Luttojoen vesistön alueella Inarin kunnan itäosassa on satojen vuosien ajan riittänyt kulkijoita. Koronaviruksen aiheuttaman tilanteen vuoksi Raja-Joosepin rajanylitysalueella ei kuitenkaan nyt juuri liikennettä näy muutamia matkailuautoja lukuun ottamatta.
Tällä alueella kolttasaamelaiset ja inarinsaamelaiset ovat etsineet jokien ja purojen kätköistä vaikeasti löydettävää aarretta, jokihelmisimpukan eli raakun helmeä.
Alueella on jo muinoin liikkunut paljon erilaisia raakunpyytäjiä. Paljon himoittu jokihelmisimpukan helmi on houkuttanut pyytäjiksi muun muassa Vienan karjalaisia laukkukauppiaita, jotka ovat välittäneet pohjoisen virtaavien vesistöjen helmiä aina Euroopan hoveihin saakka.
Jokihelmisimpukka eli raakku on vaarassa kuolla sukupuuttoon koko Pohjois-Euroopassa. Nyt raakun elämää pyritään pelastamaan kansainvälisen projektin avulla niin Suomessa, Norjassa, Ruotsissa kuin Venäjälläkin.
Suomessa toiminnasta vastaa Metsähallituksen luotsaama SALMUS-projekti. Projektin tarkoituksena on tutkia ja laskea raakkukantoja Suomen raakkukantoja. Tutkimushanketta rahoitetaan EU:n Kolarctic-ohjelmalla. Tutkijat selvittävät raakkujen iän, raskasmetalli- ja isotooppipitoisuudet sekä mittaavat raakkujen ja pitoisuuksien kasvua.
– Kokonaisuudessaan raakkuja on arviolta satoja tuhansia, mutta raakkukannoista on vain rippeitä jäljellä. Raakkujen tarkka lukumäärä perustuu tällä hetkellä vain arvioihin, kertoo projektipäällikkö Heikki Erkinaro.
– Ihmisen toiminta on vaikuttanut raakkujen elämään niin yleisen vesirakentamisen, vesien tilan heikentymisen ja maankäytön vuoksi. Monien Suomen virtaavien vesistöjen vedenpohjan laatu on heikentynyt, kertoo Erkinaro.
Raakku tarvitsisi lisääntyäkseen ja pärjätäkseen myös isäntälajin, lohikalan. Jokien patoaminen ja vesivoimalaitokset vaikeuttavat vaelluskalojen kulkemista monin paikoin Suomessa.
– Raakuilla on pitkä pinna. Ne saattavat joskus satakin vuotta odotella, että isäntäkala pääsisi tulemaan. Niidenkin pinna voi kuitenkin välillä katketa, Erkinaro kertoo.
Juuri Luttojoen vesistön alueelta on löytynyt Suomen vanhin raakku. Jopa 208-vuotiaaksi elänyt raakku on elellyt rauhallista elämää pohjoisen kirkkaassa vedessä, kun samaan aikaan Napoleon kärsi tappion Venäjällä ja Suomen pääkaupunki vaihtui Turusta Helsingiksi.
Raakkulive paljastaa raakkujen vedenalaisen elämän
Miljoonayleisön saavuttanut WWF:n Luontolive aloittaa juhannuksen kynnyksellä uuden liveseurannan, jossa pääsee sukeltamaan virtuaalisesti raakkujen elinympäristöön Luttojoelle.
Raakkuja seuraavan Luontoliven toivotaan tuovan Suomen luonnon sinnikkään simpukan isomman yleisön tietoisuuteen. Metsähallitus ja WWF ovat asentaneet kamerat Luttojoelle tällä viikolla.
– Nyt päästään kurkistamaan raakkujen rauhalliseen elämään. Se antaa tietoa ihan konkreettisesti meille tutkijoillekin siitä, miten raakku liikkuu vuorokauden aikana. Meillä on hiukan vääristynyt käsitys siitä, että raakku olisi passiivinen, pohjassa jököttävä olio. Aika aktiivisesti ne kuitenkin haluavat liikkua pohjaa myöten joen soran seassa, vinkkaa Heikki Erkinaro.
