Vuosi sitten, toinen kesäkuuta 2020, some täyttyi mustista ruuduista.
Poliisi oli vastikään surmannut George Floydin Yhdysvaltain Minneapolisissa. Videolle tallentunut tapaus synnytti valtavan vastareaktion, ja ympäri maailmaa heräsi protestiliike, jossa vaadittiin poliisiväkivallan ja ihonväriin kohdistuvan rasismin loppua.
Musiikkiala hiljentyi pohtimaan alan käytäntöjä ja valtarakenteita. Yhdysvalloissa muun muassa hashtagilla #BlackOutTuesday levinnyt tempaus kannusti artisteja ja levy-yhtiöitä pidättäytymään uuden musiikin julkaisemisesta. Moni osoitti poliisiväkivallan ja rasismin uhreille solidaarisuutta julkaisemalla Instagramissa mustia ruutuja.
Juuri musiikkialalla on keskusteltu rasismista paljon sen takia, että monen suositun musiikkigenren juuret ovat mustassa kulttuurissa. Silti muut kuin valkoiset ovat harvoin käyttämässä valtaa alalla.
Blackout Tuesday sai myös suomalaisen musiikin kentän pohtimaan omaa rooliaan. Esimerkiksi levy-yhtiö Warner jakoi vuosi sitten Instagramissa julkaisun, jossa se kertoi etsivänsä tapoja taistella musiikkialan rasismia ja epätasa-arvoa vastaan. Levy-yhtiö julisti myös, että se tulee ottamaan lisäaskelia tulevien viikkojen ja kuukausien aikana.
Blackout Tuesdaysta ja lupauksista on kulunut nyt vuosi. Kysyimme kolmelta levy-yhtiöiltä, mitä päivästä seurasi ja konkretisoituiko mustien ruutujen postaaminen jonkinlaisiksi muutoksiksi musiikkialalla.
Levy-yhtiöissä muutoksen tuulia
Henri Lanz, Sony Music Finlandin toimitusjohtaja, vastaa puhelimeen perjantaina alkuiltapäivästä.
Hän kertoo Sony Musicin kuluneen vuoden olleen opettavainen. Yhtiö on ottanut merkittäviä askeleita niin globaalisti kuin täällä pohjoisessakin.
Lanz antaa Ylelle nähtäväksi Sonyn yhdenvertaisuusstrategian. Yhtiö on perustanut Global Justice Fund -rahaston, joka käyttää miljoonia euroja rasismin vastaiseen taisteluun ympäri maailmaa. Brasiliassa se on esimerkiksi rahoittanut nuorten, alkuperäisväestöihin ja vähemmistöihin kuuluvien naisten stipendejä.
– Se on se konkreettisin askel, jonka yhtiö on ottanut.
Suomeen rahaa ei tosin ole vielä valunut.
Yhtäkkiä kaikki ei muutu, ongelmat ovat syvällä.
Niko Nordström, toimitusjohtaja, Warner Music Finland
Warner Music Finlandin toimitusjohtaja Niko Nordström kertoo, että reilun vuoden takainen Blackout Tuesday pyhitettiin keskustelulle ja reflektoinnille, mutta sen jälkeen on alkanut tapahtua.
Warner Music Group perusti kansainvälisen toimikunnan, joka pitää yhdenvertaisuusasioita jatkuvasti esillä. Myös Suomen osastolla on siinä oma tiiminsä.
– Meillä on joka viikko palaveri, jossa näistä puhutaan, oli kyse sitten esimerkiksi rasisminvastaisesta viikosta tai saamelaisten asioista.
Warner teetti myös sisäisen raportin, jossa selvitettiin, millaisia asenteita sen työntekijöillä on. Raportin jälkeen levy-yhtiössä on siirrytty anonyymiin rekrytointiin.
Näiden toimenpiteiden lisäksi Warnerin työntekijöille järjestetään jatkuvasti erilaisia koulutuksia. Nyt kesäkuussa heitä opetetaan tunnistamaan ja torjumaan rasismia.
Viime kädessä tärkein työ tapahtuu kuitenkin arjessa, sanoo Nordström ja antaa esimerkin:
– Kun ihminen tulee tänne töihin tai harjoitteluun, niin miten ylipäänsä kohdataan ihmisiä. Yhtäkkiä kaikki ei muutu, ongelmat ovat syvällä. Otetaan pieniä askelia.
Universal Music Finlandin toimitusjohtaja Kimmo Valtanen vastaa Ylen kysymyksiin sähköpostitse.
Sähköpostissa kerrotaan, että myös Universal on Black Lives Matter -liikehdinnän myötä järjestänyt työntekijöilleen rasismi- sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistökoulutusta. Edellinen koulutus oli viime viikon perjantaina. Myös Universal on rekrytoinut harjoittelijan anonyymisti.
– Olemme kaikin mahdollisin tavoin mukana syrjinnän vastaisessa taistelussa ja pyrimme siihen, että työpaikkamme on työntekijöillemme, artisteillemme ja yhteistyökumppaneillemme turvallinen paikka olla ja kohdata muita ihmisiä, sähköpostissa kirjoitetaan.
Sony Music on käynyt keskustelua anonyymista rekrytoinnista, ja toimitusjohtaja Lanz kertoo itse olevansa sen kannalla, mutta käytännössä se ei vielä näy.
Lanz ei myöskään näe mitään syytä sille, etteikö Sony voisi tulevaisuudessa ottaa palkkauksessa huomioon myös positiivisen syrjinnän.
Käytännössä se voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yritys palkkaisi muuten tasavertaisista hakijoista sellaisen, joka kuuluu vähemmistöön.
"Hirveän pieniä askelia"
– Hirveän pieniä askelia on otettu, mitään mullistavaa muutosta en koe, että olisin todistanut ainakaan vielä.
Näin toimittaja, dj, aktivisti Renaz Ebrahimi arvioi musiikkialan kulunutta vuotta.
Ihmiset ovat valmiimpia keskustelemaan, näkemään ongelmia ja puhumaan myös rakenteellisesta rasismista, mutta vielä ei oikein hahmoteta, miten näiden rakenteiden ylläpitämiseen osallistutaan itse aktiivisesti, hän sanoo.
Ebrahimi nostaa musiikkialan suurimmaksi kehityskohdaksi kentän homogeenisyyden. Suurin osa vallasta on pienen valkoisen joukon käsissä.
– Täällä on pienet piirit, ja se pieni piiri toimii hyvin yhdessä. Sinne on vaikeaa saada uutta porukkaa ja erilaisia ääniä. Koen edelleen tällä alalla sellaisia hetkiä, että olen joko ainoa tai yksi niistä harvoista, joka edustaa jotain muuta kuin valkoista näkökulmaa.
– Ja tässä puhutaan ihan kaikesta moninaisuudesta, ei vain etnisestä taustasta. Harjoittelijoista aina johtoportaisiin asti pitäisi joukon moninaistua pian, että nähtäisiin muutosta.
Työyhteisön monipuolistamisen keinona Ebrahimi mainitsee, että jos samaan tehtävään hakee yhtä päteviä henkilöitä, kannattaa harkita vähemmistöön kuuluvan rekrytointia. Tämänkaltaiselle ajattelulle Sonyn Suomen-osaston toimitusjohtaja Lanzkin osoitti tukensa.
Jos tehtäviin hakee vain valkoisia, tulisi pohtia, että miksi niin on, ja voisiko jotain muuttaa, sanoo Ebrahimi.
Vuosi sitten konkreettisia ratkaisuja alettiin pohtimaan ja edistämään. Toimia epäkohtien korjaamiseksi on tehty, kuten levy-yhtiöistä kerrottiin.
Vuosi on kuitenkin pitkä aika, ja Suomessa ollaan vielä pitkälti keskustelun tasolla. Miksi?
– Moni ei edelleenkään tiedosta sitä, että tämä ei ole mikään uusi ongelma, vaan rasismi, erityisesti mustaan yhteisöön kohdistuva, on jatkunut vuosia ja vuosisatoja.
– Joillekin ehkä riittää, että asiasta keskustellaan nyt, koska ei ymmärretä sen kiireellisyyttä. On hirveän inhimillistä, että se unohtuu, koska ongelma ei kosketa itseä.
Allas Sea Pool: Riskinottoon ei ole varaa
Etuoikeudet, vastuu ja velvollisuus pitäisi oppia tiedostamaan jatkuvan työn kautta, Ebrahimi sanoo. Musiikkialan pitäisi jatkuvasti kysyä itseltään, että "kuka tästä keskustelusta puuttuu, kenen ääni ei kuulu".
Ebrahimi antaa esimerkin: Helsingin Allas Sea Poolin kesän keikkaohjelmiston. Allas Sea Pool oli tämän jutun kirjoituspäivänä 3. kesäkuuta ehtinyt buukata kesä-elokuulle yhteensä 47 keikkaa, joista vain yhdessä pääesiintyjä ei ole valkoinen.
– Eikö ohjelmaa rakentanut ole ajatellut, että "wait a minute", meillä on koko kesäksi ohjelmaa ja erilaisia artisteja, mutta he ovat lähes kaikki valkoisia.
Allas Sea Poolin toimitusjohtaja Bodil Ståhl sanoo Ylelle, ettei artistivalintoja tehdä etnisen taustan perusteella. Ohjelmakoordinaattori Eero Jääskeläisen mukaan täksi kesäksi on ollut hankalaa löytää ei-valkoisia artisteja.
– Olen pyrkinyt siihen, että esiintyjiin saataisiin mahdollisimman paljon monimuotoisuutta, ja olen kysellyt tiettyjen artistien perään, mutta se ei ole vain meistä kiinni.
Jääskeläinen sanoo Allas Sea Poolin olevan Suomen kesän keikkapaikkana niin merkittävä, että jo se rajaa esiintyjäkuntaa. Riskinottoon tuntemattomampien artistien kanssa ei hänen mukaansa ole varaa.
Lue lisää:
Black Lives Matter näkyy kaikkialla – YleX selvitti, mitä levy-yhtiöissä tehdään seuraavaksi (YleX, 2020)
