Vielä viisi vuotta sitten, kun Sára Mihalik oli huippulupaus vesiurheilumahtina tunnetussa Unkarissa, hän tuskin kuvitteli päätyvänsä Suomeen.
Sittemmin tapahtui paljon. Mihalik törmäsi Unkarin melontapiireissä tilanteisiin, jotka olivat urheilijalle shokki.
– Olin nuori, erittäin motivoitunut urheilija. Unkarin parhaat melojat olivat idolejani. Petyin valtavasti, kun huomasin, etteivät asiat olleet niin hyvin kuin olin kuvitellut, Mihalik, 26, kertoo Yle Urheilulle.
Noin kymmenen miljoonan asukkaan Unkari tunnetaan vesiurheilun menestysmaana. Maan melojat ovat kahmineet arvokisamitaleja harva se vuosi, mikä tarkoittaa, että kilpailu maajoukkue- ja edustuspaikoista on armotonta.
Lahjakas Mihalik nousi maajoukkueeseen, mutta huomasi saman tien, miten vaikeaa siellä oli pysyä. Harjoittelu muuttui koko ajan vaativammaksi, eikä levolle jäänyt aikaa.
– On rankkaa olla unkarilainen meloja. Olen melonut nyt 17 vuotta, joista 15 viimeisintä vaativat väsymätöntä työtä. Opin, että vaikeinta on pysyä huipulla, kun niin moni janoaa samaa paikkaa.
Vuonna 2019 meloja törmäsi seinään. Syke oli tapissa, lihaksia särki jatkuvasti eikä koordinaatio enää toiminut.
Fyysistä uupumista kovempi taakka oli mieltä kalvava epäoikeudenmukaisuuden tunne. Mihalikin mukaan hän ei päässyt yli havainnosta, että moni hänen ympärillään käytti kiellettyjä aineita.
– Totuus ja puhdas urheilu olivat asioita, joiden puolesta puhuin nuorena voimakkaasti. Oli erittäin vaikeaa elää sen tosiasian kanssa, ettei maailma toimi niin.
Mihalikin mukaan kyse ei ollut yksittäisten urheilijoiden hairahduksista, vaan järjestelmästä, joka kannusti huijaamaan.
– En voinut taistella systeemiä vastaan, joten aloin etsiä järjestelmää, joka toimisi.
Kausi 2019 jäi Mihalikilta väliin pahan ylirasitustilan vuoksi. Vuonna 2020 maailmanlaajuinen koronapandemia aiheutti urheilutapahtumien ja melontakisojen peruutuksia. Vuoteen 2021 mennessä Mihalik oli päättänyt vaihtaa edustusmaata. Hän jätti myös vuoden 2021 kisakauden väliin, koska maajoukkueen vaihto vaatii olemaan kilpailematta kolme kautta.
Mihalik liittyi Suomen maajoukkueeseen isolta osin kanadalaismanageri Adam Favelin ansiosta. Maailmaa nähnyt Favel arveli piskuisen pohjoismaan sopivan suojatilleen.
– Adamin mukaan suomalainen mentaliteetti on lähellä omaani. Suomalaiset tunnetaan ahkeruudestaan, urheilu on täällä puhdasta ja reilua. Minulla on myös unkarilaisia ystäviä, jotka asuvat Suomessa. Heidän kauttaan tiesin, että Suomi on hyvä paikka elää.
"Kukaan ei saa erityiskohtelua"
Mihalik on edustanut Suomea vuoden alusta. Nyt hän sanoo tuntevansa ennen kaikkea kiitollisuutta.
– Kun romahdin vuonna 2019, ajattelin kokevani suurta epäonnea. Jälkikäteen ajateltuna se oli parasta, mitä minulle on tapahtunut.
– Suomen melontamaajoukkue tarjoaa kaikki puitteet ulosmitata potentiaaliani. Ennen minun piti taistella saadakseni mahdollisuus ja tehdä kaikki itse. Suomessa saan paljon tukea, joten voin keskittyä kunnolla harjoitteluun.
Melonta kuuluu kotimaisessa urheilussa marginaalilajeihin, mutta Mihalik kehuu suomalaista valmennusjärjestelmää. Hänelle on tärkeää, että painostamisen ja auktoriteettiuskovaisuuden sijaan toiminta perustuu luottamukseen valmentajien ja urheilijoiden välillä.
– Suomalainen systeemi on muutenkin reilu. Kukaan ei saa erityiskohtelua, vaan tulokset ratkaisevat. En ole saanut mitään etua menneisyyden saavutuksistani tai kansalaisuudestani, vaan olen joutunut ansaitsemaan arvokisapaikkani valintakisoissa, Unkarin riveissä muun muassa alle 23-vuotiaiden maratonmelonnan maailmanmestaruuden voittanut Mihalik sanoo.
Mihalikista on tullut lyhyessä ajassa suomalaisen ratamelonnan suurin menestyjäkandidaatti. Elokuun alussa hän saavutti Kanadan Halifaxissa käydyissä MM-kisoissa pronssia värikkäiden vaiheiden jälkeen. Myöhemmin samassa kuussa pidetyissä Münchenin EM-kisoissa flunssasta kärsinyt Mihalik oli neljäs.
– Olen saavuttanut maailmanmestaruuksia nuorempana, mutta Kanadassa melomani MM-pronssi oli erityinen. Koko tarina mitalin taustalla ja sen voittaminen Suomelle... Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla.
Mihalikin unelma on edustaa uutta maajoukkuettaan olympialaisissa. Unkarilaisässää pidetään potentiaalisena olympiamitalistina, mutta siihen on pitkä tie melontaradalla ja sen ulkopuolella. Kisaaminen Suomen väreissä olympiaradoilla vaatii kansalaisuuden saamista.
Mihalik on kuitenkin luottavainen. Rakkaus lajiin on löytynyt uudelleen. Treeniradalla ja kisoissa meloja ajattelee usein yhtä suurimmista urheilullisista esikuvistaan, formula ykkösten maailmanmestaria Kimi Räikköstä.
– Olen maailman toiseksi suurin Kimi-fani veljeni jälkeen. Minulle Räikkönen edustaa sisua ja periksiantamattomuutta, josta haluan itsekin ottaa mallia.
MIhalikin aikeissa on muuttaa seuraavaksi Budapestista Helsinki–Tampere-akselille. Valtaosa maajoukkuemelojista harjoittelee Tampereella, Helsingissä on taas maataloustieteiden kandidaatille potentiaalinen opiskelupaikka.
– Helsingin yliopistossa voisin lukea maisteriksi. On ollut hienoa huomata, miten suomalainen yhteiskunta pitää opiskelijoista huolta. Koen, että Suomessa minulla on mahdollisuuksia paitsi urheilussa myös henkilökohtaisessa elämässä.
Lue myös:
