Aikaa on enää pari viikkoa. Ei enempää.
Eteläisessä Ukrainassa, jossa sijaitsee Kees Huizingan tila, kevätkylvöt olisi jo pitänyt aloittaa.
– Meillä ei ole tarpeeksi dieseliä eikä siemenviljaa. Jos emme kohta pääse töihin, koko maailma näkee ruokapulan, hän sanoo.
Tähän aikaan vuodesta maanviljelijä Huizingalla pitää yleensä kiirettä. Niin nytkin, mutta tänä keväänä kiire on täysin poikkeuksellista.
Huizinga pakeni viikko sitten Ukrainasta ja hoitaa nyt tilaansa etänä entisestä kotimaastaan Hollannista käsin. Työt sujuvat näinkin: henkilökunta on osaavaa, tosin osa on lähtenyt sotaan.
Lisäksi Huizinga puhuu. Hänestä on tullut Alankomaissa lähes julkkis. Mies on vieraillut ajankohtaisohjelmissa ja hänestä on kirjoitettu lehtijuttuja.
Nyt Huizinga vastaa puhelimeen Groningenista, aikaa haastattelulle on 20 minuuttia.
Juna Haagiin on lähdössä, ja siellä Huizinga tapaa poliitikkoja. Huizingalla on hätä ja hän haluaa käyttää tilaisuutensa.
– Olen niitä harvoja, jotka tietävät mitä Ukrainassa todella tapahtuu.
Hollantilaissyntyinen Huizinga omistaa 15 000 hehtaarin tilan Tserkasyn alueella, lähellä Umanin kaupunkia. Tila on ukrainalaisittain todella iso. Kun Huizinga kaksi vuosikymmentä vuotta sitten aloitti, maata oli vain tuhat hehtaaria.
Huizingan tilalla sota näkyy kaikessa: iltaisin ja öisin ei voi tehdä töitä, koska Ukrainassa kylät ja kaupungit on pimennetty. Pelloilla liikkuvat traktorit voisivat olla liian helppo kohde viholliselle, hän kertoo. Sähköä säännöstellään, polttoaineesta on pulaa.
– Ukrainalaiset viljelijät tarvitsevat heti 8 000 tankkiauton verran dieseliä, jotta koneemme pääsevät peltotöihin.
“Mustan mullan takia Ukrainaan”
Ukrainalaisen maatalouden kulmakivet ovat ilmasto, työvoima ja musta multa, luettelee Huizinga. Juuri ne toivat hänet Ukrainaan 21 vuotta sitten.
Vuonna 2020 maatalous, joka on maan suurin vientituote, generoi lähes kymmenesosan Ukrainan kansantuotteesta. Myös Huizingan tilan tuotannosta suurin osa menee vientiin.
Se ei ole sattumaa. Viljelykelpoisen maan suhteellinen osuus on Ukrainassa maailman suurimpia: 56 prosenttia Ukrainan maa-alasta soveltuu maanviljelyyn. Puolassa, jota pidetään EU:n vilja-aittana, luku on 35 ja Suomessa seitsemän prosenttia
Ukrainan ylivertaisuus johtuu ravinteikkaasta mustasta mullasta eli tsernoseemistä, joka on erittäin kalkki- ja humuspitoista ja siten ihanteellista viljelyyn. Maailman mustan mullan varannoista neljännes sijaitsee Ukrainan alueella.
Huizinga työllistää 400 ihmistä. Ukrainassa maatalous on tärkeä elinkeino, ja ukrainalaiset kausityöntekijät ovat haluttua työvoimaa kaikkialla Euroopassa, myös Suomessa.
Ukraina on maailman viidenneksi suurin vehnän viejä, neljänneksi suurin maissin viejä, toiseksi suurin ohran viejä ja tärkein auringonkukkaöljyn vientimaa. Huizingan tila on kuin Ukrainan maatalous pienoiskoossa. Viljojen ja öljykasvien lisäksi se tuottaa sipuleita ja porkkanoita sekä maitotuotteita.
Ravinteikkaasta maaperästä huolimatta miljoonat ukrainalaiset kuolivat nälkään Stalinin hallitsemina vuosina. Ukrainassa, kuten muuallakin silloisessa Neuvostoliitossa, koettiin vuosina 1932–1933 nälänhätä, jota kutsutaan holodomoriksi. Neuvostoliitto kollektivisoi tilat, ja maanomistajia kyyditettiin Siperiaan. Nälkään kuoli arviolta 4 miljoonaa ukrainalaista.
Huizinga tuli maahan vuonna 2001. Silloin itsenäinen Ukraina täytti kymmenen vuotta.
Huizinga on nähnyt oranssin vallankumouksen ja Ukrainan matkanteon kohti eurooppalaista demokratiaa. Silti maassa näkyy yhä neuvostomenneisyys, korruptio ja byrokratia, kertoo Huizinga.
– Välillä otetaan yksi askel eteen ja toinen taakse, mutta tähän saakka on menty eteenpäin.
“Ihmiset ryntäävät sinne missä leipää on”
Huizinga alkoi miettiä leivän hintaa heti sodan ensimmäisenä päivänä: mitä sitten tapahtuu, jos emme pääse kylvämään, hän pohti.
– Jos sota ei lopu, Euroopan porteilla kolkuttaa miljoonia pakolaisia Lähi-idästä, miljoonien ukrainalaisten pakolaisten lisäksi. Jos leipää ei ole, ihmiset rynnistävät sinne missä sitä on.
Skenaario ei ole tuulesta temmattu. Olihan esimeriksi Arabikevään yksi juurisyy leipä tai paremminkin sen puute. Nyt näyttää siltä, että leivästä on tulossa Pohjois-Afrikassa hyvää vauhtia luksusta.
Ukraina ja Venäjä tuottavat yhdessä kolmanneksen maailmanmarkkinoiden vientivehnästä. Vehnän maailmanmarkkinahinta on korkeimmalla tasollaan 13 vuoteen ja ruokakorin hinta, elintarvikkeiden maailmanlaajuinen hintaindeksi, kaikkien aikojen ennätyksessä.
Välimeren eteläpuolella vehnä on peruselintarvike, josta tehdään kuskusia ja pitaleipää. Näissä maissa ihmisten tuloista jopa 60 prosenttia menee ruokaan, meillä kymmenkunta prosenttia.
Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maista esimerkiksi Jemen, Tunisia ja Egypti ovat riippuvaisia Ukrainan vehnästä. Näille alueille oli sovittu isoja viljan toimituksia toukokuulle. Libanonissa tilanne on kriittinen, siellä leivän ostoa jo säännöstellään.
Myös Huizingan tilalta lähti vielä viime vuonna viljaa EU:hun, Kiinaan ja Pohjois-Afrikkaan. Nyt eteen on kuitenkin tullut myös logistisia ongelmia.
Mustanmeren satamat ovat tyhjentyneet kauppalaivoista turvallisuussyistä. Tärkeistä satamakaupungeista esimerkiksi Mariupol on kärsinyt suuria tuhoja. Tämä tarkoittaa, ettei vilja liiku Huizingan ja hänen kollegojensa varastoista maailmalle.
Toisaalta Ukrainan maanviljelijät eivät saa rahtilaivojen kuljettamaa polttoainetta, joita viljelijät tarvitsevat päästäkseen pelloille. Korvaavia reittejä voidaan ehkä yrittää etsiä esimerkiksi rautateiltä, mutta sekin saattaa olla hankalaa.
Jos ongelma ei ratkea, seuraukset näkyvät karulla tavalla maailman ruokapöydissä.
“Putin käyttää nälkää aseenaan”
Huizingan tilalla on tällä haavaa meneillään lannoitteiden levitys syysvehnälle, -ohralle ja auringonkukalle. Mutta koska lannoitteista on pulaa, niitä käytetään vähemmän kuin ennen.
Se johtaa tuotannon supistumiseen, mikä taas nostaa hintoja.
– Poliitikot ottavat järkyttävän ison riskin. He laittavat ongelman päälle laastaria, mutta puheet ja pakotteet eivät ratkaise sotaa, Huizinga sanoo.
Lannoitetoimitukset takkuavat kaikkialla maailmassa, koska Venäjä ja sen liittolainen Valko-Venäjä ovat alan isoja pelureita. Niistä ovat riippuvaisia monet maat. Suomessa lannoitteita kuitenkin riittänee tulevalle kasvukaudelle.
Lannoitteiden kallistuessa myös rehun tuotanto kallistuu. Se nostaa lihan hintaa.
– Pian rehun syöttäminen kanoille, sioille ja naudoille maksaa liikaa. Se tarkoittaa, että yhä useampi tilallinen jää työttömäksi, sanoo Huizinga.
Hän kertoo esimerkin Espanjasta: kun rehu ei riitä, possut pitää teurastaa alipainoisina, jopa 70-kiloisina. Normaalisti ne menevät teuraiksi vasta 120 kilon painoisina.
Parin päivän kuluttua puhelinhaastattelusta Huizingalta alkaa tulla whatsapp-viestejä, jotka muuttuvat yhä synkemmiksi.
Hän lähettää kuvia kiovalaisesta tukusta, jonne hänen tilansa toimittaa sipuleita ja porkkanoita. Hyllyt ovat tyhjiä. Sitten hän kertoo Venäjän tulittaneen toisen kauppaketjun logistiikkakeskusta ja iskeneen varastoon, jossa säilytetään pakastekanaa.
Hän viestittää Khersonin seudulla viljelevästä ystävästään, jonka tilan alueella on venäläisiä sotilaita. Nämä ovat Huizingan ystävän mukaan varastaneet maitoa ja munia sekä neljä autoa. Yle ei ole voinut vahvistaa kertomusta muista lähteistä.
– Putin käyttää ruokaa aseenaan, hän haluaa että ukrainalaiset kuolevat nälkään, Huizinga kirjoittaa.
“Köyhät ostavat roskaruokaa”
YK:n alainen Maailman ruokaohjelma varoitti viime viikolla, että Ukrainan sota voi horjuttaa miljoonien ihmisten ruokaturvaa. Järjestön ekonomisti Friedereke Greb vastaa hangouts-puheluun Roomasta, josta on matkaa Huizingan tilalle lähes kaksi ja puoli tuhatta kilometriä.
Maailman suurimman humanitaarisen järjestön ekonomistin huoli on sama kuin Huizingan: ruoan hinta nousee samalla, kun nälkäisten, apua tarvitsevien ihmisten määrä kasvaa. Yhtälö on kestämätön.
Maailmassa on jo nyt yli puoli miljoonaa ihmistä, jotka näkevät nälkää, askeleen päässä nälänhädästä elää 44 miljoonaa. Lisäksi 270 miljoonaa ihmistä elää tilanteessa, jossa he eivät voi olla varmoja, että saavat lautaselleen ravitsevaa ja turvallista ruokaa. Määrä on suurinpiirtein sama kuin EU:n neljän suurimman maan Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan yhteenlaskettu väkiluku.
– Käsillä on katastrofi, sanoo Greb.
Vaaravyöhykkeessä ovat etenkin kehittyvien maiden ihmiset, joita kaksi vuotta kestänyt koronapandemia on kohdellut kaltoin. Rokotteita ei ole ollut saatavilla kuten länsimaissa, ja miljoonat ovat menettäneet työnsä. Myös Huizingan tilalta on viety viljaa tälläisiin maihin.
Grebin mukaan matalan tulotason maista jopa 60 prosenttia on velkakriisissä tai vaarassa ajautua sellaiseen.
– Nyt näillä mailla ei olisi enää varaa velkaantua ja käyttää lisää rahaa tuontiruokaan, hän sanoo.
Kun ruoan hinta nousee, ihmiset siirtyvät elintarvikkeisiin, joissa on vähemmän ravintoaineita, kuituja ja proteiinia. Syödään ehkä pelkkää riisiä, sanoo Greb.
Tästä kärsivät etenkin lapset, joille ravitsevan ruokavalion merkitys on erityisen tärkeä jo raskauden aikana äidin kohdussa sekä kahden ensimmäisen ikävuoden kuluessa.
Myös maanviljelijä Kees Huizinga on huolissaan. Suomen ja Hollannin kaltaisten maiden hyvinvoivalle keskiluokalle ruoan hinnan nousu ei välttämättä ole maailmanloppu, mutta työttömät ja syrjäytyneet kärsivät.
– Köyhät ostavat roskaruokaa, joka on epäterveellistä ja halpaa. Näin voi käydä esimerkiksi eteläisessä Euroopassa, jossa jo nyt käytetään suhteessa paljon enemmän rahaa ruokaan kuin Pohjoismaissa.
Juttua varten on saatu taustatietoja Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö Hanna-Maija Karakalliolta sekä MTK:n maatalousjohtaja Johan Åbergilta.
Aiheesta lisää Ylen A-studiossa 16.3.2022 kello 21.05.
Lue vielä:
