Pojat ovat villejä, pojat ovat äänekkäitä, pojat ovat eläväisiä ja joskus pojat ovat hiljaisia hiiriä. Joka tapauksessa poikien tavassa olla poikia on ristiriita siihen nähden, miten koulu haluaa oppilaiden olevan.
Kysyin blogini seuraajilta, millaista palautetta heidän tyttönsä ja poikansa saavat koulusta. Toteutin kyselyn Typeform-kyselynä ja siihen vastasi 342 henkilöä. Vastauksista kävi ilmi, että pojat saavat koulussa suhteellisesti kolminkertaisen määrän huonoa palautetta tyttöihin verrattuna. Vastaavasti tytöt saavat lähes kaksinkertaisen määrän positiivista palautetta poikiin verrattuna.
Kyselyn mukaan 14 prosenttia tytöistä saa koulusta voittopuolisesti negatiivista palautetta. Vastaavasti 45 prosenttia pojista saa koulusta voittopuolisesti negatiivista palautetta. Kyselyn vastausten mukaan 46,5 prosenttia tytöistä saa yleisimmin posiitivista palautta kun voittopuolisesti positiivista palautetta saavien poikien osuus oli 26 prosenttia. Tytöistä 39,5 prosenttia ei saanut juuri mitään palautetta tai palaute oli tasaisesti hyvää ja huonoa, pojista vastaavasti 29 prosenttia ei saanut juuri mitään palautetta tai palaute oli yhtä paljon hyvää tai huonoa.
Epätieteellistä kyselyäni sivuaa tutkimustieto, jolla saattaa olla tekemista poikien koulutilanteen kanssa eli tutkimus lapsen temperamentin vaikutuksesta hänen saamaansa arviointiin.
Koululaisten temperamenttitutkimuksessa kävi ilmi, että yhteiskunnassa yleisesti arvostetut temperamenttipiirteet kuten iloisuus, mukautuvaisuus, joustavuus ja hyväntuulisuus hyödyntävät tyttöjä ja näkyvät tyttöjen parempina arvosanoina. Koulu palkitsee tyttöjen kouluun sopivan käytöksen.
Pojat kärsivät oppimisvaikeuksista useammin kuin tytöt ja oppimisen vaikeudet periytyvät perheissä enemmän pojille kuin tytöille. Pojat kokevat murrosiässä tyttöjä paljon suuremman psyykkisen taantuman ja poikien aivot kypsyvät jopa kaksi vuotta tyttöjen aivojen jäljessä. Lukioissa alle puolet opiskelijoista on poikia ja yliopistoihin pääsee enemmän tyttöjä kuin poikia.
Koulu palkitsee tyttöjen kouluun sopivan käytöksen.
Koulupudokkaat ovat päänsääntöisesti poikia.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Valinnaisuuden lisääminen ei olisi huono vaihtoehto. Poikien ja tyttöjen pitäisi päästä valitsemaan sellaisia oppimisen tapoja, joissa lapsi pääsee kukoistamaan, ei kuihtumaan.
Monessa tapauksessa luokkahuoneesta ulos heitetyt pulpetit ovat auttaneet oppimisessa kun istumispakko poistuu. Se lienee hyvä alku. Poikien ja tyttöjen oppimistapojen erot on otettava huomioon myös opettajien koulutuksessa.
Ja sitten se palaute. Lapsen itsetunnolle on merkittävää, jos lapsi saa tuntea olevansa hyvä jossakin. Vastaavasti huono koulumenestys syö myös lapsen itsetuntoa. Kyselyssäni kysyin lasten vanhemmilta myös, miten lapsen saama palaute on vaikuttanut lapsen käytökseen jatkossa. 88 prosenntia vastaajista kertoi positiivisen palauteen vaikuttaneen lapseen positiivisesti. Negatiivisen palautteen jälkeen käytöstään muutti puolet lapsista, puolet lapsista ei muuttanut.
Posiitivisen palautteen merkitys lapsen käytökseen on siis huomattava. Kun tytöt saavat postiivista palautetta lähes kaksinkertaisen määrän poikiin verrattuna, onko ihme, että poika oppii inhoamaan koulua?
Sari Helin
Kirjoittaja on yrittäjä ja Huono äiti -blogin perustaja
