27-vuotias Maria on voinut pahoin vuosia.
Hänen oireilunsa alkoi yläasteella, ja esimerkiksi masennus on jatkunut aikuisuuteen terapiasta huolimatta.
Marian elämää ovat hankaloittaneet myös jatkuvat vaikeudet syömisen kanssa: hän on ahminut, oksennellut ja harrastanut pakonomaisesti liikuntaa. Marian mukaan tähän ei ole koskaan puututtu terveydenhuollossa, sillä hän ei ole ollut alipainoinen.
Viime vuonna asiat muuttuivat toiveikkaampaan suuntaan.
Maria hakeutui äitinsä opastuksella syömishäiriöiden hoitoon erikoistuneeseen yksikköön Ouluun. Oireilu sai selityksen: Maria kärsii epätyypillisestä syömishäiriöstä, joka aiheuttaa voimakasta ahdistusta syömisestä ja omasta kehosta.
– Ennen ajattelin, että minun ei ole enää järkeä jatkaa elämistä. Kun pääsin hoitoon, mietin, että ehkä annan elämälle vielä mahdollisuuden.
Pettymys oli suuri, kun Maria yhtäkkiä kuuli, ettei hoito tulisi jatkumaan.
Intensiivinen hoito muuttui etätapaamisiin
Marian syömishäiriötä alettiin hoitaa noin vuosi sitten.
Maria sitoutui hoitoon: hän asui Pohjois-Savossa, mutta muutti Ouluun, kun sai oman alueensa sairaanhoitopiiriltä maksusitoumuksen Oulussa sijaitsevaan yksityiseen syömishäiriöyksikköön.
Maksusitoumus päättyi joulukuussa, ja yksiköstä haettiin sille puolen vuoden jatkoa: Marian vointi oli kohentunut, mutta ei riittävästi.
Marian isoksi yllätykseksi Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri ei myöntänyt sitä. Sen sijaan Marialle kerrottiin, että ennen uutta maksusitoumusta hänen tulee käydä läpi tutkimusjakso yleissairaalapsykiatrian poliklinikalla.
– Tutkimusjakso on käytännössä tarkoittanut sitä, että juttelen asiantuntijan kanssa etäyhteydellä 45 minuuttia parin viikon välein. Mitään hoitoa en tällä hetkellä saa.
Kontrasti on iso verrattuna esimerkiksi viime syksyyn, jolloin Maria sai hoitoa sairauteensa joka arkipäivä.
Maria uskoo, että hyvinvointialueuudistus vaikutti siihen, ettei hänen hoitonsa annettu jatkua. Marian mukaan lääkäri arvioi hänelle tammikuussa Pohjois-Savon hyvinvointialueelta, ettei maksusitoumusta luultavasti myönnetä tutkimusjakson jälkeenkään, koska ”rahat ovat tiukilla”.
– Sairauteni on alkanut ottaa takapakkia. Huomaan ajattelevani, että nyt voin laihduttaa, kun kukaan ei enää vahdi minua. Ymmärrän, että se on syömishäiriö, joka puhuu. En silti kykene toimimaan niin, että söisin sen, mitä pitää.
17-vuotias potilas: ”Olo on välillä avuton”
Myös Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin olevalta, syömishäiriötä sairastavalta 17-vuotiaalta Siiriltä (nimi muutettu) katkesi hoitosuhde vuodenvaihteessa. Siiri sai Marian tavoin hoitoa maksusitoumuksella samassa yksityisessä syömishäiriöyksikössä Oulussa.
Siirin sairaus oli kriittisessä tilanteessa viime keväänä, kun hänen painonsa laski nopeasti yli kymmenen kiloa. Kesästä loppuvuoteen häntä hoidettiin yksikössä joka arkipäivä.
– Painoa saatiin korjattua, ja myös henkistä paranemista saatiin eteenpäin, Siiri kertoo.
Hyvin alkanut toipumisprosessi jäi kuitenkin pahasti kesken, sillä hänen kotikuntansa ei myöntänyt loppuvuoteen päättyneelle maksusitoumukselle jatkoa.
Sen sijaan Siirille tarjottiin mahdollisuus tavata terveyskeskuksen kautta terapeuttia ja terveydenhoitajaa.
– Heillä ei kuitenkaan ole mitään asiantuntemusta syömishäiriöiden hoidosta, ja esimerkiksi terveydenhoitaja vain mittaa painoni. Olo on välillä aika avuton, Siiri toteaa.
Siirin äiti sanoo olevansa hyvin huolissaan tyttärensä hoidosta. Äiti kertoo yrittäneensä saada Siirille lääkäriaikaa tammikuun alusta asti. Se järjestyi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelta vasta maaliskuun puoliväliin.
”Meitä ohjeistettiin selväsanaisesti...”
Pohjois-Savon ja Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueiden vastuuhenkilöt eivät voineet kommentoida yksittäisten potilaiden tilanteita.
– Yleisesti ottaen voin sanoa, että pahoittelen, kun näin on päässyt käymään, Pohjois-Savon hyvinvointialueen mielenterveys- ja hyvinvointipalveluiden palveluyksikköjohtaja Teijamari Laasonen-Balk sanoo oman alueensa tapauksesta.
Laasonen-Balkin mielestä kaikkien maksusitoumuksia Pohjois-Savossa viime vuonna myöntäneiden tahojen olisi ollut hyvä huolehtia, ettei potilaiden hoito katkea juuri vuodenvaihteessa. Hän sanoo, että hyvinvointialueen on tässä kohtaa vaikea uusia maksusitoumuksia, kun vasta selvitetään, mitä tuotetaan itse ja mitä ostetaan ulkopuolelta.
Laasonen-Balk ei pidä asiallisena, jos potilaalle on sanottu, että rahat ovat tiukilla. Hän kuitenkin myöntää, että kaikkia hankintoja joudutaan harkitsemaan kustannussyistä tarkasti.
Yle tavoitti viime vuonna Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä maksusitoumuksia käsitelleen mielenterveys- ja hyvinvointi -palvelukeskuksen johtajan Paula Ollosen. Hän totesi, että kaikkien maksusitoumusten jatkamista on arvioitu yksilöllisesti. Ollonen kiisti, että niitä olisi katkaistu vain hyvinvointialueuudistuksen takia.
Marian ja Siirin hoidosta vastasi Oulussa Mediferro-yritys. Yrityksen nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Virva Sankala kertoo, että hoito katkesi vuodenvaihteessa kolmanneltakin nuorelta. Hän oli Siirin tapaan pohjoispohjalainen – molemmilla on sama kotikunta.
Sankalalla on käsitys, että kunta ei uusinut viime vuoden loppuun päättyneitä maksusitoumuksia, koska Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen eli Pohteen johto oli ohjeistanut, ettei niitä saa jatkaa.
Yle tavoitti Siirin kotikunnan johtavan lääkärin, joka vahvisti asian. Emme kerro kunnan nimeä Siirin yksityisyyden turvaamiseksi.
– Meitä ohjeistettiin selväsanaisesti, ettei loppuvuoteen päättyviä maksusitoumuksia saa jatkaa, koska kaikki palvelut kilpailutetaan uudelleen tänä vuonna. Jos meillä olisi ollut lupa jatkaa maksusitoumuksia, olisimme niin tehneet, lääkäri kertoo.
Pohteen perhe- ja sosiaalipalveluiden sekä OYS Psykiatrian toimialuejohtaja Leena Mämmi-Laukka myöntää, että kuntia on ohjeistettu olemaan jatkamatta loppuvuoteen päättyneitä maksusitoumuksia.
Hänen mukaansa tarkoituksena oli, että hyvinvointialueen johto olisi saanut ennen vuodenvaihdetta tehtyä omat päätökset siitä, miten syömishäiriöpotilaiden hoitoa tullaan jatkamaan yksityisellä puolella tänä vuonna.
Mämmi-Laukka sanoo, että päätös kuitenkin viivästyi ja saattoi joissain tapauksissa johtaa hoidon katkeamiseen. Viivästymiseen oli toimialuejohtajan mukaan useampia syistä: hyvinvointialueelle ei esimerkiksi toimitettu kunnista tarvittavia potilastietoja, vaan ne jouduttiin pyytämään erikseen yksityiseltä palveluntuottajalta.
Virva Sankala sanoo, että heidän kolmen hoidotta jääneen potilaan lisäksi Mediferrolla on tällä hetkellä hoidossa vielä parikymmentä potilasta, joiden jatkosta yritys ei ole saanut Pohteelta mitään tietoa.
Leena Mämmi-Laukan mukaan potilaiden tilannetta selvitetään parhaillaan.
”Todella epäeettistä”
Syömishäiriöliitto pitää ongelmallisena, että syömishäiriöpotilaan hoito loppuu yhtäkkiä, vaikka sairaus jatkuu.
– Se on todella epäeettistä potilasta kohtaan, liiton Pohjois-Suomen aluekoordinaattori Maija Borén sanoo.
Borén on kuullut, että myös Helsingin Syömishäiriökeskuksen potilailta olisi katkennut hoitoja vuodenvaihteessa.
Keskuksen toiminnanjohtaja Pia Charpentier kertoo, että muutamia tällaisia tapauksia on ollut, mutta on vaikea sanoa varmuudella, johtuvatko katkaisut hyvinvointialueille siirtymisestä vai jostakin muusta.
27-vuotias Maria sanoo miettineensä, olisiko hän tässä tilanteessa, jos hänellä olisi syömishäiriön sijaan jokin muu sairaus – tai vaikka jalka poikki.
– Se hoidettaisiin varmasti loppuun asti, eikä minulle sanottaisi, että koita vain raahata sitä jalkaa mukana. Toivottavasti tulen vielä saamaan hoitoa, jotta pystyisin palaamaan normaaliin elämään. Yksin en siihen kykene.
Teemme jatkojuttua siitä, miten hyvinvointialueuudistus on vaikuttanut ihmisten hoitoon. Voit halutessasi kertoa kokemuksistasi toimittaja Kirsi Karppiselle [email protected].
Voit keskustella aiheesta 23.helmikuuta kello 23 saakka.
