Ksenia Kotšenko, 21, työskentelee taloustoimittajana venäläisessä RBK-julkaisussa. Julkaisu kuuluu RBC-konserniin, jonka pääomistaja on Grigori Berezkin.
EU käyttää Berezkinistä nimitystä ”Putinin kätyri”. Lehti kirjoittaa sodasta niin kutsuttuna Venäjän erikoisoperaationa.
Kotšenkon mukaan moni tuttu tuote hävisi kaupoista sen jälkeen, kun ”erikoisoperaatio” alkoi.
Mistä tilanteesta vastaat tähän puheluun, Ksenia Kotšenko?
Istun kokoushuoneessa toimistossani, ja olen hetken erossa työstäni. Kirjoitan tänään kaksi artikkelia. Toinen on siitä, kuinka ruplan ja dollarin välisen valuuttakurssin odotetaan kehittyvän helmikuussa. Toinen käsittelee jäädytysten vapauttamista venäläisten sijoittajien euroclear-tileillä Euroopassa.
Miten pakotteet ovat vaikuttaneet elämään Moskovassa?
Suuresti. Tutut tavarat ovat kadonneet kaupoista. Luulisin, että tämä on huomattavampaa Moskovassa kuin muissa kaupungeissa Venäjällä. Moskovassa on aina ollut enemmän kulutustuotteita kuin muualla. Mutta nyt tilanne vaikuttaa myös päivittäistuotteiden hintoihin. Ihmiset kuitenkin elävät rauhassa, kun ovat alkaneet välttää uutisia.
Mistä ihmiset ovat Moskovassa huolissaan eniten?
Suurin huolenaihe on Ukrainan tilanne. Moskovalaiset pelkäävät sen laajenevan globaaliksi konfliktiksi. Myös talouden pakotteet huolettavat, koska ne vaikuttavat jokapäiväiseen kulutukseen, palkkatasoon ja elämänlaatuun.
Jaatko saman huolen?
Olen turhautunut siitä, että Venäjä on menettänyt paljon talouden näkökulmasta erityisoperaation alkamisen jälkeen. Tilanne, johon maa on itsensä vetänyt, on epäoikeudenmukainen. Olen todella huolissani eettisestä puolesta, koska tilanteessa on paljon perusteettomia uhreja. Esimerkiksi nyt on nähty uutisia mahdollisesta uudesta liikekannallepanosta, joka olisi ongelma kaikille. Puhutaan siitä, miten se vaikuttaisi politiikkaan ja talouteen. Jos tilanne menee vaikeammaksi, ottaako hallinto tiukemman otteen myös taloudesta?
Mitä mahdollisesta uudesta liikekannallepanosta puhutaan?
Kreml kieltää uuden liikekannallepanon, mutta useat oppositiossa olevat puhuvat, että se on mahdollista. Minusta pitää tarkkaan seurata sitä, muutetaanko kutsuttujen ikää. Nyt on ollut huhuja myös siitä, että kutsuttujen isien tilannetta muutetaan. Aikaisemmin kolme lasta riitti kutsuntojen välttämiseen, mutta pian pitäisi olla neljän lapsen isä välttyäkseen kutsusta. Näitä väitteitä Kreml ei ole vahvistanut, eikä niille ole tarkkaa lähdettä, mutta luulen monien jo alkaneen suunnitella lähtemistä Venäjältä uuden liikekannallepanon varalta.
Onko elintärkeistä tuotteista pulaa?
Elintarvikkeista ei ole pulaa, ja peruselintarvikkeiden hinta on pysynyt alhaalla. Tietyistä lääkkeistä, kuten psyykenlääkkeistä, on ollut pula jo pitkään. Kun masennuslääke Zoloft katosi, se näkyi Moskovassa ahdistuneisuuden lisääntymisenä.
Autokaupassa on vaikea tilanne, koska vain Kiinasta tuodut autot eivät maksa niin paljon. Nyt ei siis ole mahdollista ostaa hyvää autoa. Esimerkiksi Mercedekset ovat kokolailla venäläisten ulottumattomissa.
Eurooppalaiset ovat joutuneet sopeutumaan kallistuneeseen energiaan, mihin venäläiset?
Inflaatio on ollut voimakasta vain yksittäisten tuotteiden kohdalla. Ongelma ovat tuontirajoitukset. Ihmiset välttävät tuhlaamista ja ostavat vain tavallisia tuotteita. Minusta tilanne muistuttaa hieman Neuvostoliiton viimeisiä vuosia.
Voiko taloustilannetta arvostella Venäjällä?
Taloudesta voi puhua vapaasti, toisin kuin sotilaallisista toimista. Mielestäni talouspoliittisessa keskustelussa otetaan myös liberaaleja näkökulmia huomioon markkinoilta. Talouspolitiikasta tulisi keskustella yhteiskunnan eri tasoilla.
Miltä tuntuu se, että jotkut rikkaat venäläiset pääsevät yhä matkustamaan ulkomaille, mutta iso osa kansasta ei?
Uskon, että vastuu, jonka venäläiset joutuvat kantamaan ”erikoisoperaatiosta” materiaalisessa mielessä, on jakautunut epätasaisesti ja kohtelee venäläisiä epätasa-arvoisesti. Pakotteet iskevät voimakkaammin niihin, joilla on vähiten mahdollisuuksia vaikuttaa geopoliittiseen tilanteeseen. Valitettavasti tavallisten pieni- ja keskituloisten venäläisten arjessa rajoitukset ja pakotteet tuntuvat voimakkaammin. Jos taas puhutaan omaisuuksien takavarikoinnista ulkomailla, asia voidaan nähdä eräänlaisena oikeutuksena ottaa rikkaimmilta.
Kuinka kauan Venäjällä on varaa tähän tilanteeseen?
En ole makroekonomisti, mutta käsittääkseni on vaikea rahoittaa näin laajamittaisia toimia. Venäjä ei saa lainaa, ja rahat on otettava budjettisäästöillä. Tämä ei voi jatkua pitkään. Todennäköisin syy ”erityisoperaation” päättämiselle voisi olla se, ettei sitä pystytä rahoittamaan. En usko, että nykytilanne voi jatkua vuosikymmeniä. On epätodennäköistä, että tilanne pitkittyy. Toivon todella, että neuvottelut alkaisivat.
Onko jotain mitä vielä haluaisit sanoa?
Sanoisin vielä sen, että journalismi Venäjällä on muutoksen tilassa. Valitettavasti nykyään voi saada pitkiä tuomiota siitä, että kirjoittaa jutun, joka rikkoo sääntöjä. Juttujen taso on laskenut, kun toimittajia on lähtenyt alalta ja ulkomaille. Nykyään on todella vähän reportaaseja paikan päältä tai vielä vähemmän politiikan asialistoista, ymmärrettävästä syystä. Talousjournalismi, jossa työskentelen, on säästynyt rajoituksilta ja ulkomaiselta agenttilailta aika lailla.
Lähtisitkö ulkomaille?
En usko, että minulla voisi olla menestyksekäs ura toimittajana ulkomailla. Alalle on vaikea päästä Yhdysvalloissa tai Euroopassa, ja journalismi on liian kytköksissä kieleen. Toisaalta voisin lukea toisen tutkinnon, mikä toisi mahdollisuuksia.
Tässä juttusarjassa soitamme venäläisille ja etsimme vastauksia siihen, mitä Venäjän kansalaisyhteiskunnalle, toimittajille ja aktivisteille kuuluu.
Juttusarjan edellinen osa: Anastasia Burakova johtaa yhtä näkyvimmistä Putinia vastustavista verkostoista, ja Venäjän naapureille hänellä on synkkä viesti
