Päijät-Hämeessä Sysmän Suopellon sataman laiturissa on enemmän purjeveneitä kuin venepaikkoja. Laiturin päässä, toisen veneen partaaseen kiinnitettynä kelluu valkeakylkinen purjevene.
Jaakko Salonen, 87, nostaa päätään veneen luukusta ja tervehtii tulijaa hyväntuulisella, leveällä hymyllä.
Käynnissä on valmistautuminen purjehduksen Päijänteenmestaruuskilpailuihin. Salonen on viettänyt yön veneessään.
Sisustus kilpaveneen hytissä on karu. Mukavuuksia tai ylimääräistä tavaraa ei ole. Kontrasti hytin sekä kilpailua varten puunatun ja vahatun veneen ulkomuodon välillä on silmiinpistävä.
“Tärkeintä on voittaa Pate”
Nizzassa Välimeren rannikolla asuva Jaakko Salonen palaa joka vuosi Suomeen kilpapurjehdusharrastuksensa pariin. Salosen oma vene on suomalaisen Hans Groopin suunnittelema, hieman yli kahdeksan metriä pitkä H-vene.
Tänä kesänä Salonen on jo ehtinyt osallistua Suomenlahdella käytyyn Suursaari Raceen. Sijoitus oli karvaasti neljäs.
– Luulimme maalin tultaessa olevamme kolmansia, mutta sitten sieltä tuli toinen vene tasoituksen turvin ohi. Jäätiin ilman palkintoa.
Merellä kyyti oli kylmää.
– Sain siellä sellaisen horkan ettei koskaan ole ollut. Yritin kilpailun jälkeen ottaa teekupista teetä suuhun, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään, Salonen sanoo.
Päijänteenmestaruuskilpailuun Sysmässä hänellä on vain yksi tavoite:
– Tärkeintä on voittaa Pate, hän viittaa hymyillen kilpakumppaniinsa Juhani "Pate" Bomaniin.
Miehet ovat vuosien saatossa purjehtineet kilpailun jos toisenkin. Yhdeksi syyksi Sysmään saapumiselle Salonen kertookin sen, että saa kilpailla Bomanin kanssa.
Kovin kisakumppani vei voiton
Jälkikäteen kävi ilmi, että tänä vuonna Juhani Boman oli nopeampi. Jaakko Salosen kipparoima Ankanpoika 3 sijoittui H-veneiden luokassa toiseksi heti Bomanin venekunnan vanavedessä.
– Tänään oli Paten päivä, Salonen tiivistää hymyillen.
Revanssi koittaa jo seuraavalla viikolla Päijännepurjehduksessa. Kilpailuissa Salonen edustaa Lahden Purjehdusseuraa.
“Klarinetti tai tenorisaksofoni, niitä soitan”
Jäätyään 1990-luvulla eläkkeelle arkkitehdin työstään Jaakko Salonen muutti Etelä-Ranskan rannikolle. Salosen kynän jälki näkyy muun muassa Vantaan Koivukylässä, jonka suunnittelusta hän suurelta osin vastasi.
– 1990-luvun lama oli niin lamauttava. Firma piti ajaa alas ja ottaa vähän rakoa näihin kärsimyksiin. Sen raon pää löytyi sitten Nizzasta.
Salosella on Ranskassa ystävä, jonka kanssa hän käy toisinaan merellä. Välimeren purjehdusolosuhteet eivät saa kehuja. Tuulta joko ei ole, tai on liikaa. Saaristoa ei ole. Aina on ajettava takaisin satamaan. Ankkurointi on syvyyden vuoksi lähes mahdotonta.
Viime aikoina aika onkin kulunut usein soittoharrastuksen parissa. Se on tullut entistä rakkaammaksi.
– Klarinetti tai tenorisaksofoni, niitä soitan. Omistan aika hyvän flyygelin, ja on paljon hauskempaa, kun joku tulee soittamaan sitä.
Usein Jaakko Salosen kanssa musisoi myös esimerkiksi kitaristi tai viulisti. Se tekee soittamisesta paljon mielenkiintoisempaa. Yksi soittokavereista on tunnettu viulisti Mikko-Ville Luolajan-Mikkola, joka soittaa jazzia viululla.
– Tarvittaessa hän soittaa muutakin. Esimerkiksi kun olemme touhunneet kahdestaan, hän on soittanut pianoa. Hän soittaa tosi hyvin. Meillä on yksi kontrabasso siellä säilössä, ja välillä hän soittaa sitäkin, kertoo Salonen.
