Johan Lindströmin valmentama nyrkkeilijä Robert Helenius kohtaa viikonloppuna Deontay Wilderin New Yorkissa.
Auringon säteet välkehtivät Djävulsbergetin juurella Bomarsundin vanhan linnoituksen tuntumassa Ahvenanmaalla. Lumipeite makaa paksuna, hiljaisuus on huumaavaa. Kunnes se puhkeaa.
Johan Lindström vilkaisee koiratutkaansa, haukut tulevat yhä lähemmäs. Hän laittaa etusormensa huuliensa eteen täydellisen hiljaisuuden merkiksi, samalla kun hän katsoo suoraan Sportlivin kameraan.
Kohta voi pamahtaa.
Hän kävelee metsän reunaan ja kuuntelee, kunnes kehonkieli rauhoittuu. Lindström taittaa haulikon käsivartensa yli, viheltää ja huutaa:
– Bork! Tässä! Tänne! Täääänne! Hyvä poika, olitpa kauan ajossa.
Kolmetoistavuotias viiriäiskoira on ajanut kaurista takaa monta kilometriä ja näyttää yhtä piestyltä kuin Adam Kownacki uusintaottelussa Robert Heleniusta vastaan. Tällä kerralla työ valui hukkaan.
Katso Sportlivin minidokkari Johan Lindströmistä alta.
Metsässä ero elämän ja kuoleman välillä voi olla hiuksenhieno.
– Se saa elää tänään. Missasimme sen 50 metrillä. Jos olisimme seisseet tässä, meillä olisi ollut vapaa laukaisulinja, mutta sitä ei voinut tietää, Lindström sanoo uskolliselle koiralleen.
Lihapalalla sinne tai tänne ei ole suurta merkitystä. Lindströmillä löytyy niitä jo enemmän kuin tarpeeksi. Kotitilalla Saltvikissa hänellä on lihakaneja, ylämaankarjaa ja lampaita. Hylkeitä, vesilintuja ja kaloja.
Isolla tilallaan Lindström on luonut itselleen todellisuuden, jossa hän viihtyy. Kodin, missä avainsanoja ovat omavaraisuus ja yksilökeskeisyys.
Kaikki perheenjäsenet auttavat. Myös kahdeksanvuotias tytär Saga, joka on kasvattanut kaneja monen vuoden ajan.
– Tytär hoitaa kaiken itse, teurastamista myöten. Hän sanoo, että "isi, teen sen itse, niin se tulee tehtyä kunnolla".
Muutama vuosi sitten kanit herättivät keskustelua päiväkodissa. Muut lapset halusivat tietää, kuinka viisivuotias Saga pystyy syömään omia kanejaan.
Sivallus, jolla tytär Lindströmin mukaan vastasi, saa isän säteilemään ylpeydestä.
– Hän sanoi, että hän on kasvanut oikeassa maailmassa, eikä missään hiton Disney-leffassa.
Mitä tekemistä tällä kaikella on urheilun kanssa?
Vastaus on, että Johan Lindströmin kyseenalaistava ja individualistinen ajatusmaailma ulottuu myös nyrkkeilysalille.
Ajatusmaailma on muovannut Robert Heleniuksesta jälleen varteenotettavan MM-tason raskassarjalaisen.
Helenius kohtaa viikonloppuna Deontay Wilderin huippuottelussa New Yorkissa. Supertähti Wilder on hävinnyt ammattilaisurallaan vain kaksi ottelua. Jos Helenius voittaa Wilderin, hänellä on hyvä mahdollisuus otella sen jälkeen MM-tittelistä.
Keskisormia ja kinastelua
– Olenko kertonut tyylikkäimmästä seivistä, jonka olen koskaan nähnyt punttisalilla?
On torstaiaamu Heleniuksen nyrkkeilysalilla ja Lindström nauraa muistellessaan kahdeksan vuoden takaista tapausta. Tarinan päähenkilö on lämmittelemässä, eikä näytä huvittuneelta valmentajan värikkäästä selostuksesta.
Lindström kertoo, että Helenius oli hänen valmennukseen tullessaan niin huonossa kunnossa, että hän kaatui taaksepäin yrittäessään laskeutua syväkyykkyyn 50 kilon painoilla.
– Täydessä punttisalissa hän rojahti selälleen ja alkoi sen sijaan pumpata penkkipunnerrusta, ihan kuin se olisi ollut tarkoitus koko ajan, Lindström sanoo ja nauraa.
– 10 pistettä luovuudelle, 0 pistettä liikkuvuudelle, Lindström jatkaa.
– Yritän tässä treenata, älä jauha paskaa, Helenius heittää.
– Saisit lopettaa treenaamisen, jos identifioisit itsesi vahvaksi, Lindström vastaa salamannopeasti.
Helenius jää paikoilleen kädet suorina ensimmäisen punnerruksen jälkeen ja kiinnittää katseensa valmentajaan.
– Mitä tapahtuu, jos identifioin itseni tämän treenin jo tehneeksi?
– Jos identifioit itsesi maailmanmestariksi, sinulla ei voi olla amatöörin asennetta.
Helenius vastaa kahdella keskisormella.
– Näin treeni sujuu parhaiten, kun Robbe on vähän turhautunut, Lindström sanoo.
Ja treenit ovat menneet hyvin – jo pidemmän aikaa.
Lindström kertoo, että kahdeksan vuotta sitten Heleniuksen takareidet kramppasivat, kun hän nosti maastavedosta 85 kiloa. Nyt tangossa on 185 kiloa.
– Onpas kiva olla vahva, Helenius toteaa noston jälkeen ja Lindström hymähtää.
Tämänhetkinen harjoittelumenetelmä on täysi vastakohta ammattilaistalli Sauerlandin aikoihin, jolloin Helenius koki itsensä huijatuksi ja hyväksikäytetyksi.
Lindström kuvailee Heleniuksen voimaharjoittelua Saksassa hyvin vanhanaikaiseksi. Monotonista treeniä, paljon toistoja ja puutteellista tekniikkaa. Lyhyesti:
– Aivan väärä menettelytapa hänelle, Lindström sanoo.
Helenius on samaa mieltä.
– Sauerlandissa tehtiin nyrkkeilijöitä massatuotantona. Kaikki harjoittelivat samalla tavalla, riippumatta siitä, painoitko 40 tai 120 kiloa, Helenius kertoo.
Ahvenanmaalla Lindström käsitteli alkuun suojattiaan täytenä aloittelijana, joka ei elämässään ollut astunut punttisalin ovista sisään. Hän laati harjoitusohjelman nollatasolta ylöspäin ja rakensi uuden pohjan.
Se pohja on jo auttanut kestämään useita raskaan sarjan iskuja.
Mieluummin Peterson kuin poliittisesti korrekti
Heleniuksen matka tyrmätystä ja sopimuksettomasta nyrkkeilijänlopusta maailman huipulle on monille tuttu. Hän sai aluksi osakseen valtavasti kritiikkiä siirtyessään tuiki tuntemattoman valmentajan suojiin. Nyt arvostelijat ovat hiljenneet.
– Kun katsoin Robben otteluita, mietin, miten hienoa olisi päästä käsiksi häneen, että saisin puristaa tuosta hiilenpalasesta timantin, Lindström sanoo.
Monet tietävät jo, että Helenius noudattaa lihapainotteista dieettiä, että voitto Erkan Teperistä neljä vuotta sitten avasi ovia ja että tuplavoitot Adam Kownackista tarjosivat kyydin takaisin maailmaneliittiin.
Mutta ymmärtääkseen mistä kaikessa on kyse, on kurkistettava Johan Lindströmin päähän, jossa kulttuurikonservatiiviset piirteet sekoittuvat liberaaleihin mielipiteisiin.
Lindström kertoo vihaavansa poliittista korrektiutta ja ihailevansa metsästysseuran talkoohenkeä ja Saltvikin kylän yhteisöllisyyttä, joka pitää paikallisen alppirinteen kunnossa.
Hän kutsuu polarisoivaa psykologia Jordan Petersonia henkilökohtaiseksi idolikseen ja julistaa hänet yhdeksi aikamme suurimmista ajattelijoista.
Lindströmin menetelmistä voi olla mitä mieltä tahansa – ja esimerkiksi ravitsemusterapeutit ihmettelevät hänen ideoitaan – mutta tuloksia vastaan on hankala väitellä.
Ilman Lindströmiä Helenius olisi luultavasti entinen nyrkkeilijä. Nyt hän on elämänsä kunnossa.
Äänenvoimakkuus nousee, kun Lindström alkaa puhua politiikasta. Samalla Helenius nostaa vieressä rautaa.
– Hiljaa, enough with your politics, Helenius sanoo.
– Ensi viikolla aloitetaan aamupyöräily, Lindström vastaa.
– Eikä.
– Kyllä.
– Saat polkea itse.
Ei piittaa ruokaviraston suosituksista
Takaisin Saltvikiin. Lindström viheltää ja sonni nimeltä Kämpe kävelee hitaasti isäntänsä suuntaan.
Tie tänne – 25 kilometriä Maarianhaminasta pohjoiseen – on ollut pitkä.
Pohjanmaan Mustasaaresta kotoisin oleva Lindström muutti asepalveluksen jälkeen Ahvenanmaalle. Alussa hän nukkui kaverin kämpän lattialla ja teki tilapäistöitä, samalla opiskellen kaikkea mahdollista, mikä kiinnosti. Hän luki muun muassa lääketiedettä ja ravintotiedettä ja kouluttautui henkilökohtaiseksi valmentajaksi.
Hän avasi punttisalin ja perusti MMA-seuran, mutta myi kaiken panostaakseensa kaikkensa Heleniukseen.
– Kaikki neuvoivat olemaan myymättä, joten tein luonnollisesti täysin päinvastoin.
Vastavirtaan uiminen ja kyseenalaistaminen ovat osa Lindströmin DNA:ta.
Hän kertoo olevansa allerginen isoveliyhteiskunnille, jollaista kohti maailma hänen mielestään on yhä enemmän suuntaamassa. Valtion ei pitäisi holhota ja aliarvioida kansalaisiaan salaamalla tietoa, hän sanoo.
Hän tukeutuu perinteisiin arvoihin sekä karjanhoidossa että muinaisessa mytologiassa. Hän ei ymmärrä, miksi kasviksia pitäisi kuljettaa poikki maapalloa ja suosittelee kaikkia kokeilemaan pienimuotoista maanviljelyä.
– Jos syöt paikallisesti tuotettuja kausielintarvikkeita, palvelet sekä yhteiskuntaa että taloutta. Omien eläimien kasvattaminen ja teurastaminen on paljon mielekkäämpää kuin supermarketeissa käyminen.
Aivan kuten Helenius, myös Lindström noudattaa "carnivore-ish" -ruokavaliota, eli syö enimmäkseen lihaa. Lautasmalli? Se on Lindströmin mukaan elintarviketeollisuuden lobbauksen tulosta.
– Valtiolla on aina näkemys kaikesta, mutta se ei todellakaan tarkoita, että se olisi meille parasta. Robben ruokavalio eroaa vahvasti ruokaviraston suosituksista.
"Olen iloinen, mutta en ikinä tyytyväinen"
Tässä Lindströmin yksilökeskeinen ajattelu paistaa läpi. Hänen mielestään valtion suosituksia voi tarkastella karkeina luonnoksina, mutta maksimoidakseen potentiaalinsa on keskityttävä yksittäisen henkilöön.
– On aina olemassa menetelmä, joka sopii parhaiten juuri sinulle, ja valmentajana tehtäväni on kaivaa se esiin. Robben kanssa ollaan oikealla tiellä, hän sanoo ja jatkaa:
– Olemme löytäneet järjestelmän, joka saa hänen kroppansa pysymään ehjänä ja kunnossa, sekä ruokavalio, joka tuo energiaa ja stimuloi hänen kehonrakennettaan.
Uudelleensyntynyt Helenius on 38-vuotiaana kohonnut uusiin korkeuksiin nyrkkeilijänä – ja toive titteliottelusta elää vahvana.
Tätä juttua tehdessä ottelu Wilderin kanssa ei ollut vielä varmistunut, mutta seuraavasta isosta ottelusta puhuttiin Heleniuksen leirissä jo lähes varmana.
Seuraavaa matsia odotellessa Johan Lindströmistä huokuu luottavaisuus ja ilo.
Rantasaunan kupeessa seisoessaan hän aloittaa pienen monologin.
– Rikkaus on suhteellista. Asun juuri sillä tavalla kuin haluan. Minulla on mahtava vaimo ja kaksi tervettä lasta. Työskentelen sen parissa, mistä nautin. En ole rikas, vaan varakas. Elän haluamaani elämää, eikä minusta tulisi onnellisempi ihminen, jos minulla olisi miljoonia pankkitilillä.
– Jos voin elää tällä tavalla, olen iloinen, mutta en ikinä tyytyväinen. Tämä on tärkeää! Tyytyväisyys on helvetinmoinen asia. Ihmisen ei pidä olla tyytyväinen, ei koskaan. Koska silloin lakkaat yrittämästä.
Sebastian Backman
