Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kiinan kommunistipuolue juhli viime vuoden heinäkuussa 100-vuotista taivaltaan ihanteellisessa säässä.

Kiinalaistutkijoiden mukaan kyseessä ei ollut onnekas sattuma. Juhlallisuuksia edeltävänä päivänä Pekingin taivaalle ammuttiin lukuisia raketteja, jotka kylvivät pilviin pieniä hopeajodidihiukkasia. Tavoitteena oli synnyttää näin sateita ja puhdistaa ilmaa saasteista.

Pekingiläisen yliopiston tutkimuksen mukaan temppu onnistui.

Kun presidentti Xi Jinping julisti juhlapuheessaan, kuinka kiinalaiset eivät koskaan taivu ulkomaisten voimien edessä, 70 000 Tiananmenin aukiolle kerääntynyttä kansalaista kuunteli johtajansa sanoja pilvettömän taivaan alla.

Kiina muokkaa sääolosuhteita myös käynnissä olevissa talviolympialaisissa. Se on tehnyt sitä niin laajassa mittakaavassa, että monet ilmastotutkijat ovat olleet huolissaan.

– Kiinassa pilviä ei nähdä enää vain tunnelmallisina sääilmiöinä. Sen sijaan pilviä pidetään nyt vesiresurssina, jota käytetään ihmisten riistämiseen, Taiwanin kansallisen yliopiston professori Shiuh-Shen Chien kirjoitti kansainvälisessä tiedejulkaisussa Geoforumissa ilmestyneessä artikkelissaan.

Epäluonnolliset olympiaolosuhteet

Kiinan poliittisten päättäjien tavoitteena on tehdä Pekingin talviolympialaisista unohtumaton urheilujuhla. Televisiolähetyksiin ja kuviin halutaan kimaltelevia hankia, sinisenä hehkuvaa taivasta ja kirkasta auringonpaistetta.

Alusta alkaen oli kuitenkin selvää, että luonnostaan sellainen ei onnistuisi.

Pekingin ja sen pohjoispuolella olevien kisapaikkojen Zhangjiakoun ja Yanqingin alueet ovat tunnetusti vähälumisia ja kuivia.

– Alueen läpi kulkee lunta tuovia myrskyjä, mutta ei voida puhua varsinaisista talviolosuhteista kuten esimerkiksi Suomessa tai Kanadassa. Vaikka lunta on vähän siellä täällä, Pekingin olympiajärjestäjillä ei ollut mitään mahdollisuutta saada talvilajien tarvitsemaa lumimäärää, kansainvälisen tutkijaryhmän The Sport Ecology Groupin johtaja Madeleine Orr sanoo Yle Urheilulle.

Pekingin kisat ovat historian ensimmäiset talviolympialaiset, joiden puitteet on tehty käytännössä kokonaan keinolumesta. Myös vuoden 2014 Sotshin kisoissa ja vuonna 2018 Pyeongchangissa turvauduttiin vahvasti keinolumeen, muttei niin laajassa mittakaavassa kuin nyt Kiinassa.

Edellä mainitut luvut ovat herättäneet kovaa kritiikkiä, sillä Pekingin ja Zhangjiakoun alueet ovat kärsineet jo pitkään kuivuudesta.

– Olympialaisen lumettamiseen käytettävä 200 miljoonaa litraa vettä vastaa suunnilleen 4 000 suomalaisen vuosittaista veden kulutusta, Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Hannele Korhonen havainnollistaa.

Lumen synnyttäminen on vaatinut veden pumppaamista vesivarannoista, jotka sijaitsevat kilometrien päässä olympiakisojen tapahtumapaikoista. Toiminta on kaukana ympäristöystävällisestä, sillä keinolumen valmistaminen vaatii suuria määriä vettä ja valtavasti energiaa.

New York Timesin mukaan Zhangjiakoun viranomaiset ovat lopettaneet kastelun kymmenien tuhansien hehtaarien alueelta pohjavesien säästämiseksi. Olympialaisten kilpailualueella asuneet paikalliset maanviljelijät ovat joutuneet jättämään kotinsa.

– Se, että keinolumen tekemiseen käytetään olympialaisissa näin paljon vettä, on aika järkyttävää, Madeleine Orr sanoo.

Keinolumella kilpaileminen jakaa mielipiteitä muutenkin kuin ympäristötekijöiden vuoksi. Osa urheilijoista kokee, että luonnonlumea selvästi kovempi ja tiiviimpi keinolumi voi olla kilpailualustana pahimmillaan hengenvaarallinen.

– Valtaosa urheilijoista on tottunut kisaamaan jonkinlaisella keinolumella. Luonnonlumen päälle puhalletaan usein keinolunta, jotta pinta olisi tasaisempi. Turvallisuuteen liittyy kuitenkin huolenaiheita, Madeleine Orr kertoo.

Iso-Britannian entinen freestylen olympiaurheilija Laura Donaldson kertoi Slippery Slopes -raportissa keinolumen voivan olla vaarallisen jäistä esimerkiksi half pipen seinämillä ja pohjalla. Ranskalainen maastohiihtäjä, tuore viestin olympiamitalisti Clement Parisse sanoi CNN:lle keinolumella hiihtämisen olevan haastavaa, koska siitä tulee helposti liian liukasta.

Pilvet sivuun tarvittaessa?

Washington Postin mukaan kolmen viime kuukauden aikana Zhangjiakoun lähistöllä on ammuttu taivaalle ainakin 250 rakettia, samalla kun 12 pilvien kylvämiseen varustettua lentokonetta on valmiustilassa alueen lentokentällä.

Asiantuntijat odottavat Kiinan kommunistisen puolueen alaisuudessa toimivan Pekingin säänmuokkaustoimiston (Beijing Weather Modification Office) ja muiden asiaan perehtyneiden yksiköiden tekevän talviolympialaisten eteen vielä suurempia panostuksia kuin vuoden 2008 kesäolympialaisissa. Silloin 21 asemalta ammuttiin raketteja pilviin, jotta ne eivät leijuisi kisojen avajaisiltana Pekingin Linnunpesä-stadionin ylle. Avajaisia juhlittiin ilman sateita.

Pilvien kylväminen voi kuulostaa suomalaisesta eksoottiselta, mutta globaalisti ilmiö on kaikkea muuta kuin uusi.

Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessorin Hannele Korhosen mukaan sään muokkaamista tehdään yli 50 maassa kuten Yhdysvalloissa, Venäjällä, Israelissa ja Kroatiassa. Kiina on satsannut sään manipulointiin viime vuosina rahaa säästelemättä. Silti kansainvälinen tiedeyhteisö ei ole varma, voiko säätä aidosti manipuloida.

Pilvien kylvämisen tutkiminen on hankalaa, sillä jokainen pilvi on erilainen.

– Tieteellisesti on aika epävarmaa, kuinka hyvin pilven kylvämisellä voidaan vaikuttaa sateisuuteen. Ei ole ollenkaan niin, että jokaiseen pilveen, jota kylvetään, voitaisiin vaikuttaa. Kuitenkin monissa maissa, varsinkin Kiinassa, näitä menetelmiä käytetään hyvin laajamittaisesti. Se voi olla jopa enemmän uskon asia kuin tieteellisesti perusteltu fakta, Korhonen sanoo.

Kiinan valtionjohdon usko on ollut vahva.

Pelkästään vuosina 2012–2017 Kiina käytti erilaisten säänmuokkausmenetelmien kehittämiseen 1,2 miljardia euroa. Satsaus on tuskin vähentynyt, sillä joulukuussa 2020 Kiinan hallitus ilmoitti tavoitteekseen hillitä kuivuutta ja synnyttää keinotekoisia sateita 5,2 miljoonan neliökilometrin alueella. Se tarkoittaa 15 Suomen kokoista aluetta.

Kiinan suunnitelmat ovat herättänet vahvan vastareaktion, sillä suurvallan pelätään käyttävän säänmuokkausta muun muassa naapurivaltioidensa aseman heikentämiseksi.

– Jos säänmuokkaus toimisi, sillä voitaisiin tuoda vettä alueille, jotka kärsivät kuivuudesta ja joissa sadot ovat vaarassa. Toisaalta, olisiko synnytetty sade pois jostain muualta? Jos Kiinan säänmuokkaus onnistuu, mitä se tarkoittaisi naapurimaiden vesiturvan kannalta ja olisiko siinä esimerkiksi sodankäynnillisiä aspekteja, joita pitäisi huomioida? Korhonen pohtii.

Suuria lupauksia

Kiinan urheilujohto on markkinoinut Pekingin talvikisoja vihreinä olympialaisina, joissa energiaa tuotetaan vain tuuli-, vesi- ja aurinkovoimalla. Ennen kisojen alkua Pekingin tehtaita ja kotitalouksia käskettiin vähentämään päästöjään.

Vaikka Kiina on saanut toimistaan myös kiitosta, monet eivät niele väitettä energiaystävällisistä kisoista noin vain. Jo pelkästään keinolumeen käytetty vesimäärä herättää paljon kritiikkiä.

– Jos nämä talvikisat olisi myönnetty jollekin toiselle, olosuhteiltaan sopivammalle paikalle, ei olisi ollut tarvetta käyttää näin paljon resursseja. Meidän on alettava kysyä kriittisiä kysymyksiä, mitä tulee kisojen myöntämiseen. Missä kisoja kannattaa järjestää ja mitä siihen tarvitaan? The Sport Ecology Groupin Madeleine Orr sanoo.

Yksi tutkijoita huolestuttanut kysymys on, mitä tapahtuu, kun olympia-alueelle levitetyt keinolumimassat sulavat. Alueen maaperä on luonnostaan kuivaa, eikä ole tottunut ottamaan vastaan niin suuria vesimääriä.

– Aiemmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että keinolumen sulaminen voi aiheuttaa eroosiota ja luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Niissä tutkimuksissa on kuitenkin tutkittu lunta, joka on osaksi luonnollista, osaksi keinolunta. On vaikea sanoa, mitä tapahtuu, kun 100-prosenttinen keinolumi sulaa, Orr kertoo.

Hakiessaan viiden renkaan kisojen järjestämisoikeutta Kiina lupasi tuoda talvilajien pariin 300 miljoonaa uutta harrastajaa. Olympiakisojen alussa Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Thomas Bach iloitsi, että Kiinasta on tullut talviurheilumaa.

Kaikki eivät ole vaikuttuneita. Pekingin, Zhangjiakoun ja Yanqingin ympäristössä näkyy olympialaisten aikana kimaltavia hankia, mutta vastaavanlaisten olosuhteiden järjestäminen tulevina talvina kiinalaisten kilpa- ja harrastuskäyttöön on näillä alueilla utopiaa.

– Paperilla Kiinan harrastajamäärätavoite näyttää loistavalta. Sillä on sosiaalisia ja terveydellisiä hyötyjä, sillä luodaan työpaikkoja ja niin edespäin. Samaan aikaan tässä on suuri eettinen kysymys. Jos näitä olosuhteita luodaan keinotekoisesti, tarvittavat energia- ja vesiresurssit ovat kohtuuttomia. Pelkästään olympialaisiin tuotettavaan lumeen tarvitaan lähes 200 miljoonaa litraa vettä. Jos sitä aiotaan tehdä talvisin eri paikoissa ympäri maata, luvut nousevat mahdottomiksi, Orr sanoo.

Tutkijat ovat toivoneet, että tulevaisuudessa olympiakaupungeiksi valittaisiin paikkoja, joilla on luonnostaan mahdollisuudet talvikisojen järjestämiseen.

– Meidän on mietittävä, missä on eettistä kasvattaa urheilun suosiota. Onko eettistä viedä mitä tahansa lajia mihin tahansa maahan vai pitääkö meidän olla vähän viisaampia mitä tulee energian ja veden käyttöön?