Tutkimusprofessori Mikko Härmä pitää mielenkiintoisena uutta brittitutkimusta, jossa nelipäiväinen työviikko vähensi työstressiä ja työuupumusta alentamatta silti yritysten tuottavuutta.
Hän kuitenkin kaipaisi hankkeeseen pidempää seurantaa kuin nyt raporttiin sisällytettyä puolen vuoden jaksoa.
Tutkimuksesta kertoi muun muassa Helsingin Sanomat.
Työterveyslaitoksen työaikojen ja terveyden tutkimusprofessorina työskentelevä Härmä on käynyt läpi lukuisia tutkimuksia työajan lyhentämiskokeiluista. Niissä on varsin yhtenäisesti havaittu, että lyhennetty työaika vähentää työstressiä ja lisää tyytyväisyyttä.
Kokeiluja pitäisi Härmän mukaan jatkaa pitempään, jotta lyhennetyn työajan vaikutukset nähtäisiin kunnolla. Hyvä seuranta-aika olisi vuosi tai kaksi.
– Silloin nähtäisiin, kuinka pitkään tuottavuus pystytään pitämään ennallaan, jos työaika lyhenee. Työajan lyhentämisessä on sellainen vaara, että työtahti kasvaa esimerkiksi työn tauotuksen vähetessä.
Härmän mukaan viimeaikaisissa työajan lyhentämiskokeiluissa on yleensä edellytetty työn tuottavuuden pysymistä ennallaan. Työinto voi kuitenkin alkuinnostuksen jälkeen hiipua.
”Lyhennetty työaika ei sovi kaikille aloille”
Sanna Marin (sd.) ehdotti nelipäiväistä työviikkoa jo vuonna 2019 ollessaan liikenne- ja viestintäministerinä. Samaa on suositellut brittitutkimuksen tultua julki muun muassa kansanedustaja Matias Mäkynen (sd.), kirjoittaa Iltalehti.
Mikko Härmän mukaan lyhennetty työaika sopii parhaiten sellaisille aloille, joilla voidaan teknologian ja työprosessien kehittämisen avulla tukea tuottavuutta. Työvoimavaltaisilla aloilla, kuten kaupoissa ja terveydenhuollossa, on vaikea lyhentää työaikaa alentamatta samalla työn tuottavuutta.
– On vaikea nähdä, että Suomessa yleisellä tasolla voidaan lyhentää työaikaa. Sen sijaan yritys- ja organisaatiokohtaisesti siihen kannattaa etsiä edellytyksiä. Asiaa kannattaisi kyllä ehdottomasti tutkia, Härmä sanoo.
SAK ehdottaa laajamittaista kokeilua
Brittitutkimukseen tarttui myös Suomen Ammattilittojen Keskusjärjestö SAK.
SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila ehdottaa seuraavalle hallituskaudelle laajamittaista 80 prosenttisen työajan kokeilua.
Antila ehdottaa, että kokeilu voitaisiin tehdä valtion ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyönä.
– Kokeilun päätyttyä voidaan tehdä tutkittuun tietoon perustuvaa työaikapolitiikkaa, mikä huomioi ihmisten hyvinvoinnin ja työurien pidentymistarpeen, Antila sanoo SAK:n tiedotteessa.
Tiedotteessa Antila sanoo, että kokeiluun osallistuvia yrityksiä voitaisiin tukea eri tavoin, mutta tarkempia ideoita tästä ei ilmene tiedotteessa.
EK: ”Työtunteja tarvitaan lisää”
Elinkeinoelämän keskusliiton lakiasiainjohtaja Markus Äimälä tyrmää Helsingin Sanomissa työajan lyhentämisen. Hänen mukaansa työtunteja pitäisi päinvastoin lisätä väestön ikääntymisen ja työvoimapulan takia.
Mikko Härmä ei usko, että työtuntien lisääminen olisi ratkaisu.
– Työtuntien lisääminen lienee neuvottelupöydissä vähän sama asia kuin palkkauksen laskeminen. Vaarana on myös, että kuormittavissa töissä tuottavuus saattaa laskea, kun tulee sairaspoissaoloja ja henkilöstön vaihtuvuus lisääntyy. Työvoimapulassa kannattaa parantaa työoloja, jos halutaan huolehtia, että henkilökunta viihtyy ja pysyy sitä kautta myös tuottavana.
Härmän mukaan työajan lyhentäminen sopii erityisen hyvin ikääntyneille ja sellaisille, joilla on työhön liittyviä rajoitteita, kuten sairauksia.
– Aina on parempi, että ihmiset pystyvät halutessaan tekemään edes jonkin verran töitä sen sijaan, että jäävät kokonaan sairauslomalle tai eläkkeelle. Siinä mielessä työajan lyhentäminen on usein tärkeä keino tukea myös työkykyä.
Brittitutkimuksesta puuttui kunnon vertailuryhmä
Mikko Härmän mukaan eniten lyhennettyä työaikaa on tutkittu Pohjoismaissa ja erityisesti Ruotsissa sosiaali- ja terveysalalla. Näissä tutkimuksissa valtio on subventoinut kuluja niin, että palkkaus on pysynyt ennallaan työajan lyhenemisestä huolimatta.
Nyt tehdyssä brittitutkimuksessa ja aiemmin tehdyssä islantilaistutkimuksessa ei ole käytetty valtion subventointirahaa. Tuottavuus on näissä pysynyt ennallaan siitä huolimatta.
Brittikokeilussa saatiin työntekijät mukaan ideoimaan tuottavuuden nousua. He itse saivat ideoinnillaan osan hyödystä eli lyhyemmän työajan.
Härmä pitää brittitutkimuksen heikkoutena lyhytkestoisuuden lisäksi sitä, ettei siinä ollut kunnon vertailuryhmää. Kokeiluun osallistuneita yrityksiä olisi pitänyt verrata lisäksi muihin brittiyrityksiin ja niiden tuottavuuteen.
– On tutkimuksellisesti haasteellista, jos verrataan vain muihin kokeilussa oleviin yrityksiin. Monesti mukaan valikoituvat yritykset, joihin kokeilu sopii.
