Maastohiihtäjät Heidi Weng ja Simen Hegstad Krüger, mäkihyppääjä Marita Kramer ja yhdistetyn Jarl Magnus Riiber. Nämä neljä urheilijaa ovat saavuttaneet yhteensä 26 arvokisamitalia, ja mikäli kuluvan kauden tuloksista voi vetää mitään johtopäätöksiä, tulevina viikkoina lukema kasvaisi tuntuvasti.
Nelikkoa yhdistää menestyksen lisäksi karu tilanne: jokainen heistä on antanut positiivisen koronanäytteen. Sen johdosta on todennäköistä, ettei ketään heistä nähdä kilpailemassa Pekingin olympialaisissa. Yhdistävä tekijä on myös, ettei kenelläkään nelikosta ole koronaoireita.
Näiden neljän urheilijan kohtalontovereita on useita. Ja heitä tulee seuraavien päivien aikana lisää.
Kuten viime kesänä Tokion olympialaisissa, Pekingissä pelin henki on joka tapauksessa ollut alusta asti kaikille selvä: positiivinen tulos tarkoittaa, ettei kilpailemaan ole asiaa.
Tokiosta esimerkkinä käy seiväshyppääjä Sam Kendricks, joka saapui kisoihin hallitsevana maailmanmestarina ja kauden tilastokakkosena mutta jonka kohtalona oli kisoista sulkeminen oireettoman koronatartunnan vuoksi.
Oireettomat koronan saaneet urheilijat jäivät muutamaa tapausta lukuun ottamatta mammuttimaisissa kesäolympialaisissa mediapaitsioon, mutta Pekingin talvikekkereissä valokeila on tukevasti Kendricksin kohtalontovereissa.
Mihin moni olisikaan valmis
Oireettomana kilpailulupaa odottavien atleettien todellista mielenmaisemaa on mahdotona kuvata, mutta kun kyse on huippu-urheilijoista, historia on opettanut heidän olevan valmiita menemään äärimmäisyyksiin.
Kun Peking järjesti edelliset olympialaisensa, vuoden 2008 kesäkisat, yksi vähälle huomiolle jääneistä tarinoista liittyi 800 metrin juoksijaan Mbulaeni Mulaudziin. Neljä vuotta aiemmin Ateenassa eteläafrikkalainen oli jäänyt olympiahopealle, jonka kirkastaminen oli hänen ainoa tavoitteensa.
Alkueriä edeltävänä yönä Mulaudzille nousi kuitenkin korkea kuume, eikä starttiviivalle pääseminen ollut mahdollista ilman joukkueen lääkärin antamaa voimakasta lääkitystä.
Mulaudzi pääsi alkuerästään jatkoon, mutta juoksun jälkeen hän pystyi poistumaan stadionilta vain hoiperrellen. Seuraavana päivänä Mulaudzi oli lähellä paikkaa olympiafinaalissa jääden siitä vain 0,3 sekuntia.
– Mikään järkipuhe ei auttanut. Miestä ei pidellyt mikään, manageri Jukka Härkönen muisteli taannoin vuonna 2014 auto-onnettomuudessa menehtynyttä suojattiaan.
Suomalaisista talviurheilijoista Hannu Manninen kilpaili kuumeessa vuoden 2006 Torinon olympialaisten sprintissä, eikä Janne Ahonenkaan olisi läpäissyt Pekingin kisajärjestäjien terveystarkastusta Bischofshofenissa juhliessaan yhtä mäkiviikon viidestä kokonaisvoitostaan.
Sairaana urheileminen voi olla hengenvaarallista eikä ole missään nimessä ylpeilyn aihe, mutta jos Pekingin kaltainen terveysseulontaverkko olisi aina ollut pystyssä, lukuisat arvokisojen tuloslistat olisivat aivan toisenlaista luettavaa.
Ainutlaatuiset kisat
Jos urheilijoiden stressikäyrää pystyttäisiin mittaamaan jatkuvasti, olympialaiset olisivat aikaikkunana varmuudella kärkipäässä – siis jo ilman Kiinan koronantorjuntamallia.
Stressi puolestaan on yksi vastustuskykyyn voimakkaasti vaikuttavista tekijöistä. Kun yhtälöön liitetään vielä äärimmilleen viritetyn huippu-urheilijan kroppa, joka on muutenkin erityisen altis sairauksille, tämänhetkinen olympiaympäristö ei palvele kenenkään valmistautumista uran tärkeimpiin suorituksiin optimaalisella tavalla.
Puolan pikaluistelumaajoukkueen sprinttereitä valmentavan Tuomas Niemisen Ilta-Sanomille antamat kommentit kiteyttivät tilanteen osuvasti. Niemisen mukaan merkittävä osa Puolan pikaluistelijoista on koronatestien tulosten perusteella suljettu oireettomina karanteenieristykseen, eikä kisajärjestäjien testaus nauti enää joukkueiden luottamusta. Muun muassa testitulokset samasta koronanäytteestä ovat antaneet eri tuloksia.
– Lähdetään nyt vaikka siitä, että Tshekin joukkue oli täällä saanut järjestäjiltä koronatestituloksen urheilijasta, joka ei ollut vielä edes saapunut Kiinaan eikä häntä ollut ikinä Kiinassa testattu, Nieminen sanoi IS:lle.
Tässä vaiheessa varmaa on ainoastaan, ettei Kiina löyhennä testausprotokollaansa. Näin ollen nyt todistettavat toimenpiteet jäävät absurdiudessaan historiaan. Tällaisia olympialaisia ei järjestetä enää koskaan.
Endeemisenä viruksena korona ei ole häviämässä maailmasta mihinkään, vaan mikäli vastaavaa testausrumbaa pyöritetään vielä kahden vuoden kuluttua Pariisin kesäolympialaisissa, nyt käynnissä oleva ralli toistuu uudelleen. Sitä jokainen voi pohtia tykönään, testataanko.
Nyt oireettomina Pekingin kisoista ulos suljettavat urheilijat kokevat jotain sellaista, mitä olympialaisissa ei saa jatkossa tapahtua.
On ennen kaikkea muistettava, että urheilijat ja heidän valmentajansa kunnioittavat osallistujalistoja. Tästä esimakua saatiin, kun yhdistetyn päävalmentaja Petter Kukkonen latasi painokelvottoman reaktion Twitter-tililleen kuultuaan Jarl Magnus Riiberin oireettomasta koronatartunnasta.
Mitäköhän Kukkonen mahtoi pohtia kisojen avajaisten alla, kun tietoon tulivat saksalaisten Eric Frenzelin ja Terence Weberin oireettomat tartunnat. Kun mukaan lasketaan vielä tällä kaudella sensaatiomaisesti läpi lyöneen Viron Kristjan Ilveksen sama kohtalo, Ilkka Herolan mitaliunelman tieltä on toistaiseksi poistunut jo neljä urheilijaa maailmancupin seitsemän kärjestä.
Se on tasoitus, jollaista Herola ja Kukkonen eivät haluaisi koskaan. Näissä olympialaisissa eivät kilpaile maailman parhaat urheilijat – heistä johtumattomista syistä.
Katso Pekingin talviolympialaisten koko aikataulu ja lähetystiedot täältä.
Lue myös:
Marko Anttila eristyshotellissa positiivisen koronatestituloksen takia
