Kolmasluokkalaiset seuraavat pulpeteissaan tarkasti, kun Helsingin Sakarinmäen peruskoulun erityisluokanopettaja Johanna Mäki heijastaa kuvia luokan taululle. Tänään opetellaan tapaturmien ja sairauksien nimiä suomeksi.
”Koronavirus”, kolmasluokkalainen Ramadan Dawuda huudahtaa, kun opettaja näyttää maski kasvoillaan olevan hymyemojin.
Korona on tullut parina viime vuotena opettajille ja oppilaille tutuksi. Opettaja Mäen mukaan lapset oppivat nopeasti, että aina kun joku lasten odottama kiva asia peruuntui, syy oli korona.
– Kaikki, mikä tekee koulusta yhteisöllisen, jäi pois. Kaikki vierailut peruttiin, retket siirtyivät lähimaastoon ja juhlat pidettiin oman vuosiluokan kanssa. Koulu ei tuntunut enää koululta, Mäki kuvaa vuodentakaisia tunnelmia.
Helsingin yliopiston tutkijat ovat seuranneet opettajien jaksamista koronakeväästä 2020 lähtien. Kahden vuoden ajan opettajien työhyvinvointi heikkeni.
Opettajille on lähetetty Helsingin yliopiston ja ammattijärjestö OAJ:n yhteistyönä kysely puolen vuoden välein. Kaikkiaan vastauksia on kertynyt 6 600. Viimeisin kysely on tehty marras–joulukuun vaihteessa. Sen mukaan opettajien työmotivaatio on palautunut samalle tasolle kuin tutkimuksen alkaessa.
Tutkimus ei ole pitkittäistutkimus, eli siinä ei ole seurattu samoja opettajia. Tulokset antavat kuitenkin hyvän kuvan suomalaisten opettajien jaksamisesta ja työmotivaatiosta.
Pandemian seurauksena opettajien kokema työn imu väheni merkittävästi. Suomessa opettajien työmotivaatio on yleensä ollut erittäin korkea, kertoo akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aro Helsingin yliopiston kasvatustieteen tiedekunnasta.
Hänen mukaansa opettajien työmotivaation lasku on harvinaista, vaikka siihen oli nyt selkeä syy.
– Suomessa opettajat ovat olleet perinteisesti hyvin sitoutuneita työhönsä ja näkevät sen tärkeänä. Se on yhteiskunnan kannalta äärimmäisen tärkeää. Maailmalla ei ole lainkaan näin, että opettajat olisivat yhtä sitoutuneita työhönsä kuin Suomessa.
Samaan aikaan, kun työmotivaatio laski, uupumus kasvoi. Tämä näkyi lisääntyneinä ajatuksina alan vaihdosta.
– Uupumus ei mene nukkumalla ohi. Siihen liittyy myös kyyninen, negatiivinen suhtautuminen työhön sekä riittämättömyyden kokemus opettajana. Osa opettajista koki, että onko tämä työtä, mitä haluan tehdä, akatemiaprofessori Salmela-Aro sanoo.
Tutkimusta tekemässä ollut Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian yliopistonlehtori ja tutkija Lauri Hietajärvi kertoo, että myös alueellisia eroja tutkittiin.
– Kummallista kyllä alueelliset erot eivät nousseet tutkimuksessa esiin oikeastaan missään vaiheessa, vaikka pandemia oli eri alueilla erilainen, hän toteaa.
Etänä toimiminen söi motivaatiota erityisesti niiltä opettajilta, jotka joutuivat pitkään opettamaan etänä. Alakouluissa etäopetuksen vaihe oli lyhyempi, mutta jatkuvasti muuttuneet rajoitukset ja yhteisöllisyyden puute koettelivat myös opettaja Johanna Mäen jaksamista.
– Korona ei ollutkaan muutama kuukausi keväällä 2020. Sitä ajatteli, että kohta tämä loppuu, mutta tautitilanne ja ohjeistukset elivät. Se oli monelle auts. Ei näkynyt valoa tunnelin päässä, erityisluokanopettaja kuvaa tunnelmiaan vielä reilu vuosi sitten.
Helsingin yliopiston seurantatutkimuksen mukaan alhaisimmillaan opettajien työmotivaatio oli syksyllä 2021. Viime vuonna tapahtui kuitenkin käänne parempaan.
Tunteet ja hyvinvointi vaikuttavat oppimiseen
Nyt Mäkeä jo hymyilyttää, kun hän muistelee maskipakkoa koulussa, mutta silloin ei naurattanut. Hän opetti silloin ekaluokkalaisille äänteitä. Siinä on tärkeää, että oppilaat voivat katsoa opettajan suuta ja ottaa mallia. Lapset koettivat maskin läpi erottaa opettajan huulien asennon.
Mäki otti käyttöön läpinäkyvän visiirin, mutta vaikka lapset näkivät suun liikkeet, visiirin takia he eivät saaneet selvää hänen puheestaan.
Akatemiaprofessori Salmela-Aron mukaan opettajat vaativat paljon itseltään. Osa tutkimuksen kyselyyn vastanneista opettajista kertoi, että voimavarat eivät riittäneet vastaamaan uusiin haasteisiin.
– Yksi tulos oli se, että kaikki opettajat eivät olleet enää samassa veneessä. Pandemia lisäsi ihmisten välisiä eroja, miten kukin selvisi kriisistä, Salmela-Aro sanoo.
Hänen mukaansa on tärkeä ymmärtää, että tunteet tarttuvat sekä hyvässä että huonossa. Professori uskoo, että tunteiden merkitys osana oppimista ymmärretään nyt aiempaa paremmin. Hyvinvointi vaikuttaa oppimiseen.
– Opettajan malli on tosi tärkeä. Jos opettaja voi huonosti, se voi heijastua oppilaisiin.
Erityisluokanopettaja Johanna Mäen luokassa on alle kymmenen oppilasta. Hän opettaa pidennetyn oppivelvollisuuden SLI-luokkaa, jonka oppilaat saavat tukea kielellisissä valmiuksissa ja suomen kielen opiskelussa.
Rajoitusten takia puheterapeutit eivät aina päässeet luokkaan tukemaan oppilaiden kehitystä.
Alla opettaja Johanna Mäki kertoo, keitä SLI-luokalla on ja miten heitä opetetaan.
Erityisesti Mäki kertoo kaivanneensa kouluun kuuluvaa yhteisöllisyyttä.
– Olin opettajien Facebook-ryhmissä tai kuuntelin opetusalan podcasteja. Halusin kaikupohjaa omalle työskentelylleni.
Opettajan mukaan kulunut syksy on ollut paluu yhteisölliseen ja joustavaan työskentelyyn. Koronasta ei myöskään keskustella enää koko ajan.
Akatemiaprofessori on huolissaan alan vetovoimasta
Vaikka tutkimuksen mukaan opettajien kokema työn imu on palautunut ennalleen, tuloksiin sisältyy myös huolestuttava havainto. On vaarana, että opettajien uupumus kroonistuu jatkuessaan.
Erityisesti lukioiden ja ammattikoulujen opettajat, jotka opettivat pitkään etänä, ovat muita opettajia uupuneempia.
Opettajien kokema työuupumus kasvoi kahden vuoden ajan, mutta kasvu taittui viime vuonna.
Syksyllä 2021 opettajista 19 prosenttia oli työuupuneita. Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan viime syyslukukaudella edelleen 16 prosenttia opettajista koki olevansa uupuneita.
Vaikka opettajien työmotivaatio on palautunut ennalleen, pandemia-ajan väsymyksestä ei ole siis vielä kokonaan toivuttu.
Tutkija Lauri Hietajärvi on alun perin koulutukseltaan opettaja. Hän teki muutaman vuoden töitä luokanopettajana ennen tutkijaksi ryhtymistä. Hänestä on tärkeää seurata, miten opettajat jaksavat.
– Koulua on viime vuosina haluttu kovasti kehittää. Vaatimusten lisääminen heijastuu opettajien hyvinvointiin ja sitä kautta oppilaisiin. Loppujen lopuksi kehittäminen revitään ihmisten jaksamisesta, tutkija sanoo omana mielipiteenään.
Akatemiaprofessori Salmela-Aron mukaan on iso haaste yhteiskunnalle, jos opettajat uupuvat. Se voi tarkoittaa, että alaa ei koeta jatkossa yhtä houkuttelevaksi.
– Jos ammatin maine menee kerran, se voi mennä lopullisesti. Sen paikkaaminen ei enää ehkä onnistu, Salmela-Aro sanoo.
Jos näin käy, sen jälkeen voi professorin mukaan olla vaikea löytää yhtä työhönsä sitoutuneita opettajia kuin Suomessa on perinteisesti ollut.
– Tekisin kaikkeni, että opettajan työn arvostus säilyisi korkeana ja että se olisi työ, johon halutaan.
Voit keskustella aiheesta tiistaihin 17. tammikuuta kello 23:een asti.
