Kontulan ostoskeskuksen eli ostarin keskusaukiota valaisee keväinen auringonpaiste ja ihmiset valmistautuvat viikonlopun viettoon, kukin omalla tavallaan.
Nyt aukiolla kuitenkin tapahtuu jotakin varsin poikkeuksellista – jotakin sellaista, joka tuntuu herättävän runsaasti huomiota. Neliönmuotoisilla betonilaatoilla pyörähtelee kaksi kirkkaanvärisillä ilmapalloilla leikittelevää tanssijaa vitivalkoisiksi kalkittuine naamoineen, ja yhden miehen projekti Sushi Jugend tuottaa kiintoisasta soitinarsenaalistaan sekä akustisesti kumajavaa että sähköisesti pirskahtelevaa äänimaailmaa.
Tunnelma on varsin leppoisa, joskin muutama liiallisessa laitamyötäisessä oleva porukka mekkaloi välillä kovaäänisesti, kuten humalaisilla on tapana tehdä. Kinaa syntyy kaljasta ja vittu-sana raikaa. Välillä musiikkiesitykseen liittyy sekavasti käyttäytyvä kolmaskin tanssija, joka ei oikein tunnu pysyvän tahdissa ja pyllähtelee vähän väliä pepulleen. Järjestysmiehet ohjaavat pariin kertaan yli-innokasta ex tempore -tanssitaiteilijaa vähän syrjemmälle. Seuraa protestointia marmatuksen ja purnaamisen muodossa.
Suurin osa ihmisistä kuitenkin seuraa esitystä keskittyneesti ja kiinnostuneena, vaikkei musiikki ole sieltä helpoimmasta tai valtavirtaistetuimmasta päästä.
– Aluksi oli vähän sellainen kuumottava olo, että lähtevätköhän kamat. Mutta yleisö oli todella miellyttävää, eikä minulla ole mitään valitettavaa. Kaiken kaikkiaan tämä oli mukava kokemus, Sushi Jugend toteaa.
Speedcorea ja analogielektroa Mister X -baarissa
Kontula Electronic järjestetään nyt kolmatta kertaa. Sen tavoitteena on ollut alusta lähtien enemmän tai vähemmän marginaalisen elektromusiikin ja muunkinlaisen kulttuurin tuominen lähiöön – ja samalla myös järjestää yllättäviäkin kohtaamisia kontulalaisten, muusikoiden ja festivaaliyleisön välillä. Suurin osa tapahtumista on maksuttomia, joten esimerkiksi noise-musiikkia pääsevät kuuntelemaan (vähän pakostakin) myös kontulalaiskapakoiden kanta-asiakkaat.
Flash- ja speedcorea sekä noisea toisiinsa sekoitteleva Satanoid pohti aluksi, olisiko Mister X -baari sopiva esiintymispaikka juuri hänen musiikkityylilleen, mutta yllättyi, koska täpötäydessä baarissa varsin moni oli menossa mukana.
– Suuri yleisö saa tällä tavalla kuulla erilaisia musiikkigenrejä, oli kyse sitten noisesta, ambientista tai ihan sitten vaan teknosta. Täällä on tarjolla näitä kaikkia musiikkityylejä.
Hypernopean speedcoren tai marginaalisen, rytmillisesti monimutkaisen ja usein ei-tanssittavan flashcoren tekijöitä ei ole Suomessa kovin montaa, ja musiikkityylejä tehdäänkin enemmän esimerkiksi Berliinissä.
– Itse saan tällaisesta musiikista psykedeelisiä fiiliksiä, alitajunta lähtee seikkailemaan ja tuntuu siltä, että mieli irtoaa kehosta. Pidän sekä säröisistä ja toisaalta myös täysin vastakkaisista eli kauniista äänistä, moduuleilla operoiva Satanoid toteaa.
Vaihtoehtoisemman suomalaisen elektromusiikin trendeihin ovat viime aikoina kuuluneet etenkin analogiset laitteet, joilla operoi myös niin ikään Mister X -baarissa esiintynyt Alien Sound Development -kaksikko.
– Analogisten syntetisaattoreiden toiminnallinen satunnaisuus kiehtoo itseäni todella paljon, kuten myös niihin liittyvät rajoitteet. Tällaiset laitteet tarjoavat tietynlaiset raamit, joiden puitteissa taidetta voi sitten tehdä. Tämän takia digitaaliset formaatit eivät ole mukavuusaluettani, koska tuntuu siltä, että inspiraatio voi levitä vähän joka suuntaan, Elina Castren kertoo
– Kasarisyntetisaattorit ovat hienoja ja niitä on sitä paitsi kiva soittaa. Itseänikin viehättää tuo rajoittuneisuus – se mitä kaikkea pelkästään yhdellä soittimella voi tehdä, Tanja Paananen jatkaa.
Alien Sound Development mainitsee esikuvikseen muun muassa Suzanne Cianin ja Éliane Radiquen kaltaiset naispuoliset alan pioneerit.
– Ehkä juuri tuollaiset vanhan liiton naisartistit, jotka ovat olleet teknologiassa hyvin sisällä, Castren tarkentaa.
Syntetisaattoriorkesteri pommisuojassa
Kontula Electronicissa on hyödynnetty paitsi ostoskeskuksen ympäristön kirjavaa baarimaailmaa, myös hieman oudompia esiintymispaikkoja. Uimahallissa on ollut ambient-konsertteja ja musiikkia on kuultu myös kirkossa, kirjastossa sekä metroasemalla.
Tämänvuotinen iso ponnistus lihallistui skeittihallissa, joka on entinen pommisuoja. Siellä esiintyi muusikko Jimi Tenorin ideasta kummunnut Synthestra eli syntetisaattoriorkesteri, joka koostuu kahdestakymmenestä soittimesta. Näistä suuri osa on analogisia ja kaikki monofonisia eli yksiäänisiä.
Voisiko tällaista ponnistusta verrata vaikkapa perinteisistä instrumenteista koostuvaan klassisen musiikin orkesteriin?
– Tässähän tämä kokoonpano on jo verraten iso hallittavaksi, mutta esimerkiksi jossakin sinfoniaorkesterissa on huomattavasti helpompi saavuttaa dynaamisia vivahteita, missä syntetisaattori taas on yllättävän kankea. Toisaalta juuri äänen moninaisuudessa syntetisaattori on hyvinkin taipuisa, Synthestraa johtava ja Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian laitoksen professori Andrew Bentley toteaa.
Bentleyn mukaan Synthestra on monellakin tavalla varsin ainutlaatuinen kokeilu.
– Yleisesti ottaen elektronisen musiikin soittamisesta on maailmalla hyvin paljon kokemusta. Nyt on kuitenkin kyse nimenomaan kahdestakymmenestä syntetisaattorista eikä läppäreistä, joissa on monenlaisia sämpläysmahdollisuuksia. Juuri tämä tekee tästä projektista niin erilaisen.
Synthestran ohjelmisto koostuu neljän eri säveltäjän lähtökohdiltaan hyvin erilaisesta kappaleesta. Yksi teos kantaa nimeä Frankenstein ja sen on säveltänyt Suomessa asuva japanilaistaiteilija Shinji Kanki. Esitystilanteessa säveltäjä Kanki imitoi antaumuksella hullua tiedemiestä.
– Onhan tässä ollut paljon huumoriakin mukana, Andrew Bentley hymyilee.
Rehtiä meininkiä
Toisin kuin esimerkiksi Iso-Britanniassa, järjestetään Suomessa varsin vähän Kontula Electronicin kaltaisia urbaaneja festivaaleja, joissa ohjelmisto on jakautunut usean päivän ajan useaan eri paikkaan, jotka ovat sisätiloja. Tuottaja Tytti Viljasen mukaan tällaisia tapahtumia ei ole aivan yksinkertaista järjestää.
– Kontulan ostari on paikka, jossa ihmiset omistavat omat liiketilansa. Se tarkoittaa sitä, että jokaisen kanssa on käytävä neuvottelut erikseen. Yleensä sitä lisäksi sattuu kaikenlaista, jota ei ole osattu ennakoida. Kyseeessä on aikamoinen palapeli: tämä on sekä haastavaa että antoisaa.
1960-luvulla rakennettu Kontula edustaa tyypillistä oman aikansa massatuotantoarkkitehtuuria. 90-luvulla lama iski kovalla kädellä juuri Kontulaan, jolloin se sai ongelmalähiön maineen. Kontulassa asuu myös runsaasti maahanmuuttajia, eikä kulttuurien yhteentörmäyksiltäkään ole vältytty. Nykyisin Kontulan yleisilmettä ja mainetta pyritään piristämään esimerkiksi Kontula Electronicin kaltaisten tapahtumien avulla.
– Kantasuomalaisia näkyy terasseilla juomassa olutta jo varhaisessa vaiheessa aamupäivällä ja ostarilla puhutaan monenmoisia kieliä. Itse olen kuitenkin kokenut, että täällä Kontulassa on monella tapaa kontaktia ottava ja rehti meininki, Tytti Viljanen summaa.
