneesta tuloksesta.
Poliitikot havahtuivat Fortumin kohdalla vasta, kun julkinen keskustelu ei laantunut. Energiayhtiön palkitsemisjärjestelmä synnytti valtavan keskustelun, jossa kyseenalaistettiin suurten palkkioiden oikeutus ja niiden vaikutus yleiseen yhteiskuntamoraaliin. Valtion toimet pienentää palkkioita eivät näyttäneet tuovan tulosta, vaikka Fortumin hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2003 lähtien ollut Peter Fagernäs vakuutti yhtiön noudattaneen valtio-omistajan tahtoa.
Paineet Fortumia kohtaan kuitenkin kasvoivat suuriksi, että hallituksen puheenjohtaja Peter Fagernäs erosi tehtävästään keväällä 2009. Tämä jälkeen Lilius ilmoitti tiedotustilaisuudessa jäävänsä eläkkeelle vuoden lopussa. Hän myös arvosteli voimakkaasti pääomistajaa valtiota niin selkeän tuen puutteesta kuin vastuunpakoilusta pahimman palkkiokohun aikana. Liliuksen mukaan oli ollut vaikea toimia ympäristössä, jossa kukaan ei ota vastuuta aikaisemmin tehdyistä päätöksistä.
Liliuksen valtiota kohtaan osoittamaa arvostelua pidettiin niin kovana ja poikkeuksellisena, että hänen mahdollisuuksiinsa jatkaa toimitusjohtajana vuoden loppuun asti ei pidetty todennäköisenä. Valtion omistajaohjauksesta vastannut ministeri Jyri Häkämies piti Liliuksen moitteita yllättävinä. Hän kuitenkin tyytyi vain toteamaan Liliuksen asemasta, että toimitusjohtajan asemasta päättää yhtiön hallitus. Sen sijaan osakeomistamisen asiantuntija ja hallitustyötä tekevä kauppakorkeakoulun professori Jarmo Leppiniemi oli sitä mieltä, että Lilius itse aloitti kommenteillaan lähtölaskennan tehtävästään. Julkisuudessa alettiinkin laajemmin arvuutella, saako Lilius potkut. Potkuja ei kuitenkaan tullut. Lilius jätti toimitusjohtajan tehtävät keväällä 2009 mutta jatkoi Fortumin palveluksessa vuoden loppuun asti senior advisorina.
Lähteet: Viisas Raha 9/2010;MTV.fi: Lilius - irtisanoutuminen vai potkut?, 6.4.2009; Talouselämä 19.12. 1997
