Massiivinen kirkkovene sujahtaa yllättävän sulavasti Evijärveen Etelä-Pohjanmaalla.
Painoa puisella veneellä on noin 300 kiloa, joten sen veteen saamiseen tarvitaan toistakymmentä tuuppaajaa.
Kesäilta on helteinen. Vain vieno tuulenvire vilvoittaa vähän, kun kansalaisopiston kirkkovenesoutukurssi tekee lähtöä vesille. Sää on täydellinen kuntosoutuun.
Tuula Korkiatupa Härmästä kehuu Evijärven maisemia, vaikka toteaakin, että määräänsä enempää niitä ei ensimmäisillä porukkasouduilla ole ehtinyt vilkuilemaan, saatii jutustelemaan.
– Pitää seurata tahtiairoa, ettei tipu rytmistä. En ole ehtinyt seurustelemaan, vastikään lajin pariin löytänyt Korkiatupa nauraa.
Silti yksi vetovoimatekijä kirkkovenesoudussa Korkiatuvalle on nimenmaan porukan tuoma turva vesillä.
Kirkkoveneet tekivät vaikutuksen
Kansalaisopiston kirkkovenesoutukurssia vetää Aimo Sironen, joka innostui soudusta vuosikymmenet sitten. Aluksi yksilölajina kilpailumielessä.
– Lähdin Sulkavan soutuihin yksin soutuveneellä. Matkan varrella kirkkoveneet ohittivat ja tekivät vaikutuksen, muistelee Sironen.
Siitä se idea lähti. Elettiin vuosituhannen alkua, kirkkovenesoudun kultavuosia.
Sirosen edustama Evijärven urheilijat oli aktiivinen soutuseura jo valmiiksi, ja muut oli helppo innostaa mukaan. Vuodesta 2005 vuoteen 2018 Evijärvi olikin kirkkoveneineen mukana muun muassa lajin päätapahtumassa Sulkavalla.
Sitten tuli korona.
Sääntömuutoksilla helpotusta
Siinä missä korona lisäsi yksilölajeissa kuten, soudussa ja melomisessa, ulkona liikkumista, moni joukkuelaji sai siipeensä. Näin kävi myös kirkkovenesoudulle.
Pienillä seuroilla joukkueen kasaaminen on muutenkin ollut haasteellista, ja korona hankaloitti tilannetta entisestään.
Soutujoukkueeseen tarvitaan 14 soutajaa, perämies ja varahenkilöt päälle.
Koronan jälkeen uuteen alkuun pääseminen on ollut kirkkoveneiden osalta hankalaa, tunnustaa puuvenejaoston puheenjohtaja Juha Karttunen Suomen Melonta- ja Soutuliitosta. Hän näkee lajissa kuitenkin myös elpymisen merkkejä.
Kirkkovenesoutua kilpaurheiluna on pyritty liitossa helpottamaan muun muassa sääntömuutoksin.
– Nykyään kaksi seuraa pystyy muodostamaan yhdessä joukkueen. Se on tuonut helpotusta ja uusia venekuntia, kertoo Karttunen.
Muitakin ehdotuksia on ollut pöydällä.
Aimo Sironen on ehdottanut soutajien määrän vähentämistä kilpailuluokissa.
– Olen ehdottanut, että mitä jos siirryttäisiin kirkkoveneillä 10-paikkaiseen eli puhuttaisin viidestä parista. Nyt tässä on seitsemän paria eli 14 soutajaa, Sironen sanoo ja toteaa, että neljälläkin soutajalla on tosi suuri merkitys.
Vaikka kyse on hyvin perinteisestä soutulajista, ajatus joukkuekoon pienentämisestä on ollut esillä ja saa Juha Karttusen mukaan kannatusta myös Melonta- ja Soutuliitossa.
Vesilläolo kiinnostaa
Tuhansien järvien Suomessa vesilläolo kiinnostaa. Esimerkiksi melontakursseille on tunkua kaikkialla.
Yksilölajien pariin on ehkä joukkuelajeja helpompi löytää, Suomen Melonta- ja Soutuliiton Karttunen arvioi.
Kun puhutaan kuntoliikunnasta, yksilölajit ovat tulleet mukaan kilpailemaan myös yritysten tyke-toimista.
– Ehkä firmat ennen panostivat enemmän joukkuelajeihin, nyt on monta lajia kilpailemassa, uskoo Karttunen.
Esimerkiksi Sulkavan souduissa oli huippuvuosina paljon yritysjoukkueita. 2000-luvun alussa Sulkavalla oli mukana yli 10 000 soutajaa, viime vuosina määrä on pudonnut pariin tuhanteen.
Ihan vuosituhannen taitteen huippuvuosiin tuskin on paluuta, mutta sekä Juha Karttunen Suomen Melonta- ja Soutuliitosta sekä Aimo Sironen Evijärven urheilijoista uskovat, että aktiivisella seuratyöllä laji on mahdollista pitää kartalla.
Haaste on sama kuin monessa muussakin asiassa.
– Nuoria tarvittaisiin lisää, Karttunen sanoo.
Kaikille sopivaa kuntoilua
Markkinointilauseita kirkkovenesoudulle löytyy helposti. Puitteet vesistöissä tarjoavat usein hienot maisemat ja raitista ulkoilmaa, lisäksi samaan veneeseen mahtuu monenkuntoisia ihmisiä.
– Kaikki seuraavat tahtia, mutta osa vetää vähän lyhyempää vetoa ja kovempikuntoiset pitempää, Aimo Sironen sanoo.
Evijärven soutuporukasta löytyy myös kokeneita kilpailijoita. Anu Hautajärvellä Kortesjärveltä ja Kaija Hännisellä Vimpelistä on monipuolinen soututausta. He tapasivat kirkkoveneessä.
Pian kaksikko hankki pariveneen kilpakäyttöön, ja yhteistyö on tuottanut monta parisoudun mestaruutta vuosien varrella.
Kilpatasolla soutu on kova fyysinen laji, ja siksi naiset tyytyvät tänä kesänä kilpailemisen sijaan harrastamaan. He toivovat, että kirkkovenesoutu tavoittaisi myös nuoret.
– Ehkä se voisi olla koulun liikuntatuntien ohjelmassa, heittää Kaija Hänninen.
Ja vapaamuotoisemmin nuorten aikuisten saatavilla?
– Vähän höntsäjalkapallon tyyliin, aprikoi Anu Hautajärvi.
