Maaseutu ja alkutuotanto elämyksinä kiinnostaa yhä useampia. Monen tiedot ruuantuotannosta tai eläinten hoidosta ovat vähäiset ja suhdetta maaseutuun halutaan elvyttää vaikkapa paimenlomien tai maatilamatkailun avulla.
Tervolalainen Elina Holstila muutti miehensä ja kolmen lapsen kanssa parisen vuotta sitten Etelä-Suomesta takaisin vanhalle kotiseudulleen. Nyt hän on luomunokkosen viljelijä ja maatilamatkailun harjoittaja.
– Siellä ei oikein tiedetty, mistä esimerkiksi maito kaupan hyllylle tulee. Sitten havahduin, että omatkaan lapset ei välttämättä tienneet sellaisista asioista, mitkä oli itselle ihan itsestäänselvyyksiä.
Holstilalla on kotieläinpiha, jossa asustaa kanoja, ankkoja, kaneja, viiriäisiä ja pari poroa. Heidän on helppoa ottaa ihmisiä vierailuille, koska eläimet eivät ole tuotantoeläimiä vaan lemmikkejä.
– Ihmiset haluavat seurata esimerkiksi eläinten ruokkimista. Joskus vain kierrellään ja katsellaan eläimiä ja ihmiset saavat kysellä niistä. Onhan tämä kaukana tuotantolaitoksesta, tämä on enemmän sellaista kotieläinten hoitamista.
Päiväkotilapset oppivat lavaviljelystä
Tutkimukset vahvistavat Holstilan havainnon: lapset eivät tiedä mistä ruoka tulee (siirryt toiseen palveluun). Puutteita tiedoissa on paitsi suurten kaupunkien, myös jopa lähellä maaseutua olevien paikkakuntien lapsilla.
Kaupungistuneiden suomalaisten maaseutusuhdetta halutaan parantaa muun muassa parhaillaan käynnissä olevassa Maa- ja kotitalousnaiset ry:n valtakunnallisessa Kädet multaan -kampanjassa.
Oulun seudun maa- ja kotitalousnaiset ry:n toiminnanjohtaja Heini Iinatin mukaan monellekin kaupunkilaislapselle maaseudun elämä alkaa olla vierasta. Oulun seudulla onkin jalkauduttu viemään tietoa päiväkoteihin ja otettu lapsia mukaan konkreettiseen tekemiseen.
– Päiväkotilasten kanssa on tehty lavakaulusviljelmiä, joiden kanssa he sitten touhuavat kesän ajan. Nämä voivat olla osalle lapsista ainoa mahdollisuus tutustua ruoan tuotantoon ja viljelyyn, kertoo Heini Iinatti.
Lypsylomat ja paimenviikot vetävät
Kaipuusta maaseudulle – ainakin piipahtamaan – kertoo esimerkiksi lypsylomien tai paimenviikkojen pitkään kasvanut suosio. Tänä vuonna Metsähallitus sai paimenviikoilleen yli 14 000 hakemusta.
– Tasaista kasvua on ollut aina vuodesta 2013 asti. Tänä vuonna hakemusten määrä hivenen laski, mutta syynä todennäköisesti oli korona, kertoo kenttäpäällikkö Hannele Kytö.
Lue lisää aiheesta:
Viikko ilman nykyajan mukavuuksia, näin elää lammaspaimen Ärjänsaaressa
Suurin osa hakemuksista tulee Etelä-Suomesta. Nuoria aikuisia, joista osa haluaa eristyksiin yksin, osa on pariskuntia ja osa kaveriporukoita.
– Toki hakijoita on muualtakin ja kaiken ikäisiä, mutta selvästi voi sanoa, että suurkaupunkien nuoret aikuiset on se suurin kohderyhmä, joita tämä kiinnostaa, Kytö kertoo.
"Mistä voisi kerätä keppejä tai kiviä"
Hakemuksia tulee moninkertainen määrä siihen verrattuna, mitä lammaspaimeniksi pystytään ottamaan. Viikon mittaisia paimennuspaikkoja on tarjolla 167 kappaletta.
– Kestosuosikkeja ovat olleet Lapin kohteet eli Välimaa ja Kaapin Jouni. Myös Koli on vetänyt joka vuosi hakijoita uskollisesti puoleensa. Punkaharju uutena kohteena houkutteli monia ja Hiidenmaan tila on ollut myös tykätty.
Myös Elina Holstila on havainnut, että kiinnostus luontoa kohtaan on selvästi lisääntynyt. Tämä ei koske vain eläimiä, vaan muihinkin luontoon liittyviä asioita, kuten villiyrttejä.
Asiakkailta saattaa tulla mitä moninaisimpia pyyntöjä.
– Ihan viimeisimpänä on kysytty olisiko mahdollista päästä sellaiseen metsään, mistä voisi kerätä keppejä tai kiviä. Halutaan ehkä pala luontoa sinne omaan sisustukseen.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 16.7. kello 23 saakka.
Lue lisää: Vilma Nurminen, 19, jalostaa karjaa ja viljelee maata, jota hän puolustaa seuraavaksi armeijassa
