Mariupolin Azovstalin piiritetyn tehtaan taistelijoiden kohtalo on jäänyt auki. Ukrainan asevoimat vahvisti tällä viikolla, että terästehtaan viimeiset puolustajat oli määrätty antautumaan Venäjän johtamille joukoille. Torstaina Kreml kertoi, että kaikkiaan 1 730 ukrainalaissotilasta on antautunut Azovstalin tehtaalta.
Venäläiset ovat vieneet satoja taistelijoita vankileirille Venäjän hallitsemille alueille. Ukrainan puolustusministeriön mukaan 264 sotilasta, mukaan lukien 53 haavoittunutta, pidetään nyt vankileireillä Novoazovskissa ja Olenivkassa, Venäjän hallitseman Donetskin kansantasavallan alueella.
Venäjän tukemien separatistien johtaja puolestaan kertoo, että osa taistelijoista on edelleen vangittuina tehtaan maanalaisissa bunkkereissa.
Kun Azovstalin puolustajat antautuivat, Kansainvälinen Punainen Risti alkoi kerätä heidän henkilötietojaan. Nimi, syntymäaika, lähin sukulainen rekisteröitiin, ja sotilaat kirjattiin sotavangeiksi. Näin Punainen Risti yrittää varmistaa, että vangit saavat inhimillisen kohtelun.
Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi ei kuitenkaan usko, että ukrainalaiset sotavangit saavat Geneven sopimuksen mukaista kohtelua.
– Venäjähän ei ole nyt millään erityisellä tavalla ilmoittanut, kuinka paljon se on ottanut sotavankeja ja minne heidät on sijoitettu. Määrä ja paikka pitäisi olla tiedossa Geneven sopimuksen mukaisesti, Koskenniemi toteaa.
– En usko, että näillä sotavangeilla on sopimuksen mukaisia oikeuksia. Eikä ole mitään tietoa, onko Punainen Risti päässyt vankileirille asiaa tarkastamaan.
Sotavangin asema on suojattu kansainvälisin sopimuksin
Geneven yleissopimus määrittelee sotavangin asevoimien tai poliisijoukkojen jäseneksi, "joka on joutunut vihollisen valtaan". Sopimuksessa on kaiken kaikkiaan 140 artiklaa, joita pitäisi noudattaa.
Sotavangin asema on kansainvälisesti suojattu. Heidät pitää rekisteröidä, heidän pitää pystyä pitämään yhteyttä omaisiinsa ja vangille pitää antaa terveydenhuoltoa. Lisäksi vangin pitää antaa harjoittaa omaa uskontoaan eikä vanki saa joutua minkäänlaisen kidutuksen tai pahoinpitelyn kohteeksi.
– Kun sopimusta lukee, niin kyllä siitä käy selkeästi ilmi, millaista sotavankien kohtelun tulee olla. Kaikkea tarpeetonta alistamista pitää välttää ja heidän oikeuksistaan tulee pitää huolta, Koskenniemi kiteyttää.
– Nyt on sellainen tuntuma, että venäläiset eivät tällä tavoin toimi.
Punainen Risti voi toimia piilossa julkisuudelta
Punaisen Ristin eilinen lausunto Azovstalin antautuneista taistelijoista oli ensimmäinen kerta Venäjän hyökkäyksen jälkeen, kun se kertoi mitään virallisesti sotavangeista. Vieläkään ei tiedetä, onko Punainen Risti päässyt käymään vankileireillä ja kuinka paljon sotavankeja molemmin puolin on.
– Nyt on vähemmän julkista tietoa, eikä viestinvaihdosta vankien ja omaisten välillä ole raportoitu, Koskenniemi sanoo.
Koskenniemen mielestä tässä sodassa on poikkeuksellisen paljon ongelmia, koska yleensä Punaisen Ristin työntekijät on päästetty Geneven sopimuksen mukaisesti katsomaan vankien olosuhteita. Käynneistä on kerrottu myös julkisuuteen.
– Nyt tuntuu, että jos sinne menee Geneven sopimuskirja kädessä niin varmasti käy ilmi, että monenlaista ongelmaa on kohteluun liittyen.
Koskenniemen mukaan Punainen Risti voi toimia myös julkisuudelta piilossa, mutta yleensä paikan päällä käynti kerrotaan julkisesti.
Ukrainan viranomaiset puolestaan sanovat, että he eivät voi kommentoida julkisesti taistelijoiden kohtaloa, koska kulissien takana käydään neuvotteluja heidän pelastamisestaan.
Videot todistavat sotarikoksista
Ukrainan sota on “ensimmäinen somesota" ja se on tuonut sotavankien kohtelun kaikkien nähtäville. Toisaalta videot ovat arvokasta todistusmateriaalia, toisaalta sotavangeista ei saa julkaista halventavaa video- tai kuvamateriaalia.
Muun muassa Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch on kehottanut Ukrainaa lopettamaan venäläisten sotavankien esittelyn propagandakuvissa ja -videoissa.
Koskenniemen mukaan videoilla on tässä sodassa kuitenkin suuri arvo sotarikosten todisteena.
– Jos videot on todistettu oikeiksi, niiden avulla saadaan tietoa sotarikoksesta. Mutta meillä on myös muutama oikeustapaus, jossa mediaa on syytetty sotarikokseen ja ihmisoikeusrikokseen yllyttämisestä. Näin tapahtui toisessa maailmansodassa ja sekä Ruandan sotarikostuomioistuimessa, sanoo Koskenniemi.
Entä miksi luokitellaan Venäjän median tapa käsitellä ukrainalaisia, kun se käyttää epäinhimillistäviä vertauskuvia heistä.
– Onko siinä kyseessä yllyttäminen ihmisyyttä vastaan – siitä voidaan keskustella, Koskenniemi toteaa.
Lisää aiheesta:
Päivittyvä artikkeli Ukrainan sodan tärkeimmistä tapahtumista
