Harva on koskaan kuullutkaan Kris Van Der Haegenista, mutta Euroopan jalkapallossa hän on ollut viime aikojen halutuimpia puhujavieraita.
Belgian jalkapalloliiton valmentajakoulutuksen päällikkö on tällä kertaa saapunut Suomeen. Kaksi edellistä päivää hän on viettänyt Oslossa. Sitä ennen majapaikka oli Bratislavassa. Kohta olisi lähtö Tshekkiin.
Kaikki haluavat kuulla, miten 11 miljoonan asukkaan maa on noussut Fifan maailmanrankingin ykköspaikalle. Ranskan, Saksan ja Hollannin ympäröimä Belgia on kartalla eturivin jalkapallomaiden puristuksessa, mutta tunnetustihan timantit syntyvät kovassa paineessa.
– Katsokaa tarkkaan, Van Der Haegen sanoo Eerikkilän urheiluopistolle kokoontuneelle suomalaiselle jalkapalloväelle.
Samalla hän kaivaa tietokoneeltaan videoklippejä edellisistä MM-kisoista.
Adnan Januzaj saa pallon rangaistusalueen kulmalla, harhauttaa jalkansa vapaaksi ja laukoo tarkasti Englannin maalin yläkulmaan. Romelu Lukaku etsii tilaa, odottaa syöttöä ja potkaisee pallon Tunisian verkkoon. Lukaku tekee pitkän tempokuljetuksen, syöttää Kevin De Bruynelle ja tämä tykittää maalin Brasiliaa vastaan rangaistusalueen rajalta. Tilanteet ovat katsottavissa YouTubesta klikkaamalla linkkejä.
– Viimeistely, kuljetus, ensimmäinen kosketus. Tässä on tämän hetken belgialaisen huippujalkapallon resepti. Se, mitä tapahtuu huipulla, kertoo, mihin pitää kasvattaa.
De Bruyne, Lukaku, Eden Hazard, Thibaut Courtois ja niin edelleen. Moni tämän hetken parhaista pelaajista tulee nimenomaan Belgiasta. "Kultaiselta sukupolvelta" odotetaan mestaruutta myös tämän kesän EM-kisoista.
– Ei ole normaalia, että pysymme huipulla meidän pelaajamäärillämme. Jos kaikki ympärillämme tekevät oikeasti oikeita asioita, meillä ei pitäisi olla mitään mahdollisuutta olla maailmanlistan ykkösenä. Se tarkoittaa, että isot ovat nukkuneet kymmenen viime vuotta, Van Der Haegen sanoo.
Tämä juttu kirjoitettiin alun perin vuonna 2020. Kirjoitushetkellä EM-kisat olivat ohjelmassa kesällä 2020, mutta koronapandemia siirsi turnauksen vuodella eteenpäin. Peruslähtökohta ei silti ole muuttunut mihinkään. Huomenna maanantaina Suomen kohtaava Belgia on yhä Fifa-rankingin ykkösmaa.
Belgian mallista otetaan oppia nyt kansainvälisesti – myös Suomessa.
– Meille on tärkeä tietää, miten asiat muualla tehdään, mutta samalla ne asiat pitäisi mukauttaa suomalaiseen yhteiskuntaan. Sitä on työstetty viime vuosina, kertoo Palloliiton urheilutoimenjohtaja Hannu Tihinen.
– On yritetty määritellä, millaista jalkapalloa me haluamme tulevaisuudessa pelata ja millaisia pelaajia kasvatamme. Sitä kautta on tehty muutoksia sekä organisaatioihin että esimerkiksi valmentajakoulutuksen sisältöihin.
Muutokset ruohonjuuritasolta alkaen
Belgian havahtuminen juontaa juurensa vuoteen 2000, jolloin se isännöi EM-kisoja yhdessä Hollannin kanssa. Alkulohkovaiheen viimeisen ottelun häviäminen tarkoitti kuitenkin pelien päättymistä ennenaikaisesti.
Valtava pettymys sai belgialaiset miettimään toimintatapojaan uudelleen. Van Der Haegen oli tuolloin keskeisessä roolissa aloittamassa muutosta.
16-vuotiaana valmentamisen aloittanut mies on vuosien varrella toiminut muun muassa Belgian jalkapalloliiton valmennuspäällikkönä, naisten maajoukkueen valmentajana ja miesten maajoukkueen pelaajatarkkailijana.
– Tilanne oli huono. Samalla se oli kuitenkin hyvä tilaisuus koota kaikki saman pöydän ääreen ja miettiä, mitä pitäisi tehdä toisin. Otimme toisenlaisen lähestymiskulman. Luovuimme joukkuepainotteisuudesta ja keskityimme yksilöihin kehittääksemme parempia pelaajia.
Belgian maajoukkueelle alettiin luoda identiteettiä. Sitten kartoitettiin ominaisuudet, joita siihen sopivilta pelaajilta edellytettiin. Kasvatustyöhön liitto tarvitsi tuekseen seurat, joiden piti sisäistää yhteinen visio.
Eniten vaadittiin valmentajilta. He halusivat voittaa, vaikka todellisuudessa sen piti olla useimmille heistä sivuseikka. Van Der Haegen jakaa räätälöidyn valmentamisen vaiheet jalkapalloon ihastuttamiseen, pelin opettamiseen ja vasta sitten kilpailulliseen valmentamiseen.
Kulttuurin uudistaminen alkoi nuorimmista ikäluokista lähtien.
– Valmentajien piti ymmärtää, kuka heidän edessään oli. Jos 5-vuotias ei pysty pomputtelemaan ilmapallolla, miten hän pystyisi siihen jalkapallolla? Miksi pienet lapset laitettiin pelaamaan viidellä viittä vastaan, vaikka he eivät edes ymmärrä, miten ja milloin syöttää palloa?
"Mallien ja toimintakulttuurin muuttaminen vaatii aikaa, mutta juuri se luo pohjan pysyvälle muutokselle."
Hannu Tihinen
Nuorimpien juniorien sarjataulukot poistettiin. Kahdesta puoliajasta siirryttiin neljään neljännekseen.
5-vuotiaat aloittivat pelaamalla kahdella kahta vastaan 20 metriä pitkällä ja 20 metriä leveällä kentällä. Näin maksimoitiin lapsille mieluisimmat asiat jalkapallossa, eli pallon pitäminen ja maalien tekeminen.
– Isommalla porukallahan yleisempi näky on, että yksi kerrallaan potkaisee pallon johonkin ja kaikki juoksevat joukkona perässä, Van Der Haegen jatkaa.
– Kentän koko ja pelaajien määrä kasvoi iän myötä. Samalla kasvoi pelin monimutkaisuus sitä mukaa, kun pelaaja kykeni käsittelemään tilanteen. Asiantuntijoina vastuumme on luoda paras peli- ja harjoitteluympäristö. Miksi tekisimme liian vaikeita asioita, jos voimme olla tehokkaampia yksinkertaisilla asioilla?
"Parempi nähdä joidenkin kanssa jopa liikaa vaivaa"
Belgian tai Suomen kaltaisen väkiluvultaan pienemmän maan tuhon tie on tilanne, jossa lahjakkuuksia menetetään turhaan. Vanhassa kulttuurissa kärsimättömyys tai liian korkea vaatimustaso sai belgialaiset valmentajat luovuttamaan hitaasti kehittyvien pelaajien kohdalla.
Kun Belgia kaksi vuotta sitten voitti MM-pronssia, joukkueessa oli kourallinen sellaisia pelaajia, jotka eivät olleet pelanneet ainuttakaan ottelua poikamaajoukkueissa. Joskus aiemmin he olisivat hukkuneet koneistoon valmentajien silmissä ylimääräisinä pelaajina, joiden peluuttaminen ei palvellut tavoitetta voittaa.
– Yhtäkään kykyä ei saisi hukata. Kun määrät ovat valmiiksi pieniä, kaikista on pidettävä huolta. On parempi nähdä joidenkin kanssa jopa liikaa vaivaa. Se on sen arvoista, jos siitä joukosta saa yhdenkin pelaajan huipulle. Yksilön pitää saada aikaa kasvaa valmiiksi, sanoo Van Der Haegen.
Suomessa ei ole vältytty tältä perisynniltä. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä pelaajalta odotetaan jo jonkinlaista valmiutta hypätä miesten peleihin. Jos se ei onnistu, ura saattaa tyssätä ennen kuin se kunnolla alkaakaan. Haave ammattilaisuudesta kaatuu 18-vuotiaana ja täysi potentiaali jää realisoimatta.
Esimerkiksi Huuhkajien EM-joukkueesta kalkkiviivoilla pudonnut puolustaja Albin Granlund pelasi vielä 20-vuotiaana turkulaisessa Åbo IFK:ssa Kakkosta. Vasta sen jälkeen avautui tie Veikkausliigaan, Ruotsiin ja maajoukkueeseen. Ennen vuoden 2017 A-maajoukkuedebyyttiään Granlund ei ollut koskaan saanut kutsua maajoukkueen toimintaan.
Risteyskohtaan joutuu moni nuori pelaaja, joista kaikille ei käy kuin Granlundille. Valinta urheilun ja koulun välillä voi olla raaka.
– Se on Suomessa edelleen haaste. Ammattilaisuuteen kasvattavan toimintaympäristön luominen lahjakkaille pelaajille on todella tärkeä juttu, jotta kaikki 15–17-vuotiaat pystyisivät panostamaan ammattilaisuuden tavoitteluun. Toimintaympäristön pitäisi siinä vaiheessa koko ajan huokua sitä, että tuota kohti ollaan myös menossa, toteaa Tihinen.
Tulokset tulevat pitkällä jänteellä
Suomessa otettiin muutama vuosi sitten tarkempaan tarkasteluun kymmenkunta eurooppalaista maata. Palloliitto selvitti näiden pelityylit, organisaatiorakenteet, henkilöresurssit ja toimintatavat. Havaintojen perusteella tehtiin Tihisen mukaan koviakin ratkaisuja, joilla suomalaista pelaajakehitystä ohjattaisiin oikeaan suuntaan.
– Belgian osalta siinä meni lopulta 10–15 vuotta. Samanlaisesta haarukasta ovat puhuneet urheilujohtajat muissakin maissa. Sen se vaatii, että saadaan toteutettua kestävä pelaajakehityspolku, Tihinen sanoo.
– Olemme nyt hyvällä tiellä. Pelaajien arjen laatu seuroissa on parantunut. Valmentamisen mallien ja toimintakulttuurin muuttaminen vaatii aikaa, mutta juuri se luo pohjan pysyvälle muutokselle.
Belgian sijoitus kävi pohjalla kymmenisen vuotta sitten, jolloin se oli rankinglistan 66:s. Vuodesta 2004 alkaen Belgia jäi rannalle viisistä peräkkäisistä miesten arvokisoista, eikä muutosten jälki vielä näkynyt huipputasolla. 1980- ja 1990-lukujen taitteessa syntyneet ikäluokat olivat kuitenkin vasta tulossa parhaaseen ikään.
Yhtäkkiä belgialaistähtiä alkoi ilmestyä huipulle kuin sieniä sateella ja vuonna 2015 maa oli ensimmäisen kerran Fifan maailmanlistan piikkipaikalla. Siitä lähtien se ei ole kertaakaan käynyt kärkiviisikon ulkopuolella.
– Viimeisiä merkittäviä toimenpiteitä ei edes laitettu täytäntöön kuin vasta muutamia vuosia sitten. Nuoremmissa ryhmissä tuloksia näkee nopeammin, Van Der Haegen alleviivaa.
Suomi on tällä hetkellä listan sijalla 54 käytyään vuonna 2016 jopa sadan parhaan joukosta putoamisen partaalla. Huuhkajien EM-kisapaikka on kuitenkin mahdollisuus, jonka potentiaalia Van Der Haegen vertaa Belgian EM-kotikisojen katastrofiin - mutta päinvastaisessa mielessä.
– Tämä on historiallinen tilaisuus. Sellainen oli meillä vuonna 2000, vaikka syy olikin siinä tapauksessa negatiivinen.
– Kaikki eivät aina usko, kun aloitetaan jotain uutta. Pitää kuitenkin saada mukaan oikeat ihmiset, jotka haluavat osaksi yhteistä projektia – ei sellaisia, jotka haluavat olla itse tähtiä. Muistan sanoneeni Hannulle, että näillä toimenpiteillä menestystä vielä tulee.
Lue myös:
Illan ottelussa hurjat panokset – näin Huuhkajat voi edetä jatkopeleihin jalkapallon EM-kisoissa
