Hiihtolomalaiset ovat voineet hiihdellä samoja latuja eurooppalaisten keskuspankkien pääjohtajien kanssa Saariselällä alkuviikosta. Nämä nimittäin kokoontuvat puolivuosittaiseen ideariiheensä Inariin huomenna keskiviikkona.
Esimerkiksi pääjohtaja Christine Lagarde lumikenkäili ja ajeli porojen vetämässä reessä miehensä kanssa, osa kävi pilkkimässä, jotkut hiihtivät.
Suomen Pankin pääjohtajan Olli Rehnin vieraina on 24 kansallisen keskuspankin johtajaa ja Euroopan keskuspankin EKP:n johtokunnan jäsentä. Vain Luxemburgin keskuspankkiiri on mukana etänä.
Inarin kokouksen alla tänään tiistaina keskuspankkiirit pitävät salaisen ”retriitin”.
Yle haastatteli EKP:n pääjohtajan ja maailman vaikutusvaltaisimpien naisten kärkeen jo vuosikaudet kuuluneen Christine Lagarden Lappiin vetäytymisen aikana. Haastattelu julkaistaan kokonaisuudessaan myöhemmin tiistaina.
Mikä on Lagarden viesti nousevien korkojen kanssa painiville suomalaisille asuntovelallisille? Ovatko palkankorotukset jo niin kovia, että edessä on inflaatiokierre?
Ovatko suomalaiset joutuneet maksajiksi viime aikojen eurooppalaisissa kriisipaketeissa? Tanssiiko Euroopan keskuspankin johto suurten euromaiden pillin mukaan?
Yle pyysi myös opiskelijoilta etukäteen kysymyksiä Lagardelle.
Lapissa linjataan tulevaa korkopolitiikkaa
Viimeksi vastaava retriitti järjestettiin Kyproksella lokakuussa ja seuraava vetäytyminen on Ateenassa Kreikassa syksyllä. Epämuodolliset tapaamiset ovat olleet Lagarden kaudella tapa lisätä keskuspankkiirien tiimityöskentelyä.
Sovittelulle ja epäviralliselle mielipiteenvaihdolle on ollut poikkeuksellisen paljon tilausta, koska vuoden 2008 finanssikriisistä asti euromaat ovat olleet paikoin jyrkästikin erimielisiä taloudenpidon periaatteista.
Rennon lumimatkan etu on se, että keskuspankkiirit voivat väitellä siellä vapaammin kuin virallisissa kokouksissa. Esimerkiksi Kyproksella viime lokakuussa suunniteltiin, mitä lisäkeinoja rahapolitiikan kiristämiseksi löytyy korkojen noston lisäksi.
Tuolloin tiettävästi sovittiin arvopapereiden, muun muassa valtioiden joukkovelkakirjojen, ostojen vähentämisestä, joista päätökset tehtiin joulukuussa.
Lagarden johtamisidea on, että ensin haetaan konsensus ja sitten toimitaan yhdessä päätöksen toteuttamiseksi. Esimerkiksi Yhdysvaltojen keskuspankki Fed julkaisee avoimesti johtajiensa eriävät näkemykset.
Lagarde nappasi suomalaisilta paikan
Ranskalaisen Lagarden kausi Euroopan rahapolitiikan johdossa on ollut isojen muutosten aikaa.
Hänen edeltäjänsä, italialainen Mario Draghi oli ajanut korot syvästi pakkaselle ja pumpannut miljardeja euroja talouteen arvopaperien – käytännössä valtioiden joukkovelkakirjojen – osto-ohjelmilla.
Vuoden 2008 finanssikriisistä alkoi elvytys, joka oli lähes tyhjentänyt EKP:n rahapolitiikan työkalupakin ja ajanut euroalueen jäsenmaat ennennäkemättömään vastakkainasetteluun vuoteen 2019 tultaessa.
Toisessa ääripäässä olivat ne, jotka kannattivat keskuspankkielvytystä ja toisessa ne, joiden mielestä markkinoille syydettiin liikaa löysää rahaa.
Lagarde valittiin pääjohtajaksi myrskyisässä Brysselin huippukokouksessa kesällä 2019. Suomalaiset saattavat muistaa, että paikasta kilpailivat myös Suomen Pankin entinen pääjohtaja Erkki Liikanen ja nykyinen Olli Rehn.
Suurten EU-maiden lehmänkaupat kuitenkin vesittivät heidän mahdollisuutensa.
Kuka Lagarde?
Toisin kuin kolmella edeltäjällään, Lagardella ei ollut aiempaa keskuspankkikokemusta eikä hän ole ekonomisti. Hän on koulutukseltaan juristi.
Lagarde on kuitenkin tehnyt komeaa uraa sekä kotimaansa Ranskan talouspolitiikassa että kansainvälisessä rahoituksessa: hän istui kuusi vuotta Ranskan hallituksissa muun muassa valtiovarainministerinä ja oli kahdeksan viime vuotta Maailman valuuttarahaston IMF:n pääjohtajana edeltäjänsä Dominique Strauss-Kahnin jouduttua eroamaan skandaalin saattelemana.
Valtiovarainministerinä Lagarde oli avainarkkitehti ranskalaisten pankkien pelastuspakettien laatimisessa finanssikriisin mainingeissa.
Lagarden arvioidaan saaneen nykyisen paikkansa juuri poliittisen taustansa ansiosta. Hänen verkostonsa ovat laajat, hän on tottunut välittäjä ja neuvottelija ja hän on vaikuttanut monen kansainvälisen talouskriisin ratkaisuun.
Tultuaan valituksi Lagardelta kysyttiin heti kättelyssä, edustaako hän rahapolitiikassa tiukan talouskurin haukkoja vai löysemmän rahapolitiikan kyyhkyjä. Lagarde vastasi, että ei kumpaakaan: hän haluaa olla pöllö, koska se tunnetaan viisaudestaan.
”Naiset pelastavat vaikeat tilanteet”
Lagarde on feministi, joka on tukenut usein erityisesti kehitysmaiden naisia. Hän on myös arvostellut sellaisia naisjohtajia, jotka kyllä kuuluttavat olevansa feministejä, mutta eivät itse toimi sanojensa mukaan.
Tultuaan valituksi Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n johtoon hän totesi, että aina kun on hyvin vaikeaa, tarvitaan nainen pelastamaan tilanne. Miehet saattavat pelätä toimia, jos onnistuminen on lähes mahdotonta: he voivat pelätä esimerkiksi maineensa menettämistä.
Lagarde on kertonut oppineensa lujuutta erityisesti taitouintia – vanhalta nimeltään vesibalettia – harrastaessaan. 15-vuotiaana hän voitti taitouinnin pronssia Ranskan mestaruuskisoissa ja ui nuorena myös Ranskan maajoukkueessa.
– Taitouinnissa pitää tehdä pakolliset liikkeet. Sitten tuomaripaneeli arvioi suorituksen, onnistuit tai et. Joskus arvosanat ovat epäoikeudenmukaisia, mutta silti se pitää niellä, kiristää hampaita ja hymyillä, Lagarde on sanonut.
Samalla opilla hän kertoo toimivansa myös EKP:n johdossa. Rahapolitiikan analyytikkojen – jotka ovat voittopuolisesti miehiä – kritiikki onkin ollut kovempaa Lagardea kuin hänen edeltäjäänsä Draghia kohtaan.
Aiheesta lisää:
