Ihan ensimmäisten KUFin revyiden nimet ymmärtää kouluruotsin pohjalta. Upp med humöret (1948) ja Aftonunder-hållning (1950) tuotiin Kokkolaan Ruotsista, missä perinne oli voimissaan.
Mutta pian homma lähti ikään kuin lapasesta. Karleby Ungdomsförening eli Kokkolan ruotsinkielinen nuorisoseura teki revyistä murreleikkiä, eikä enemmistö alueen asukkaista ole vuosikymmeniin ymmärtänyt kertalukemalta, mitä esityksen nimi tarkoittaa.
Sitititii. Navafoll. Hedjitagaa. Einanperssase. Såvatå. Nimet ovat grundspråtsia, Kokkolan murretta. ***
– Grundspråtsihan on maailman peruskieli, veistelee KUFin konkari Anders Fredriksson.
Hän asuu nykyään Alavetelissä, alle 20 kilometrin päässä Kokkolasta. Siellä murre on melko lähellä Kokkola-ruotsia. Ja Trondheimin ympäristössä Norjassa sitä ymmärretään Fredrikssonin mukaan paremmin kuin virallista ruotsia.
Sen sijaan esimerkiksi alle 15 kilometrin päästä Kruunupyystä esitykseen tuleva voi huomata, ettei ymmärrä ihan kaikkea. Joskus tekijät etsivät tarkoituksella vanhempia murresanoja, jotka uhkaavat jäädä unholaan ja nostavat niitä esille.
*** Sititii (Sätt dig dit) = Istu tuohon.
Navafoll = kourallinen.
Hedjitagaa (Det måste gå) = Sen on vain pakko käydä.
Einanperssase = Yhtä taistelua.
Såvatå = Entäs sitten? / Nukkukaa sitten / Niin märkä. Riippuu asiayhteydestä ja siitä, miten sanan jakaa.
Moni pohjalainen on myös hyvin ylpeä omasta murteestaan, ja sitä taas moni uusmaalainen ihailee.
Erityisasiantuntija Caroline Sandström
Suomenruotsin juuret ovat muinaisruotsissa, joka levisi Suomeen 1100-luvulta alkaen (Kotus). Ruotsin murteita puhutaan Suomessa Pohjanmaalla, Uudellamaalla, Turunmaalla ja Ahvenanmaalla. Niiden sisällä taas on omia murrealueitaan; karkeasti laskettuna alueita on kymmenkunta.
Suomenkielinen voi kuvitella kaikkien suomenruotsalaisten ymmärtävän toisiaan, mutta näin ei välttämättä ole. Erityisasiantuntija Caroline Sandström Kotuksesta sanoo, että jollei ole liikkunut eri puolilla maata, voi vaikkapa porvoolaisen olla vaikea ymmärtää pietarsaarelaisen puhetta.
Suomenruotsi onkin säilyttänyt juuri Pohjanmaalla paljon vahvemmin murreluonnettaan niin ääntämyksessä, sanastossa kuin taivutuksessa. Helsingissä ja muissa Uudenmaan kunnissa murteet ovat tasoittuneet ja piirteet antaneet tilaa yleiskielelle.
– Moni pohjalainen on myös hyvin ylpeä omasta murteestaan, ja sitä taas moni uusmaalainen ihailee, sanoo Sandström.
Eroja on muun muassa siinä, mitä sanoja käytetään ja miten niitä taivutetaan. Sandström ottaa esimerkiksi Kokkolan ja Alavetelin ruotsin, jossa substantiivien suvuista on luovuttu niin, että kaikki sanat ovat en-muotoisia (ein häst, ein bord ja niin edelleen) ja niihin viitataan pronominilla det (murteessa he).
Nuo murteet ovat saaneet vaikutteita suomenkielisiltä naapureilta ja eroavat siksikin jopa aivan lähellä olevien Kruunupyyn ja Teerijärven murteesta. Suomenruotsin murteissa voi olla suurta vaihtelua pitäjien ja jopa kylien välillä, ja se on osin tietoinen valinta, muistuttaa Caroline Sandström Kotuksesta.
– Kyse on myös identiteetistä, ja murteiden eroilla on tärkeä sosiaalinen funktio. Kielillisillä samankaltaisuuksilla sekä vahvistetaan me-henkeä että rakennetaan eroa "heihin".
Murre ei silti ole estänyt suomenkielisiäkään lähtemästä katsomaan KUFin revyitä.
– Yksikin mies sanoi, ettei ymmärtänyt yhtään mitä ne sanoivat, mutta kyllä oli hauskaa! nauraa Fredriksson. Murre koetaan muhkeaksi ja hauskuus syntyy jo kuuntelemisesta.
Överiksi murretta ei voi kuitenkaan vetää tai yleisö ei ymmärrä ollenkaan.
Olen sanonut monesti, että jos kaikki tietäisivät, miten hauskaa näyttämöllä on, kaikki olisivat siellä!
Anders Fredriksson
KUFin tämänkertainen revyy on järjestyksessään jo 64. Anders Fredriksson arvelee, ettei Suomessa ole kovin paljon muita yhdistyksiä, jotka ovat yltäneet samaan.
Lavalla on 35 henkeä, taustajoukkoineen porukka kasvaa tietysti vielä rutkasti. Asuja vilahtaa peräti 1700.
Revyyn ainekset ovat tuttuja: yhteiskunnallista satiiria, päätöksentekijöiden kustannuksella veistelyä, mutta myös tavallisen elämän ilmiöille nauramista.
– Poliitikot ja vastaavat eivät aina näe asioita muuten kuin omasta vinkkelistään. Käännetään sitä muutama kierros, niin hauska puoli tulee esille, sanoo Fredriksson.
Kaikki esiin nostettava ei ole hauskaa, mutta tilaa on oltava sillekin, että saadaan ihmiset ajattelemaan.
– Se on yksi tehtävämme: panna valot osoittamaan siihen suuntaan.
Paljon on muuttunutkin. Tempo oli pitkään toisenlainen: sketsin jälkeen suljettiin esirippu, vaihdettiin lavasteet ja aloitettiin seuraava. Nyt kaikki tapahtuu saumattomasti: kun yksi sketsi loppuu näyttämön laidassa, toinen alkaa toisessa päässä.
Hyvä uudenvuoden revyy on sellainen, josta katsoja tuntee saaneensa jotain kotiin lähtiessään. Ei pelkästään naurua, mutta sitäkin.
Silti näyttämöllä on aina hauskempaa kuin yleisössä, väittää Anders Fredriksson.
– Olen sanonut monesti, että jos kaikki tietäisivät, miten hauskaa näyttämöllä on, kaikki olisivat siellä.
Hänen luulisi tietävän, mistä puhuu. Loppiaisena ensi-iltansa saava Termenjemt on jo 50. revyy, jossa Fredriksson on mukana. Putkeen.
Anders kävi katsomassa ensimmäisen revyynsä vuonna 1958. 60-luvulle sattuneet välivuodet saivat joukon nuoria ajattelemaan, että perinne pitää saada elpymään. Revyy syntyi, ja Fredriksson oli heti touhussa kuin kotonaan.
– Se oli alusta asti mieluisaa puuhaa. Siinä tapasi paljon miellyttäviä ihmisiä, joilla kaikilla oli jotain annettavaa.
Mikään 49 revyystä ei nouse miehen mielessä yli muiden. Ne ovat hetken lapsia: hyviä aikanaan, mutta eksyksissä, jos ne tuotaisiin uudelleen näyttämölle.
Revyyt ovat myös nuorisotyötä, uusia tekijöitä tulee mukaan joka vuosi. Konkareista Fredriksson on ollut mukana pisimpään.
– Sanotaan nyt suoraan, että kaikki muuthan ovat minua nuorempia! Mutta ihmiset voivat olla eri-ikäisiä samanikäisiä. Pitää antaa arvoa sille, mitä ihminen on. Hyvyyttä löytää kaikista, kun oppii sen näkemään, sanoo Anders Fredriksson.
Revyyt työllistävät tekijöitään viikkojen, osaa jopa kuukausien ajan. Kovin suhina ajoittuu joulun ja uudenvuoden tienoille. Kyllä Fredriksson muistaa silti käyneensä katsomassa kaupungin perinteistä ilotulitustakin torilla, joskus 40 vuotta sitten.
– Tämä on hauskaa! Ei kai täällä muuten viettäisi kaikkia jouluja ja uusiavuosia. Yhteisö ja ystävyys, näin uuttavuotta meillä vietetään.
Fredrikssonilla ei ole aikomustakaan heittäytyä harrastuksesta eläkkeelle.
– Ota lisää kahvia! mies kuittaa ja nauraa.
Että eteenpäin. Varttå!? kysyi KUF vuonna 2009. Aika näyttää.
