Suomen kielen opiskelu ja koulutus.
Ne ovat kaksi tärkeintä asiaa Mirna ja Nehad Alsaddirille, kun heiltä kysyy, mikä auttoi heitä rakentamaan uutta elämää Suomessa.
Alsaddirin perhe pakeni Suomeen vuonna 2016 Syyrian sisällissodan keskeltä.
Mukana saapuivat myös perheen lapset Liza, 12, ja Mario, 8. Liza oli Suomeen saapuessaan 7-vuotias, siis koulun aloittamisen kynnyksellä.
Vanhemmat ovatkin erittäin tyytyväisiä, että heidän lapsensa saavat käydä koulua Suomessa. Yksi asia oli kuitenkin erityisen outoa, kun Liza pääsi aloittamaan peruskoulun vuoden kestäneen valmistavan opetuksen jälkeen.
– Syyriassa vanhemmat pyydetään kouluun vain, jos on jotain tosi hyvää kerrottavaa tai sitten jotain tosi huonoa kerrottavaa, kokkina työskentelevä Nehad Alsaddir kertoo.
– Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että joko lapsi on saanut esimerkiksi stipendin tai sitten koulussa on tapeltu.
Alsaddirin perheen vanhemmat olivatkin aluksi hieman hämillään, kun heitä pyydettiin osallistumaan ensimmäistä kertaa Lizan koulun vanhempainiltaan.
Vanhempainillat ovat tuntematon käsite
Tämä Alsaddirien perheessäkin koettu hämmennys on Helsingin kouluissa monikielisenä ohjaajana toimivan Luay Helalin mukaan yksi merkittävä syy sille, miksi erityisesti arabimaista tulevat vanhemmat osallistuvat heikosti vanhempainiltoihin.
– Se on vahvasti kulttuurinen asia. Vanhemmat ovat tottuneet siihen, että heidän ei tarvitse puuttua koulun asioihin, Helal kertoo.
– Yhteys kodin ja koulun välillä tapahtuu pääosin siis oppilaan kautta, eli lapsi kertoo, miten koulussa menee.
Helal pitää vanhempainiltoja tärkeinä niin oppilaiden kuin vanhempien kannalta.
Kun vanhemmat ovat perillä koulun asioista ja lapsensa opinnoista, he pystyvät auttamaan ja tukemaan lastaan paremmin tämän opiskelussa. Tällä on vaikutusta arvosanoihin ja siten lapsen tulevaisuuteen.
Vanhempainillat tarjoavat myös tietoa suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, mikä auttaa vanhempia pohtimaan ja suunnittelemaan lapsen opintopolkua.
Vuonna 2003 Suomeen muuttanut, neljän peruskoulua käyvän lapsen äiti Suaad Aboude vahvistaa Helalin huomion vanhempien heikosta osallistumisesta. Hän arvioi, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden vanhemmista vain noin kolme kymmenestä osallistuu aktiivisesti vanhempainiltoihin.
– On vaikea sanoa tarkasti, mutta määrät vaikuttavat pieniltä, koulunkäynninohjaajana toimiva Aboude kertoo.
Vanhempainiltojen vieraus ilmenee myös, kun Abouden ja Helalin käymässä arabiankielisessä keskustelussa kuuluu välillä suomenkielinen sana vanhempainilta.
Vanhempainilloille ei siis ole suoraa vastinetta arabiankielessä.
– Tavallaan siihen on eräs käsite, mutta se viittaa nimenomaan tilanteeseen, jossa vanhemmat kutsutaan kouluun selvittämään esimerkiksi oppilaiden välisiä kiistoja, Helal kertoo.
Vanhempainiltoja omalla äidinkielellä
Kulttuurin ohella toinen merkittävä syy vanhempien heikolle osallistumiselle on Abouden ja Helalin mukaan ollut vanhempainilloissa käytetty kieli. Vielä muutama vuosi sitten vanhempainiltoja järjestettiin ainoastaan suomeksi.
Tämä nosti monien huonosti suomea puhuvien ja ymmärtävien vanhempien kynnystä osallistua vanhempainiltoihin.
Tilanteeseen on kuitenkin muutaman viime vuoden ajan haettu ratkaisuja, ja Helal on ollut järjestämässä vanhempainiltoja vanhempien omalla äidinkielellä. Yleisimmät kielet ovat olleet arabia, somali ja venäjä.
– Tämä on nostanut hieman vanhempainiltojen suosiota. Määrät voisivat silti olla hieman suurempiakin, Helal kertoo.
– Toisaalta on hyvä, että vanhemmat siirtyisivät pikku hiljaa suomenkielisiin vanhempainiltoihin, jotta he olisivat yhteydessä myös muihin vanhempiin.
Näin oli myös Alsaddirien perheessä, jossa osallistuttiin aluksi arabiankielisiin vanhempainiltoihin.
Nykyisin hyvää Suomea puhuvat vanhemmat käyvät jo suomenkielisissä vanhempainilloissa. Heidän mielestään on hienoa, että Suomessa vanhemmat pidetään ajan tasalla lapsen opinnoista ja koulun asioista.
Kodin ja koulun välillä viestitään edelleen suomeksi
Suomen kielen taidon tärkeys korostuu entisestään, kun merkittävä osa viesteistä kulkee varsinkin korona-aikana Wilman välityksellä suomeksi.
– Vanhemmat saattavat nähdä Wilmassa viestin, mutta eivät ymmärrä sitä. Opettajalle tulee siis ilmoitus, että vanhemmat ovat lukeneet viestin, mutta viestin sanoma ei ole tosiasiassa mennyt perille, monikielinen ohjaaja Helal sanoo.
Joissain tapauksissa on käynyt myös niin, että toruja Wilman kautta koulusta saanut oppilas on selitellyt vanhemmilleen, että Wilma-viestissä vain kehutaan oppilasta.
Tällaisia tapauksia Helal on pyrkinyt tunnistamaan ja olemaan yhteydessä henkilökohtaisesti oppilaiden vanhempiin.
– Kyllä sen huomaa aika helposti oppilaan käytöksestä, Helal naurahtaa.
– Toivon silti, että suomea jaksetaan opetella, koska se lisää itsenäisyyttä eikä kodin ja koulun väliin tarvita aina tulkkia.
Lue seuraavaksi:
Keskustelu on avoinna 27.11. klo 23 asti.
