Tasa-arvon asettaminen yhdeksi avustusten jakoperusteeksi voi olla nopein tapa vahvistaa sukupuolten tasa-arvoa suomalaisissa urheilujärjestöissä, arvioitiin tiistaina Helsingissä järjestetyssä keskustelutilaisuudessa. Nykyisellään vain vajaa kolmannes järjestöjen hallituspaikoista on naisilla, ja liittojen puheenjohtajista vain 16 prosenttia on naisia.
Suomi on naisten osallistumisessa selvästi läntisiä naapurimaita Ruotsia ja Norjaa jäljessä. Naapurimaissa ovat käytössä sukupuolikiintiöt, ja kokemukset ovat olleet hyviä.
– Monimuotoiset hallituselimet tekevät parempia päätöksiä, muistutti entinen urheiluministeri, Helsingin apulaispormestari Paavo Arhinmäki.
Järjestöjen eettinen toiminta ja hyvä hallinto ovat tänä keväänä olleet tapetilla etenkin Olympiakomiteaan liittyvien kohujen takia. Häirintätapaukset ja hallinnon toimivuus ovat selvitettävinä, ja virheistä on syytä ottaa opiksi. Se ei hevin onnistu muuttamatta rakenteita.
– Pitää itse tehdä niin kuin sanoo ja puhuu, korosti Olympiakomiteassa kesäkuun alussa aloittava toimitusjohtaja Taina Susiluoto.
Hän on yksi urheilun lasikattojen rikkojista, sillä urheilujärjestöjen korkeimmassa johdossa naiset ovat yhä poikkeus. Susiluoto kannattaa hallintoon sukupuolikiintiöitä, vaikka myönsi, että ei oman työuransa alussa halunnut missään nimessä olla kiintiönainen.
– Nyt ajattelen, että jos jotain asiaa haluaa vauhdittaa, sen saa aikaiseksi kiintiöillä, Susiluoto sanoi.
Keskustelussa korostui, että sukupuolikiintiöiden lisäksi urheilun on syytä muistaa monimuotoisuus kaiken kaikkiaan. Osataanko toimintaan etsiä mukaan erilaisten ihmisten kirjo, jotta päätöksiä ei tehtäisi vain tiettyä liikunnan kohderyhmää varten?
Avustusperusteilla vauhtia uudistuksiin
Uudistusten vauhdittamisessa raha on usein paras väline. Ampumahiihtoliiton puheenjohtaja Kalle Lähdesmäki ehdotti, että opetus- ja kulttuuriministeriön jakamissa järjestöjen yleisavustuksissa tasa-arvon painoarvo voisi olla 30 prosenttia. Ampumahiihtoliitto on kasvattanut naisten osuutta päätöksenteossa, vaikka Lähdesmäen mukaan se ei ole ollut tie puheenjohtajan suosioon.
Rahan ohjausvoimaan luotti myös tuore tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen (kesk.).
– Kansalaisjärjestöt tarvitsevat valtiovallan taholta impulssin, jotta muutos tapahtuu, Honkonen viittasi mahdollisuuteen korostaa tasa-arvoa avustusperusteena.
Urheilujärjestöissä päätöksenteon miesenemmistöä perustellaan usein sillä, että naiset eivät hae alan työpaikkoja tai pyri luottamustehtäviin. Tiistain keskustelutilaisuuden järjestäneen Naisjärjestöjen keskusliiton projektipäällikkö Nina Kaipio toivoo järjestöiltä pohdintaa siitä, mikä tilanteen on aiheuttanut.
– Ei mietitä sitä, millaisen kuvan ihmiset ovat saaneet järjestöjen toimintakulttuurista. On hälyttävää, jos tehtävät eivät kiinnosta, Kaipio sanoi STT:lle.
Kaipiolla on pitkä kokemus urheilujärjestöistä, sillä hän on työskennellyt urheilun parissa lähes 15 vuotta: Ratsastajainliitossa, Olympiakomiteassa ja liikunnan aluejärjestö Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilussa (ESLU).
Kiintiöistä keino mitata edistystä
Maaliskuussa julkaistut Euroopan unionin tasa-arvosuositukset urheilulle edellyttävät 50 prosentin sukupuolikiintiöitä kaikissa päättävissä elimissä. Kiintiöt tarjoaisivat myös konkreettisen keinon mitata tasa-arvon toteutumista. Muuten käy helposti niin, että ylevät periaatteet jäävät strategioiden korulauseiksi eivätkä näy arjessa.
– Jos ei ole mittareita, tavoitteet jäävät helposti kellumaan, Kaipio sanoi.
Tiistain tilaisuuden avaussanoissa presidentti Tarja Halonen muistutti, että pelkkä kiintiöiden käyttö rekrytoinnissa ei riitä, vaan pitää varmistaa, että on myös kilpailukykyinen palkka ja etenemismahdollisuudet.
Kaipio korostaa urheilujärjestöjen toiminnassa hyvää johtamista, johon myös tasa-arvoasiat kuuluvat. Olympiakomitean häirintätapaukset ja niiden jatkoselvittely ovat viitanneet siihen, että hyvästä johtamisesta on ollut vaje urheilun korkeimmalla järjestötasolla. Johtajiakin on koulutettava, ja jos oma osaaminen ei riitä, asiantuntija-apua on saatavilla.
– Omassa kuplassa ei aina tiedetä kaikkia vastauksia, Kaipio korosti.
Kaipio sanoi tietävänsä hyvin, että urheilujärjestöt toimivat rajallisin resurssein, ja arjen pyörittäminen vie helposti voimavarat. Silti järjestöissä pitäisi muistaa, että kaiken toiminnan pitäisi pohjautua vastuullisuuteen.
– Vastuullisuustyön pitää näkyä budjetissa ja arjessa. Ei voi olla niin, että nimetään joku vastaamaan hyvästä hallinnosta, mutta sitten hänellä ei ole aikaa eikä rahaa tehdä sitä työtä, Kaipio sanoi.
Hyvä hallinto tuottaa tuloksia
Hyvä hallinto ja tasa-arvo eivät sulje pois järjestön onnistumista myös urheilussa, kuten tiistaina paneelikeskusteluun osallistunut Paralympiakomitean puheenjohtaja Sari Rautio muistutti.
– Tasa-arvoinen toiminta ja demokratia johtavat myös parempaan urheilumenestykseen, Rautio vakuutti.
Keskustelutilaisuuden otsikkona oli Tehdään enemmän, tehdään paremmin. Jyväskylän ammattikorkeakoulun erikoistutkija Kati Lehtonen huomautti, että tasa-arvon suhteen tilanne on junnannut vuosia paikallaan.
– Liikunnan ja urheilun ei tarvitse tehdä enemmän ja paremmin, vaan sen, joka on asetettu jo 30 vuotta sitten tavoitteeksi, Lehtonen sanoi.
Lue myös:
"Tukkikaa nyt sen tutkijan turpa" – liikuntatutkijat kertovat työssään kokemastaan painostuksesta
