Lämmin kesä oli vaihteleva vesilintujen pesinnän onnistumiselle.
Neljän tärkeimmän riistasorsalajin pesivien parien määrässä ei tapahtunut merkittäviä muutoksia verrattuna edelliseen vuoteen, kertoo valtakunnallinen pesimäkantojen laskenta.
Sinisorsan pesimäkanta eli pesivien parien määrä on lähellä pitkän aikavälin (vuosien 1986-2020) keskiarvoa.
Tavin pesimäkanta on pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella, samoin telkän ja erityisesti haapanan.
– Haapanan pesimäkanta on taantunut voimakkaasti 1990-luvun puolivälistä lähtien. Se on seurantajakson alhaisimmalla tasolla, johtava tutkija Hannu Pöysä Luonnonvarakeskuksesta kertoo.
Metsästyssaaliisiin vaikuttava poikastuotto on vaihdellut. Sinisorsan osalta Luonnonvarakeskus luonnehtii poikastuottoa ennätyksellisen hyväksi. Vesilinnunpoikaset hyötyvät lämpimästä kesästä.
– Poikasten ei tarvitse käyttää niin paljon energiaa lämmöntuotantoon, se säästyy kasvuun. Siten poikaset ovat kehittyneet nopeammin sen verran isoiksi, että ovat paremmin välttyneet esimerkiksi pienpedoilta, jotka niitä saalistavat, tutkija kertoo.
Sinisorsan jälkeen seuraavaksi tärkeimpien riistasorsien eli tavin, telkän ja haapanan osalta kesän poikastuotto on kohtuullinen.
Huolimatta haapanan keskimääräisestä poikastuotosta, Pöysä kehottaa välttämään haapanan ampumista, että kanta vahvistuisi. Voimakkaimmin haapanan pesimäkanta on heikentynyt eteläisessä ja pohjoisessa Suomessa.
Myös tukkasotka on taantunut selvästi Suomen etelä- ja keskiosissa.
Kuikka sitä vastoin on runsastunut maan etelä- ja keskiosissa.
Valtakunnallisia pesimäkantojen laskentoja ovat jo 1980-luvulta asti tehneet vapaaehtoiset metsästäjät ja lintuharrastajat.
