Duisburgin melontastadionin suomalaistunnelmat olivat pettyneitä, koska olympiapaikat Rioon jäivät saamatta. Samalla katkesi 80 vuotta kestänyt suomalainen olympiamelontahistoria. Suomella on vuoden 1936 Berliinin kesäkisojen jälkeen ollut jokaisissa kesäkisoissa olympiaedustaja melonnassa.
Mitalejakin on vuosien saatossa kertynyt kymmenen, joista viisi kultaista. Nyt tämä perinteikäs sarja katkee, kun suomalaiskädet eivät melo kajakkia eteenpäin Rion melontastadionilla.
Olympiapaikan hankkiminen Rioon olisi ollut tervetullut piristys pienelle huomiolle yleensä mediassa jäävälle ratamelonnalle. Arvokisamenestys sekä olympiaurheilijan status tuo sekä lajille että urheilijalle tunnettavuutta ja sitä kautta tärkeää rahallista tukea, jota ilman täysipäiväinen harjoittelu ei onnistu. Ilman tätä mahdollisuutta ei kannata edes unelmoida noususta maailman kärkimelojien joukkoon.
Suomen melontamaajoukkue on vasta kypsymässä suuriin saavutuksiin
Ratamelonnassa tie maailman huipulle vaatii todella pitkäjännitteistä työtä. Moninkertainen arvokisameloja ja Melontaliiton valmennuspäällikkö Petteri Pitkänen tiedostaa tämän. Hänen johdollaan on tehty viimeiset neljä vuotta määrätietoista työtä koulimalla pienestä harrastajamäärästä poimituista raakileista vuosi vuodelta kypsempiä tulevia mestarimelojia. Urheilijoiden henkilökohtaisten valmentajien ja Pitkäsen yhteistyö alkaa nyt kantaa hedelmää.
Siitä osoituksena on, että Suomen neljän nuoren miehen muodostama A-maajoukkue oli näinkin lähellä olympiapaikkoja Duisburgin karsinnoissa. Duisburgissa olympiapaikkoja tavoitteli melojia 38:sta maasta, joukossa suuri joukko arvokisamitalisteja olympiavoittajia myöten, joten mistään kyläkilpailuista ei karsinnoissa ollut kyse.
Moni maa maailman melontamaiden terävimmästä päästä oli lunastanut olympiapaikkansa viime syksyn MM-kisoissa Milanossa, mutta osa huippumaista oli ennen Duisburgin karsintaa yhä ilman maapaikkaa. Tässä joukossa menestyminen oli iso plussa suomalaismelojille. Ratamelonnassa eivät teinitähdet arvokisoissa juhli – melojat ovat arvokisoissa parhaimmillaan noin kolmikymppisinä.
Nyt katseet kohti Tokiota 2020
Suomen ratamelojien maajoukkue on vielä nuori. Porukan kuopus Jeremy Hakala täyttää kesäkuussa 21 vuotta ja joukon nestori Miika Dietrich on 25-vuotias. Arvokisoissa menestyvät melojat ovat usein kokenutta kaartia, noin kolmikymppisiä, joten tässä mielessä Suomen maajoukkue on vasta matkansa alussa.
Huippu-urheilu ja siinä menestyminen vaatii sitoutumista työn tekoon tavoitteen saavuttamiseksi. Maajoukkueen melojat ovat ”munkin valansa” vannoneet ja porukasta huokuu halu sitoutua rankkaan kilvoitteluun pääsystä ratamelonnan paratiisiin eli palkintokorokkeelle arvokisoissa ja tietysti kokea miltä tuntuu kuunnella Maamme-laulu palkintokorokkeen korkeimmalla korokkeella olympialaisissa.
Tokion kesäkisoissa joukkueemme nestori Miikka Dietrich on kolmikymppinen. Dietrich maksoi oppirahoja Duisburgin karsinnassa. Fiksu urheilija osaa hyödyntää tämän opin. Kaksikko Jeremy Hakala – Miika Nykänen on melonut yhdessä neljättä vuotta. Kavereiden kemiat toimivat hyvin yhteen eikä kunnianhimoakaan kaksikolta puutu.
Tokiossa yhteistä taivalta on jo samassa kajakissa kertynyt kahdeksan vuotta, joten eväät menestykseen ovat koossa myös heillä. Sprintteri Niklas Vettanen on saanut harjoitella terävää lähtöä neljä vuotta lisää. Kun jo nykyisin nuorukaisen vahvuus on räväkkä loppurutistus, niin mikä ettei Tokiossa nähdä tämän nuoren miehen räiskyvää menoa. Eikä unohtaa sovi naisten ykkösmenijää, viime syksyn 1 000 metrin MM-viitosta Oona Vaskoa, joka varmasti myös hamuaa Tokion melontastadionilla vesille ja menestykseen siellä.
