Huolehtiva äitihahmo, nuori ja kaunis neito, kostonhimoinen noita-akka.
Naisen rooli Kalevalassa miessankareiden joukossa on kapea.
– Me halusimme kertoa ihan oikeasti uudet tarinat, jotka on nostettu siitä kontekstista, ja valottaa niitä uusista näkökulmista, pohtii kirjailija J. S. Meresmaa.
Hän on yhdessä kirjailija Anni Kuu Nupposen kanssa toimittanut novellikokoelman Tinarinnat – Kalevalan naisten uudet tarinat, jossa tutut hahmot pääsevät kertomaan kokemuksistaan omalla äänellään kaunokirjallisin keinoin. Teos on kuvitettu tuorein tulkinnoin naishahmoista ja sitä on ollut tekemässä iso joukko nais- ja muunsukupuolisia suomalaisia kirjailijoita ja kuvittajia.
Kalevalan naiset ovat olleet aiemminkin inspiraation lähteenä taiteessa sekä eri tieteenalojen tutkimusten kohteena, mutta Nupponen ja Meresmaa haluavat olla luomassa uudenlaista kuvastoa.
– On jännää, ettei Akseli Gallen-Kallelan luoma kuvakieli ole uudistunut, se on jämähtänyt kansallisromantiikkaan, Nupponen pohtii.
Naistutkimus nosti hahmot esiin uusin kysymyksin
1900-luvun alussa tutkimus oli kiinnostunut vain Kalevalan naishahmojen suhteesta miessankareihin tai romantisoiden heitä. Vasta 1980-luvun jälkeen naistutkimus lähestyi naishahmoja uusin kysymyksin.
– Tulkittiin Elias Lönnrotin rakentaneen Kalevalaa suorastaan naisvihamielisen luonnan kautta: esimerkiksi luomalla noitahahmo Louhen, ja projisoimalla Louheen negatiivisesti miellettyjä ominaisuuksia kuten ahneus, kylmäsydämisyys ja kilpailuhenkisyys, Kalevalaseuran toiminnanjohtaja, dosentti Niina Hämäläinen kertoo.
Väärinymmärretty Pohjolan emännän hahmo oli yksi lähtökohta Tinarinnat-teoksen tekemiseen. Meresmaan mukaan Louhi on hahmoista väärinkäytetyin.
– Ensin siltä viedään tyttäret ja sitten sampo, Nupponen jatkaa.
– Ja sitten mietitään, miksi se on vihainen, Meresmaa täydentää.
Nupposelle Pohjan akka on kunnioitusta herättävä hahmo Kalevalan maailmassa.
– Louhi on ollut itselleni sellainen bosslady. Tiedän, ettei Louhi välttämättä kansanperinteessä ole sellainen hirveä ämmä, vaan velho, joka pitää Pohjolassa jöötä. Lönnrot on kirjoittanut siitä sellaisen karsean vihollisen, Nupponen sanoo.
Kalevala nostettiin esiin vuonna 2017 alkaneen Me too -kampanjan myötä. Niina Hämäläisen mukaan Ainon kokemukset puhuttelevat tämän päivän nuoria lukijoita. Aino voidaan tutkijan mukaan nähdä tässä keskustelussa seksuaalisen häirinnän esitaistelijana, vaikkei Lönnrot sellaista Kalevalaan suoraan kirjoittanutkaan.
Kalevala perustuu vanhoihin kansanrunoihin, muttei sitä voida irrottaa syntyajastaan. Hämäläisen mukaan naishahmoissa näkyykin 1800-luvun yhteiskunnallinen murros.
– 1840-luvulla alkoi keskustelu perheen asemasta yhteiskunnassa, lasten kasvatuksesta, avioliitosta miehen ja naisen välisenä tunteiden liittona eli tällainen porvarillinen ajattelu teki vahvasti tuloaan. Se näkyy siinä, miten Lönnrot on rakentanut äitihahmoja.
Mielenkiintoista Hämäläisen mukaan on, miten äitihahmot on rakennettu eri tavalla riippuen siitä, minkä sukupuolisia näiden lapset ovat.
– On todettu, että Lönnrot loi poikien eli miessankareiden äideistä positiivisia äitihahmoja ja tyttöjen äideistä negatiivisia.
Saako Kalevalaan koskea?
Tinarintojen tarkoitus on tekijöiden mukaan taiteen keinoin sanoittaa, kuvittaa sekä monipuolistaa Kalevalan tarinoita irrottaen ne osittain Lönnrotin luomasta maailmasta. Novelleissa seikkaillaan menneisyyden lisäksi korona-ajassa sekä kaukana tulevaisuudessa. Tekijät toivovat, että näin Kalevala tulisi helposti lähestyttävämmäksi ja voisi tuoda tarinoihin enemmän samaistumispintaa.
– Halusimme tuoda esille sitäkin, ettei Lönnrot ole ollut vain jossain Karjalan mailla, missä Ilmatar on ojentanut taivaasta pyhän tekstin, vaan Kalevala on kirjoitettu ja muokattu. Se ei ole monoliitti, vaan siitä voi jatkaa ja tehdä omia tulkintoja, Nupponen pohtii.
– Niitä tarinoita voi pöyhiä ja uudistaa, tuoda uusia juonteita sekä värittää, Meresmaa lisää.
Novelleissa hahmoille annetaan tilaa hengittää ja herätä eloon omalla tavallaan.
– Inspiraatio on sieltä, mutta olemme tehneet jotain ihan uutta, Nupponen sanoo.
Muunnelmat lisäävät kiinnostusta Kalevalaa kohtaan
Tutkija Elli-Mari Aholan mukaan miehisestä näkökulmasta kerrotussa Kalevalassa naisten tarinat ovat usein esillä kaunokirjallisissa Kalevala-muunnelmissa.
– Niissä viedään naishahmojen kohtaloita eri suuntiin ja miksipä niin ei tehtäisi, koska se on aukko Kalevalassa. Kirjassa kerrotaan paljon enemmän siitä, mitä miehet tekevät kuin mitä naiset. Muunnelmat täyttävät aukkoa ja keksivät, mitä naiset sillä välin tekevät.
Ahola on syventynyt kirjallisuustieteen alan väitöskirjassaan 2000-luvun Kalevala-muunnelmiin. Hän tarkasteli 14 suomenkielistä kaunokirjallista teosta, jotka toisintavat Kalevalan maailmaa, henkilöitä tai tapahtumia.
Kalevala-muunnoksia on Aholan mukaan luonteva tehdä, sillä yleisöllä on lähtökohtaisesti jonkinlainen tarttumapinta jo eepoksen aiheisiin. Muunnelmat lisäävät tuntemusta ja kiinnostusta Kalevalaa kohtaan.
Sitä myös Tinarinnat-teoksen tekijät toivovat.
Häivytetty karjalaisten osuus
Kalevalasta puhuessa ei voi olla sivuuttamatta viime vuosina herännyttä keskustelua eepoksen runojen kulttuurisesta omimisesta.
Kalevalaseuran Niina Hämäläisen mukaan isoin asia, mitä karjalaisnuoret ovat kritisoineen, on Kalevalan symbolinen ja poliittinen käyttö suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa.
– Se on se, jonka kautta on väheksytty karjalaisuutta ja karjalan kieltä. Ei Kalevala itsestään kirjana ole alistanut karjalaisia, vaan sen käyttö kulttuurissa.
Ongelmana on myös karjalaisten osuuden häivyttämisestä Kalevalan synnyssä. Hämäläisen mukaan on silti tärkeää pohtia, missä ajassa ja yhteiskunnassa teos on syntynyt.
– Ei silloin ollut edes valtiota nimeltä Suomi. Kysymykseen, onko Kalevala ryöstetty karjalaisilta, voi yksiselitteisesti vastata, että ei ole. Sellaista teosta kuin Kalevala ei karjalais-suomalaisessa runokulttuurissa ollut.
Hämäläinen täydentää, että vaikka teos kokonaisuutena on Lönnrotin kirjoittama ja kuvittelema tarina, on olennaista, että monet tahot ovat heränneet katsomaan kansalliseeposta sensitiivisemmin sekä miettimään, mitä oikeastaan on tapahtunut Lönnrotin laatiessa teosta.
Millaisia ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta lauantaihin 10.6. kello 23 asti.
