Helsingissä on käytössä noin 8000 kadunnimeä, joista vain alle 10 prosenttia on henkilöiden mukaan nimettyjä. Silti juuri nimikkokadut jäävät parhaiten ihmisten mieleen.
Helsingin paikannimien suunnittelulla on oma toimielimensä, nimistötoimikunta, joka kokoontuu kerran kuukaudessa. Toimikunnan jäsenet on valittu asiantuntijuutensa ansiosta, ei poliittisin perustein.
– Kaupunkimittausosastolta saamme kartta- ja paikkatietoihin liittyvää asiantuntemusta, Kaupunginmuseon edustus takaa Helsingin historian tietämyksen ja Kotimaisten kielten keskus suomen- ja ruotsinkielisten nimistöjen tuntemuksen. Myös yliopistolta ja eri yhdistyksistä on ollut jäseniä, mutta joukossamme on ollut hyvin vähän vaihtuvuutta, mistä voidaan päätellä, että työ koetaan mielekkääksi, Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston nimistönsuunnittelija Johanna Lehtonen sanoo.
Lehtosen mukaan tavalliset kansalaiset tekevät aktiivisesti nimialoitteita. Kadun nimeäminen on kuitenkin aika raskas prosessi, joka liitetään aina muuhun suunnitteluun ja asemakaavoitukseen. Lopullisen päätöksen nimialoitteista tekee kaupunginvaltuusto.
Asuinalueiden teemanimet ja paikallinen side
Nimistötoimikunta pyrkii siihen, että henkilöllä olisi jokin kytkös hänen mukaansa nimettyyn paikkaan. Uusien asuinalueiden katujen nimiin taasen koetetaan löytää paikkaan liittyvä yhteinen teema.
- Ryhmänimikokonaisuuksia on luotu esimerkiksi Pohjois-Haagaan, jossa katuja on nimetty näyttelijöiden mukaan. Kaikki henkilöt eivät varmastikaan liity alueen historiaan, mutta kokonaisuutena toimii se, että näyttelijä- ja elokuvanimet ovat sielläpäin, nimistönsuunnittelija Johanna Lehtonen kertoo.
Suurkirkon ja Aleksanterinkadun ympäristöstä löytyvät mm. Sofiankatu, Katariinankatu, Helenankatu ja Mariankatu.
– Jossain vaiheessa tämäntapaiset nimet miellettiin kuuluvan vain keskustaympäristöön, esikaupunki- ja liitosalueiden nimet haluttiin koostaa muulla tavoin. Sittemmin asiassa on joustettu riippuen vaikkapa nimen pituudesta tai karttateknisistä syistä, Lehtonen sanoo.
Katajanokan puisto muutettiin Tove Janssonin puistoksi vuonna 2014. Puisto sijaitsee Janssonin lapsuuden maisemissa, Uspenskin katedraalin alapuolelle.
– Kävimme keskustelua siitä, olisiko kartalla varsin pienenä näkyvä puisto voitu nimetä Toven puistoksi tai Janssonin puistoksi. Mutta silloin ei välttämättä olisi ollut selvää, ketä Tovea tai Janssonia tarkoitetaan.
Naisten mukaan nimettyjen katujen niukkuudelle on luonnollinen selitys: naiset ovat päässeet valta-asemiin vasta viime vuosikymmeninä. Mutta naisia on nyt tietoisesti pyritty nostamaan esiin. Uuden Kuninkaantammen alueen nimistöön on viime vuosina tullut Suomen kuvataiteen kulta-ajan naistaiteilijoita, kuten Helen Schjerfbeck ja Venny Soldan.
Suosituksia, sääntöja ja poikkeuksia
Nimistötoimikunta pyrkii noudattamaan YK:n paikannimiasiantuntijaryhmän suositusta, jonka mukaan paikannimiä elossa olevien henkilöiden mukaan tulisi välttää.
Poikkeuksia löytyy tietysti aina. Esimerkiksi asemakaava-arkkitehti Otto-Iivari Meurman, arkkiatri Arvo Ylppö sekä säveltäjä Jean Sibelius ovat kaikki eläessään saaneet nimikkopaikkansa.
– Meurmanin ja Ylpön kohdalla tämä oli siinä mielessä perusteltua, että he molemmat elivät yli 100-vuotiaiksi. Sibeliuksen puisto taas oli kaupungin 80-vuotislahja säveltäjälle. Myös presidentit Mannerheim, Kekkonen, Koivisto, Ahtisaari ja Halonen ovat kaikki elinaikanaan saaneet huomionosoituksen Helsingin kaupungilta, Johanna Lehtonen kertoo.
Pelastusturvallisuus ja postinkulku ovat syinä siihen, miksi jo 1940-luvulla linjattiin, ettei Helsingin sisällä saisi olla samoja kadunnimiä, mutta nyt linjaus on ulotettu kaupungin rajojen ulkopuolelle.
– Katsomme aina pääkaupunkiseudun kartalta, ettei ehdotettuja nimiä esiinny Vantaalla, Espoossa tai Kauniaisissa. Voi olla, että myöhemmin joudutaan ottamaan isompi alue huomioon, jotta sekaannuksen vaaroilta vältyttäisiin, Lehtonen sanoo.
Tiesitkö keitä ovat Leopold Henrik Stanislaus Mechelin, Johan Jakob Nervander ja Nils Adolf Erik Nordenskiöld? Heilläkin on omat katunsa Helsingissä. Jos ottaa selvää kaikkien niiden henkilöiden elämäntyöstä, joille Helsinki on omistanut kadun, puiston tai aukion, saa jonkinlaisen läpileikkauksen maamme historiasta, sen tieteistä ja taiteista.
– Mielestäni Helsingissä on aika kattavasti otettu huomioon eri alojen merkkihenkilöitä, vaikka katvealueita on varmasti on jäänyt, Lehtonen toteaa.
Vanhimmat käytössä olevat Helsingin keskustan kadunnimet, Liisankatu ja Unioninkatu, ovat liki 200-vuotiaita. Kadunnimet toimivatkin siltana sukupolvien välillä.
– On mahdotonta tietää, millaiset kielisuhteet vallitsevat kaupungissa parin sadan vuoden kuluttua. Voi olla, ettei nykyinen nimistö tässä laajuudessaan ole enää käyttökelpoinen. Mutta tavoitteena on luoda nimistö sillä tavalla ikuiseksi, että sitä muutetaan vain erittäin painavin perustein, nimistönsuunnittelija Johanna Lehtonen sanoo.
