Suomalaisen uskontotieteen uranuurtajan Uno Harvan merkkiteos Suomalaisten muinaisusko julkaistaan uudelleen. Teos julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1948, mutta se on ollut jo pitkään loppuunmyyty.
Suomalaisten muinaisuskossa selvitetään, miten jumalat ja uskonto elivät muinaisten suomalaisten arjessa ja juhlassa. Se myös taustoittaa ikivanhoja uskomuksiamme.
Uno Harva julkaisi elämänsä aikana useita kansainvälisiksi klassikoiksikin nousseita tutkimuksia, jotka käsittelevät alkuperäiskansojen uskomuksellista elämää. Niiden taustaksi hän teki useita tutkimusmatkoja Siperiaan ja Itä-Venäjälle.
Harvalla oli myös suuri merkitys uskontotieteen ja folkloristiikan kehityksessä Suomessa.
Teologiaa opiskellut ja papiksi vihitty Harva toimi hetken papin virassa Kuorevedellä. Vakaumuksellisen pohdiskelun jälkeen hän kuitenkin luopui vain vuoden työskentelyn jälkeen virasta ja palasi jatkamaan opintojaan vuonna 1908.
Vuodesta 1926 lähtien Harva toimi sosiologian professorina Turun yliopistossa. Professuuri räätälöitiin Harvan kiinnostusten mukaiseksi ja siihen katsottiin kuuluvan myös uskontotieteen ja kansantietouden.
Uskontotieteen professuuri saatiin Turun yliopistoon vasta 1962 ja Helsingin yliopistoon 1970.
Anttonen: Teoksen arvo ymmärrettiin myöhemmin
Turun yliopiston uskontotieteen emeritusprofessorin Veikko Anttosen mukaan Harva tutki esimodernin ajan ihmisen uskoa ja maailmankuvaa, jolle uskonto loi pohjan. Anttonen on kirjoittanut uusintapainokseen jälkisanat.
Keskeistä teoksessa on Anttosen mukaan se, mitä se kertoo uskonnon kytkeytymisestä muinaissuomalaisten juhlaan ja arkeen. Kirja valottaa hyvin myös maaseutuyhteiskunnan rakennetta.
Kirja oli Harvan elämäntyön päätös, mutta ensipainoksen julkaisun aikoihin Suomalaisten muinaisuskon arvoa ei vielä ymmärretty, eikä sitä esimerkiksi hyödynnetty sosiologian opinnoissa. Myöhemmin kirjan arvostus on noussut, Anttonen sanoo.
Suomalaisten muinaisusko -teoksen julkaisee Suomalaisen kirjallisuuden seura SKS.
