Lopettamisajankohta oli lyöty jo lukkoon. Se oli kevättalvi 2020.
Painonnoston arvokisaedustajaksi nousseen Saara Retulaisen urheilu-ura oli katkeamispisteessä loppuvuonna 2019.
Intensiivisen harjoittelun ja säännöllisen päivätyön yhteensovittaminen oli alkanut muodostua Retulaiselle ylivoimaisen vaikeaksi, kuten niin monen yksilöurheilijan kohdalla.
Harjoittelu väsyneenä työpäivän jälkeen alkoi nakertaa häntä sisältäpäin.
Painonnoston olympiakarsinnat olivat alkamassa ja Retulaisen jaksaminen oli äärirajoilla.
Tilannetta ei todellakaan helpottanut se, että omaa rahaa paloi, jotta urheilu-ura painonnostajana pystyi ylipäänsä jatkumaan. Hän joutui kaivamaan omasta lompakostaan lähes kaikki kustannukset. Lajin maajoukkuetoimintaan piti panna myös omia rahoja.
– Painonnostoliitto ei pystynyt maksamaan urheilijoiden kaikkia EM- tai MM-kisojen kustannuksia. Liitto saattoi korvata urheilijoille vain joitakin vuorokausia, Retulainen muistelee.
Retulainen oli alkanut kyseenalaistaa huippu-urheiluun panostamisen mielekkyyttä. Kaikki valveillaoloaika oli ollut hänelle jo pitkään pelkkää fyysistä ja taloudellista selviytymistaistelua.
– Olin käyttänyt opiskeluaikojen opintolainat kisareissuihin. En pystynyt säästämään, vaan kaikki rahani menivät urheiluarjen kuluihin.
Säntillisen ja tavoitteellisen urheilijan intohimo ja palo olivat kaiken paineen keskellä sammumassa. Hän kysyi jatkuvasti itseltään vain yhtä kysymystä: onko tämä oikeasti sitä mitä elämältäni haluan?
– Päätin, että huhtikuun EM-kisat 2020 ja sitä edeltävät pari olympiakarsintakilpailua ovat päätepiste. Niistä kun selviän, niin sitten tämä saa riittää. Päätin, että noiden kisojen jälkeen en halua nähdä painnonnostotankoa enää koskaan.
Samalla oli tullut aika haudata haave olympiakisoista.
Hyppy crossfitistä tuntemattomuuteen
Saara Retulainen, tuolloin vielä Saara Leskinen, eli liikunnallista ja urheilullista elämää lapsesta saakka. Suomen liikuntapääkaupungiksi itseään mainostava Jyväskylä tarjosi erinomaiset mahdollisuudet lähes kaikkien urheilulajien harrastamiseen. Rytminen voimistelu kuului kuvioihin jo varhaisessa vaiheessa, samoin baletti.
Retulainen sai kipinää urheiluun liikunnallisesta perheestä. Äiti toimi muun muassa hiihdonopettajana Keski-Euroopassa ja isällä on jääkiekkotaustaa Kymenlaaksosta. Liikunnallinen elämäntapa on hänellä geeneissä.
Säntillisyys ja kurinalainen asenne liikuntaa ja urheilua kohtaan tulivat ilmi jo Retulaisen lapsuusvuosina. Jokainen harjoituskerta rytmisen voimistelun parissa oli hänelle tuolloin kaikki kaikessa.
– Olin vanhemmilleni todella vihainen, jos vaikkapa perheen menojen takia en päässyt johonkin tiettyyn voimisteluharjoitukseen mukaan.
Iän karttuessa voimistelu sai jäädä, mutta liikunta ei. Lukion aikana Saara Retulaisen liikuntaharrastuksiin alkoi kuulua crossfit-salilla käynti, myös kilpailumielessä.
Tempaisin oman kehonpainoni ehkä kolmen viikon treenin jälkeen, niin kyllähän paikallaolijat olivat ihmeissään.
Saara Retulainen
Eräs crossfitin harjoituskerta kymmenen vuotta sitten siirrettiin vanhan Kankaan paperitehtaan tiloista Jyväskylän Monitoimitalolle, jonne Retulainen suuntasi crossfit- ja voimisteluvalmentajan Matti Parojärven innoittamana kokeilemaan painonnostoa harjoittelumuotona.
Tuo harjoitteluhetki painonnoston parissa oli lähtölaukaus uudelle vaiheelle Saara Retulaisen elämässä. Lajista hänellä ei ollut tosin minkäänlaista mielikuvaa tai ennakkoluuloja ennen Monitoimitalon tutustumiskäyntiä.
– Voima alkoi muutaman harjoittelukerran myötä tarttua Saaran kroppaan ja painoa alettiin panna tankoon lisää. Muutamassa viikossa hän alkoi tehdä rinnallevetoja jo 70–80 kilon painoilla hyvin vähäisellä harjoittelulla. Saaran ominaisuudet painonnostoon olivat ennen kaikkea nopeudessa ja räjähtävyydessä, Matti Parojärvi muistelee kymmenen vuoden takaisia hetkiä.
Nuoren nostajan kehitys alkoi näkyä nopeasti ja kanssaharjoittelijoiden leuat alkoivat loksahtaa Retulaisen lajikehitystä seurattuaan. Lahjakkuus ja nostajan ominaisuudet ilmenivät kaikille.
– Muistan, kun tempaisin oman kehonpainoni ehkä kolmen viikon treenin jälkeen, niin kyllähän paikallaolijat olivat ihmeissään. Mietin, että se ei ole aivan normi, Retulainen sanoo.
Retulainen tajusi, että hänellä oli lahjakkuutta painonnostoon. Muilta tullut kannustus alkoi ruokkia hänen kiinnostustaan lajia kohtaan.
Opiskeluaikana Jyväskylässä hän sai vinkin osallistua syksyllä 2013 opiskelijoiden SM-kisojen niin sanottuun rentoon sarjaan pelkästään kokeilumielessä. Rennon kilpailun tulos lähenteli heti virallisten SM-kisojen tulosrajaa. Myöhemmin muussa kilpailussa tulosraja jo rikkoutui.
– Ajattelin, että painonnosto on hyvää harjoittelua crossfitiä varten. Pohdiskelin, että mikäli aion olla crossfitissä hyvä, niin minun pitää hallita myös painonnostoliikkeitä. Tarkoitus oli harjoitella jonkin aikaa nostoja ja palata takaisin crossfit-salille.
Retulaisen ominaisuudet olivat kuin luodut juuri painonnoston kaltaiseen lajiin.
– Hän erottautui hyvin nopeasti muista nostajista lahjakkuudellaan, mutta myös työmoraalillaan. Saaran kehonhallinta, rytmiikka ja liikkuvuus sopivat juuri painonnostoon. Junioriaikojen lukemattomat harjoittelutunnit sekä toistot nimenomaan voimistelun parissa tulivat heti näkyviin, jyväskyläläinen painonnosto- ja yksilöurheiluvalmentaja Jyrki Kononen analysoi.
Saara Retulaisen lopullinen heittäytyminen painonnostoon tapahtui vuotta myöhemmin alle 23-vuotiaiden SM-kisoissa.
– Rikoin niissä kisoissa nuorten EM-kisojen tulosrajan ja sen jälkeen päätin panostaa niihin kisoihin kunnolla ja jättää crossfitin.
Tärkeä päätös metsätiellä
Painonnostomaajoukkueen yhteisharjoitus kohti EM-kisoja huhtikuussa 2020 oli samalla valmistautumista tärkeään olympiakarsintakilpailuun.
Maajoukkueen tunnelmaa varjosti Helsingin Kulosaaressa pidetyissä harjoituksissa jatkuva epävarmuus, sillä maailmalla oli alkanut levitä koronapandemia.
Saara Retulaisen ajatuksissa meneillään ollut yhteisharjoitus oli uran viimeisiä hetkiä maajoukkueen mukana, jäähyväisleiri tuttujen urheilijoiden kanssa. Lopettamispäätös oli tehty jo aiemmin.
Harjoittelukaveri oli kysynyt eräältä toiselta nostajalta, että tuleekohan Saara enää koskaan takaisin.
Saara Retulainen
Yksi EM-kilpailu ja sen jälkeen kaikki olisi ohi, oli tulos EM-kisoissa mikä tahansa. Koronapandemia puuttui kuitenkin kohtalokkaalla tavalla tapahtumien kulkuun.
Kesken maajoukkueen harjoituksen päävalmentaja Antti Everi sai Kulosaaren harjoitussalille odotetun viestin ja kertoi EM-kisojen peruuntumisesta.
Saara Retulainen silmissä sumeni hetkeksi.
– Kun päävalmentaja ilmoitti asiasta, pudotin tangon sillä sekunnilla, purin painot, marssin salista pois ja lähdin kotiin. Harjoittelukaveri oli kuulemma kysynyt eräältä toiselta nostajalta, että tuleekohan Saara enää koskaan takaisin.
Retulaisen oli aika tehdä pitkään hautunut, lopullinen irtiotto painonnostosta.
Hän otti kunnon aikalisän, vietti koronan aikana tavallista kotielämää, ulkoili ja keskittyi elämän muihin asioihin ilman ajatustakaan painonnostosta.
Tanko ja painot saivat jäädä, ei kuitenkaan täysin. Retulainen kävi salilla satunnaisesti ja nostot tulivat fiiliksen mukaan.
Jokin kuitenkin vaivasi häntä.
Vuoden päähän, keväälle 2021 siirretty EM-kilpailu ja samalla olympiakarsintakisa olivat alkaneet kalvaa Retulaisen mieltä. Sisäinen halu testata vielä kerran itseään alkoi nousta esiin.
– Ajattelin, että tähän painonnostoprojektiin on pantu niin monta vuotta aikaa, ponnisteluja sekä rahaa, että tämän yhden kisan jaksan viedä vielä läpi. Jäin myös pois päivätyöstä sen takia.
EM-kisat sujuivat hyvin. Retulaisen palo urheiluun ja painonnostoon jäi ohuesti kytemään, vaikka olympiakisoihin pääsy jäikin haaveeksi. Pohdinta urheilu-uran jatkamisesta jäi ajatuksissa taustalle, mutta ei täysin unholaan.
Kuvaan astui lopulta aviomies, painonnoston EM-mitalisti Eero Retulainen. Valmentajana toimiva aviomies ehdotti Retulaiselle varovaisin sanakääntein uran jatkamista ja yritystä panna vielä kerran kaikki peliin.
– Olimme autolla ajelulla romanttisella metsätiellä ja ilmoitin haluavani antaa hänelle kaiken tukeni, jos hän innostuisi jatkamaan ja panostamaan vielä painonnostoon. Painotin, että hänellä on paljon reserviä ja potentiaalia tankissa sekä hedelmällisiä urheiluvuosia jäljellä, Eero Retulainen kertoo runsaat puolitoista vuotta myöhemmin.
Saara Retulainen mietti päätöstään noin kolme sekuntia.
Ylpeyttä lajivalinnasta
Saara Retulaisen ura painonnostajana ja huippu-urheilijana jatkuu myötätuulessa. Motivaatio ja tavoitteellisuus ohjaavat häntä tavoittelemaan paikkaa karsintakisojen kautta Pariisin olympiakisoihin ensi vuonna.
Turvallisuutta huippu-urheilijalle tuo myös se, että taloudelliset tausta-asiat ovat kunnossa. Hän nousi vuoden 2021 EM- ja MM-kisojen sijoitusten turvin olympiakomitean urheilija-apurahan ja tehostamistuen piiriin. Tämä on antanut selkänojaa panostaa uraan.
Säännölliset urheilupsykologilla käynnit ovat auttaneet häntä pysymään myös henkisesti oikealla tiellä armottoman huippu-urheiluarjen keskellä.
– Saan tällä hetkellä elää juuri sellaista elämää, josta pidän. Tällainen tapa ei ole kaikkia varten. Olen saanut luotua itselleni sellaisen elämän, joka pyörii juuri urheilun ympärillä.
Retulainen on oppinut tuntemaan suurta ylpeyttä kaikesta kokemastaan urheilun parissa. Ylpeden tunnetta ovat kasvattaneet pääsy edustamaan Suomea arvokisoihin, pääsy aistimaan urheilijana arvokisojen ainutlaatuista ja ainutkertaista tunnelmaa.
Ylpeyden tunnetta ovat kasvattaneet myös tietyt lajitulokset, vaikka arvokisojen mitalikorokesijat ovat jääneet häneltä toistaiseksi saavuttamatta.
– Minulla on tällä hetkellä parhaat painonnoston Sinclair-pisteet (280,4) mitä suomalaisella naisnostajalla on koskaan ollut. Se on ollut suuri hetki urallani ja siitä olen aivan erityisen ylpeä.
Hän haluaa pitää yllä painonnostosta mahdollisimman positiivista julkisuuskuvaa esimerkiksi omalla some-toiminnallaan. Retulaisella on peräti yli 80 000 Instagram-seuraajaa ja hänen Instagram-videonsa ovat herättäneet huomiota kautta maailman.
Muotoilun ammattitutkinnon suorittanut arvokisanostaja haluaa tuoda esiin painonnostoa myös visuaalisena ja esteettisenäkin urheilulajina.
– Painonnostossa on paljon esteettisyyttä. Kun lajissa tehdään nostot ja työnnot täysin oikein, niin se on esteettisesti sulavaa ja hienon näköistä.
Painonnosto on antanut Saara Retulaiselle paljon. Lajin parista on tullut myös elämän paras palkinto, enemmän kuin yksikään arvokisamitali: aviomies ja elämän paras tukija.
– Olen sanonut monta kertaa, että jos painonnostosta ei saa mitään muuta, niin olen saanut ainakin sen kaikkein tärkeimmän. Ilman tätä lajia en olisi saanut Eeroa elämääni.
