Aamuisin Mikael Nummelaa väsyttää, sillä hän on illanvirkku. Mutta ei auta, työpäivä alkaa joka arkipäivä ja lauantaisin kello kuusi.
Silloin hän on jo vetänyt ylleen virka-asun, mustan leveähihaisen viitan, ja sen päälle vielä toisen suuremman viitan.
Kun aamun palvelus Valamon luostarin kirkossa alkaa, väsymys väistyy. Nummela, eli arkkimandriitta Mikael, tietää olevansa oikeassa paikassa.
Sunnuntaina hänet nimitetään Valamon luostarin johtajaksi.
Kolmekymppisen tyypilliset mietteet
Toisinkin voisi olla. Ennen luostarielämää Nummela työskenteli pörssianalyytikkona pankissa.
2000-luvun lopulla hän asui Helsingissä ja mietti samoja kysymyksiä kuin moni muukin kolmekymppinen: Onko tämä sitä, mitä haluan? Elänkö omien vai muiden odotusten mukaisesti? Haluanko perheen ja lapsia?
– Meillä on rajattu määrä aikaa. Omalla kohdallani keskeinen kysymys oli, käytänkö aikani merkityksellisiin ja mielekkäisiin asioihin.
Kysymykset olivat tyypillisiä, mutta Nummelan vastaukset niihin epätavallisia. Työ pankissa jäi, sillä luostarielämän kutsu oli niin voimakas. Ajatus toki oli käynyt mielessä jo aiemminkin.
– Kävin Valamossa perheeni kanssa, kun olin 8-vuotias. Muistan jo silloin ajatelleeni ensimmäistä kertaa, että ehkä minustakin voisi tulla munkki.
Se ei ole ihan tavallinen alakoululaisen haaveammatti.
– No, olen pienestä asti kokenut, että olen jollakin tavalla erikoinen. Myöhemmin olen tavannut muitakin erikoisia ihmisiä. Munkeissa on paljon värikkäitä persoonia, nyt 47-vuotias isä Mikael sanoo.
Pystyy keskustelemaan 11 kielellä
Ennen Valamoon muuttoaan isä Mikael asui muutaman vuoden ortodoksisessa kulttuurikeskus Sofiassa Helsingissä. Siellä hänet vihittiin pappismunkiksi. Samoihin aikoihin valmistui kolmas maisterintutkinto.
Teologian lisäksi isä Mikael on valmistunut kauppatieteistä ja venäjän kielestä. Hän puhuu sujuvasti viittä kieltä: suomea, ruotsia, norjaa, venäjää ja englantia. Lisäksi hän pystyy keskustelemaan kuudella muullakin kielellä, esimerkiksi kreikaksi ja saameksi.
Kielsi itseltään pörssikurssien seuraamisen
Ei omaisuutta, ei puolisoa tai perhettä eikä työuraa perinteisessä merkityksessä. Luostarielämä rajaa pois monet elämän peruspalikat. Se on vetäytymistä pois maailmasta ja vaatii monia konkreettisia päätöksiä.
– Nuoruudessa itsellänikin oli se perusasetus, että opiskellaan, mennään töihin ja perustetaan perhe.
Nykyisin isä Mikael ei seuraa lainkaan pörssikursseja. Se on tietoinen päätös.
– Sellainen koukuttaa ja voisi viedä mukanaan.
Samoin hän rajoittaa itseltään muidenkin uutisten seuraamista. Valamon luostarin kaikilla 11 munkkiveljellä on kännykät, mutta kaikilla ei ole niissä internetyhteyttä.
Isä Mikaelilla on myös tilit Facebookissa ja Instagramissa, mutta lähinnä sen vuoksi, että ihmiset voivat halutessaan ottaa yhteyttä häneen.
– En päivitä someen, mitä tänään tein tai ajattelin. Sellainen tuntuu kaukaiselta.
Tärkein vapaa-ajan harrastus on hengellisen kirjallisuuden lukeminen.
Uusi johtaja ei halua houkutella Valamoon lisää turisteja
Valamon luostari on vilkas matkailukohde ja tärkeä vetäytymispaikka esimerkiksi monille taiteilijoille. Uuden johtajan suhde luostariin matkailukohteena on ristiriitainen.
– Vierailijat ovat tervetulleita, mutta Valamo ei saa olla riippuvainen suurista matkailijamääristä. Kaiken lähtökohta on luostarielämä ja munkkiveljien yhteisö.
Toisaalta luostarin talous on tällä hetkellä täysin riippuvainen matkailusta. Siihen isä Mikael toivoo muutosta.
Pandemia-ajan kesät ovat olleet Valamossa ennätyksellisen vilkkaita. Etenkin heinäkuussa luostarin hiljaisuus on koetuksella.
Isä Mikaelin mielestä matkailu on pidettävä erillään luostariyhteisön elämästä. Esimerkiksi asiakaspalvelutehtävät eivät ole hänen mielestään munkeille sopivia, koska niissä ollaan jatkuvasti tekemisissä muiden ihmisten kanssa.
Kulmat hioutuvat 11 miehen yhteisössä
Munkin täytyy sietää yksinäisyyttä, sillä se on luostarielämän perusta. Toisaalta täytyy pystyä elämään yhteisössä, jossa on tarkka hierarkia ja säännöt.
Jumalanpalvelukset ja työtehtävät rytmittävät päivän. Kirkkoon ja lounaalle mennään tietyssä järjestyksessä aseman ja luostarissa vietetyn ajan mukaan. Luostarinjohtajan sana on laki.
Vakaumus yhdistää, mutta ei ole ongelmatonta, kun 11 miestä parikymppisestä kahdeksankymppiseen elää tiiviissä yhteisössä.
– Täällä on hyvin erilaisia persoonia ja taustoja. Se on haaste, mutta niin kuuluukin olla. Yhteisö hioo särmiä.
Valamo on Suomen ainoa ortodoksinen munkkiluostari. Lähistöllä sijaitseva Lintulan luostari on maan ainoa nunnaluostari. Luostarit sijaitsevat syrjäisellä seudulla Heinävedellä, Pohjois-Karjalassa.
Luostarielämä kiinnostaa nyt nuoria aikuisia
Viime vuosina Valamon luostarin munkkien keski-ikä on laskenut, ja on nyt reilusti alle 50 vuotta. Nuorin noviisi on 23-vuotias. Isä Mikaelin mukaan luostarielämä kiehtoo yhä useammin nuoria aikuisia.
Jotkut kokeilijat tosin kyllästyvät parissa päivässä. Mutta he, jotka ovat tulleet jäädäkseen, kypsyttelevät päätöstä yleensä useamman vuoden.
Harkinta-aika eli noviisikausi luostarissa kestää vähintään vuoden. Luostarin johtajan tehtävä on käydä tulokkaiden kanssa keskusteluja ja kuunnella heidän pohdintojaan.
– Luostarielämä vaatii paljon. Esimerkiksi mahdolliset mielenterveysongelmat tuppaavat pahenemaan, koska aikaa vietetään paljon yksin.
Pankkikortti ja suklaa ovat nykyisin sallittuja
Munkilla ei voi olla velkaa tai alaikäisiä lapsia, sillä luostarissa asuvalla ei ole tuloja. Jos omaisuutta on, se siirtyy luostarille viimeistään testamentin kautta.
Luostarissa eletään yhteistaloudessa, mutta Valamossa kaikilla munkkiveljillä on pankkitunnukset ja pankkikortit: ilman niitä nyky-yhteiskunnassa on vaikea elää.
Valamon munkkien asuinhuoneet eli keljat sijaitsevat rivitalossa luostarin laidalla. Isä Mikael on asunut Valamossa jo noin yhdeksän vuotta, mutta kävi vasta hiljattain sisällä joidenkin munkkien keljassa, kun hän uutena johtajana siunasi asunnot pyhällä vedellä.
Ruokailu tapahtuu yhteistiloissa. Vanhan Valamon perinteisiin kuuluu, että munkki voi syödä keljassaan teetä ja leipää. Nykyisin säännöt joustavat enemmän. Esimerkiksi suklaan syöminen on sopivaa.
Kaksi kertaa viikossa Valamon munkeilla on saunavuoro. Muuten moni viettää vapaa-aikansa yksin. Suosittuja harrastuksia ovat luonnossa liikkuminen ja lukeminen.
Mitä entisestä elämästä seuraa mukana luostariin?
– Yksi iso kysymys on yhteydenpito sukulaisiin. Itse olen rajoittanut yhteyksiä melko paljon, mutta osa pitää tiiviimmin yhteyttä ja osallistuu esimerkiksi perhejuhliin, isä Mikael sanoo.
Luostarielämästä ei voi jatkuvasti poistua esimerkiksi auttamaan omia ikääntyviä vanhempia.
Luostari ei osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun
Valamon luostari saa isä Mikaelista perinteitä kunnioittavan johtajan. Luostarin johtajan asema on merkittävä ortodoksisen kirkon sisällä. Kaksi edellistä johtajaa toimivat molemmat virassa vuosikymmeniä.
Ortodoksinen kirkko osallistuu vain harvoin yhteiskunnalliseen keskusteluun. Se ei ole isä Mikaelin mielestä myöskään luostarin tehtävä. Harvinainen poikkeus oli ulostulo Valamon lähelle sijoittuvassa Heinäveden kaivoshankkeessa. Siihen luostari ja ortodoksinen kirkko suhtautuvat kriittisesti.
– Muuten ajattelen, että luostari osallistuu yhteiskuntaan lähinnä rukouksen kautta.
Keskustele jutun aiheesta. Keskustelu on auki 23.1. klo 23:een asti.
Lue myös:
