Valtameret ovat sinisen kotiplaneettamme elämän ehto. Silti niistä on suojeltu vain pieni osa.
Tähän voi ja pitää tulla muutos.
YK:n luontokokouksessa Montrealissa viime joulukuussa asetettiin tavoite suojella maapallon maa- ja merialueista 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Reilu viikko sitten YK:ssa puolestaan lyötiin lukkoon aavan meren sopimus, joka antaa työkalut merensuojelutavoitteen saavuttamiseen.
– Tämän sukupolven tärkein ympäristönsuojelusopimus, ympäristöjärjestö Greenpeacen meriasiantuntija Laura Meller luonnehtii.
Aikaa on vain seitsemän vuotta. Onko 30/30-tavoite tehtävissä? Kokouksessa mukana ollut ulkoministeriön lainsäädäntöneuvos Sari Mäkelä uskoo niin.
– Tavoite on vaativa, mutta siihen kovasti pyritään. Tämä sitoumus luo valtioille ja valtioiden ryhmille painetta toimia, Mäkelä sanoo.
Itämerellä ei ole aavaa merta
Aavan meren (high seas) sopimus kuulostaa liki runolliselta nimeltä.
Aava meri alkaa siitä, mistä valtioiden aluemeret ja talousvyöhykkeet loppuvat. Kaksi kolmasosaa maailman valtameristä on yhteisiä, kansainvälisiä vesiä, joilla kaikilla on oikeus purjehtia, kalastaa ja harjoittaa tutkimustoimintaa.
Itämerellä sopimuksen mukaista aavaa merta ei ole lainkaan, kuten alla olevasta kartasta näkyy.
Meret voivat huonosti.
Valtamerillä liikkuvat valtavat muoviroskalautat ja liki kymmentä prosenttia merten eläinkunnasta uhkaa sukupuutto. Heikoimmin menee hailajeilla ja rauskuilla.
Meret tuottavat puolet hengittämästämme hapesta ja imevät fossiilisten polttoaineiden tuottamaa hiilidioksidia. Ilmastonmuutoksen aiheuttamasta ylimääräisestä lämpöenergiasta 90 prosenttia on sitoutunut meriin. Lämpenevät merivedet ovat tuhoisia esimerkiksi koralliriutoille.
Huolenaiheiden lista jatkuu: meriliikenteen kasvu, ylikalastus, merenalainen kaivostoiminta.
Eli on kiire.
Aavasta merestä pitäisi seuraavan seitsemän vuoden aikana suojella vuosittain yli 12 miljoonaa neliökilometriä. Se on enemmän kuin Kanadan pinta-ala – ja noin 30 kertaa Suomen pinta-ala.
YK-kokouksessa kysymyksiä herätti se, kuinka suojeltuja alueet tulevat olemaan. Onko tulevaisuudessa neitseellisiä meriä, joita rahtialukset eivät kynnä ja joilla kalakannat saavat rauhassa elpyä?
Tähän ei ole vielä vastausta. Sari Mäkelän mukaan se riippuu täysin siitä, minkälaisia esityksiä valtiot tai valtioiden ryhmät tulevat esittämään.
Ympäristoministeriön lainsäädäntöneuvos Sara Viljanen korostaa, että suojelupäätökset tehdään kokonaisvaltaisesti. Alueelliset kalastusjärjestöt, Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO ja Kansainvälinen merenpohjajärjestö ISA säilyttävät toimivaltansa, mutta niitä kuullaan, kun osapuolikokouksen asettama tieteellis-tekninen toimielin käy läpi suojeluesityksiä.
Aavan meren sopimuksen yhtenä pilarina on ympäristövaikutusten arviointi. Kynnys yva-prosessin aloittamiseksi aiotaan pitää melko matalalla. Sitä EU myös tavoitteli neuvotteluissa.
Ympäristöjärjestöjä huolettaa muun muassa merenalainen kaivostoiminta ja sen vaikutukset merenpohjan ekosysteemeille. Etsintälupia merenpohjan kaivoksille on myönnetty kolmisenkymmentä, hyödyntämislupia ei vielä ensimmäistäkään.
ISA:n odotetaan tekevän tänä vuonna päätöksiä syvänmeren kaivostoiminnan sääntelystä.
– Mitä enemmän riskejä on alettu ymmärtää, sitä useammat hallitukset ovat tulleet siihen tulokseen, että toimintaa ei pitäisi aloittaa, Meller sanoo.
Maailman maista ainoana Ranska kieltäisi merenalaisen kaivostoiminnan kokonaan.
Merten geenivarannoista osittainen sopu
Valtameret ovat edelleen suuri tuntematon. Merten eliölajeja tunnetaan 230 000, mutta niitä arvioidaan olevan jopa kymmenkertainen määrä.
Esimerkiksi merisienet, krillit, korallit, merilevät ja bakteerit ovat eliölajeja, jotka kiinnostavat lääke- ja kosmetiikkateollisuutta.
– Kansainväliset vedet ovat koko ihmiskunnan yhteistä perintöä. Sen hyödyt pitää jakaa oikeudenmukaisesti, eikä kyse ole vain rahasta, Greenpeacen Laura Meller sanoo.
Merien geenivarantojen tutkimisesta ja tiedon jakamisesta syntyi YK-kokouksessa sopu. Mäkelä sanoo, että erityisen tärkeää oli päästää kehitysmaat tasa-arvoisesti tiedon äärelle. Auki jäi kysymys geenivarantojen rahallisen hyödyn jakamisesta.
Vähintään 60 maan ratifioitava sopimus
Meren suojelusta väännettiin kokoushuoneissa vuosikausia eikä neuvotteluista juuri kuultu julkisuudessa. Sopimuksen synty oli lopulta karvan varassa.
Merisopimuksen toimintaa jatkossa valvovan osapuolikokouksen päätöksenteosta riideltiin kiivaasti. EU vastusti konsensusta suojelualueita koskevien päätösten osalta ja sai tahtonsa läpi. Merten suojelun ei haluttu kaatuvan parin maan vastarintaan.
Sopimukseen tuli kuitenkin artikla, jonka mukaan maa voi perustelluista syistä jäädä yksittäisen suojelupäätöksen ulkopuolelle, määräajaksi. Suomalaisneuvottelijoiden mukaan se oli hinta, joka piti maksaa yksimielisyyspäätösten välttämisestä. Greenpeacen mukaan tämä voi olla porsaanreikä.
Sopimus käännetään seuraavaksi YK:n kuudelle viralliselle kielelle ja lähetetään osallistujamaiden ratifioitavaksi. 60 maan pitää ratifioida sopimus, jotta se astuu voimaan. EU on koonnut kunnianhimoisten maiden koalition, johon kuuluu 52 maata, EU-maiden lisäksi muun muassa Yhdysvallat ja Iso-Britannia.
Suurmaista myös Kiina, Venäjä, Intia ja Brasilia olivat mukana neuvotteluissa. Viimeisessä täysistunnossa Venäjä varasi vielä kantansa tekstin osalta.
Katso Yle Areenasta: Lauantaina 4.3.2023 sata maata pääsi sopimukseen avomerten suojelusta.
