Kiertueteatteri muuttui Kansallisteatteriksi oman rakennuksen myötä vuonna 1902.
Fennomaanisen innostuksen myötä ajatus suomenkielisen teatterin perustamisesta oli virinnyt jo 1840-luvulla. Suomen kieli taipui kuitenkin vielä tuolloin huonosti taidekieleksi eikä näyttämölle oikein ollut esitettävääkään.
1860-luvulla tilanne oli jo aivan toinen. Suomenkielisiä näytelmiä oli olemassa ja niitä oli saatavilla jopa painettuina. Suomenkielisen teatterin syntymäpäivänä pidetään päivämäärää 10.5.1869, jolloin spontaanisti syntynyt teatteriseurue esitti Aleksis Kiven näytelmän Lea.
Innostuksesta huolimatta ensimmäisen suomenkielisen ammattiteatterin perustaminen siirtyi kuitenkin vuoteen 1872 asti. Teatterin puuhamiehiksi nousivat jo ensimmäistä esitystä puuhaamassa ollut innokas teatterimies Kaarlo Bergbom sekä fennomaanien keulahahmo Yrjö Koskinen.
Syntyi kiertueteatteri, joka kantoi nimeä Suomalainen Teatteri. Ensi-esitys, jossa esitettiin mm. Aleksis Kiven Margareta, nähtiin Porin Otava-teatterissa 13.10.1872. Teatterin kotikaupunki oli kuitenkin Helsinki, mistä sopiva näyttämö löytyi Arkadia-teatterista nykyisen eduskuntatalon läheisyydestä.
Vuonna 1902 teatteri sai komeat pysyvät tilat, kun Onni Tarjanteen suunnittelema kansallisromanttinen teatterirakennus nousi Helsingin rautatientorille. Talon vihkiäisissä teatterin nimi muutettiin Suomen Kansallisteatteriksi. Sittemmin teatteria on laajennettu lisärakennuksella sekä ottamalla käyttöön tiloja läheisestä talosta.
Kansallisteatterin kantavana toiminta-ajatuksena on alusta alkaen ollut palvella koko Suomea. Koska koko Suomi ei saata samanaikaisesti olla saapuvilla Helsingissä, ovat kiertueet olleet keskeinen osa toimintaa. Teatteri on vieraillut ahkerasti myös ulkomailla.
Kansansivistävän otteensa vuoksi ohjelmisto on tasapainoillut maailmankirjallisuuden klassikoiden ja kotimaisten teatterikappaleiden esitysten välillä. Kansallisteatterin erityisaseman vuoksi kriitikoita teatterin valinnat eivät kuitenkaan aina ole miellyttäneet.
