Kyttyrälohi voi olla tulevaisuuden arvokala Euroopassakin Alaskan tapaan – paistoimme ja maistoimme Tenosta pyydettyä vieraslajia

Heinäkuisena aamuna Tenon rantaravintolan pannulla tirisee voissa kaksi punertavaa pyrstöfilettä. Kokki testaa kyttyrälohta, koska Tenon lohta ei ole saanut vuosiin pyyntikiellon takia.

Tenon rantatörmällä olevan Aurora Holidaysin yrittäjä ja kokki Tiina Salonen testaa kyttyrälohen soveltuvuutta ruoaksi.
  • Tapani Leisti

Tyyneltä mereltä peräisin oleva kyttyrälohi on saalismäärältään ja kaupallisesti tärkeä lohikala Yhdysvalloissa Alaskan rannikolla.

Norjassa ja Suomessa Jäämereen laskevien lohijokien rannoilla onkin ratkaistava mitä tehdä rajusti viime vuosina lisääntyneelle kyttyrälohelle. Täällä vielä epäluulot varjostavat kalalajia, joka makeaan jokiveteen noustuaan mätänee ja kuolee kudun päätteeksi.

Merivaiheessa kyttyrälohi on kirkas ja arvosteltu ruokakala. Jokeen noustuaankin kalaa voi jonkin aikaa pyytää ennen kuin sen elinkiertoon kuuluva rappeutuminen alkaa.

Norjassa tänä kesänä joista poistopyydetyistä merivaiheen kirkkaista kyttyrälohista merkittävä osa menee kalatehtaille jalostukseen. Kyse on vasta tuhansista kiloista.

Vilkasta keskustelua kyttyrälohen joka toinen vuosi tapahtuvan vaelluksen taloudellisesta hyödyntämisestä käy Norjassa parhaillaan.

Ruokalistalla turskaa lohen sijaan

Utsjokelaisen matkailuyrityksen Aurora Holidaysin ravintola on Tenojoen Lohisuvannon rannassa, mutta Tenon lohta ruokalistalle ei ole saatu vuosiin pyyntikiellon vuoksi.

Jäämeren villiturskasta tehtyjä annoksia ravintolan listalla on. Turskaa saa Utsjoelle hyvin tuoreena vain muutaman kymmenen kilometrin päästä Jäämereltä Norjasta.

Yrittäjä Tiina Salonen seisoo ravintolakeittiönsä ovella.
Tiina Salosen ravintolassa ei ole myyty mitään lohiruokaa vuosiin. Yritys ei halua käyttää Norjan viljeltyä kassilohta tai Norjasta merestä pyydettyä atlantinlohta. Kuva: Jyri Tynkkynen / Yle

Yrittäjä Tiina Salonen paistoi meille fileoimansa kyttyrälohen pyrstöpalat. Toimittajan suussa annos maistuu ihan lohelta, tosin maku on miedompi. Liha on rasvattomampaa kuin merestä nousseen atlantinlohen, Tenon alkuperäisen lajin.

Alaskan perinteinen herkku

Yhdysvaltain kauppaministeriön alaisen valtamerihallinnon NOAA:n sivujen mukaan kyttyrälohen saalismäärä vuonna 2021 oli yli 200 miljoonaa kiloa ja arvo yli 150 miljoonaa dollaria. Kyttyrälohisaalis on samaa suuruusluokkaa myös Venäjällä Tyynenmeren rannikolla.

Norjan Annijokeen juuri merestä nousseita kirkkaita kyttyrälohia pyydettynä vavalla ja vieheellä heinäkuussa 2023.
Norjan Annijokeen juuri merestä nousseita kirkkaita kyttyrälohia pyydettynä vavalla ja vieheellä heinäkuussa 2023. Kuva: Eero Niemelä

Alaskassa lohta kutsutaan Pink salmoniksi eli vaaleanpunaiseksi loheksi tai Humback salmoniksi eli kyttyräloheksi. Uroskalalle kasvaa kyttyrä joessa makeassa vedessä.

Pohjoiselta Tyyneltämereltä pyydettyä hopeista ja vaaleanpunalihaista kyttyrälohta merestä ja myydään pakasteena, savustettuna ja jalosteina kuten säilykkeinä ja kalapuikkoina.

Alaskan luonnonkalojen käyttöä markkinoivan Alaska Seafoodin verkkosivulla kyttyrälohta kehutaan lihaltaan ruusunvaaleanpunaiseksi, herkulliseksi ja maultaan miedoksi. Kyttyrälohen mätiä viedään herkkuna Aasiaan.

Yhdysvalloissa kyttyrälohta alettiin myydä säilykepurkeissa jo 1870-luvulla. Suomessa myytiin Neuvostoliitosta tuotua kyttyrälohisäilykettä ainakin 1970-luvulla. Purkki oli laitoja ja reunoja myöten täynnä suolavedessä keitettyä vaaleanpunaista lohta.

Kyttyrälohen lihaa paistettuna ravintolan lautasella.
Tiina Salonen paistoi voissa Tenosta heinäkuussa pyydettyä kyttyrälohifilettä. Kuva: Jyri Tynkkynen / Yle

Tyynenmeren lohilaji on tullut Atlantin puolelle Norjan rannikolle Venäjällä neuvostoaikoina 1950-luvulla tehdyistä istutuksista. Joidenkin arvioiden mukaan kyttyrälohisaalis Vienanmeren alueella Venäjällä on kymmenen kertaa suurempi kuin perinteisen atlantinlohen.

Alaskan liittovaltion kala- ja riistahallinnon verkkosivujen mukaan kyttyrälohta yritettiin siirtää myös Yhdysvalloissa vuosien 1900–1970 välillä ilman suurta menestystä.

Nykyään eläinlajien siirtoistutuksia niiden alkuperäisiltä levinneisyysalueilta muualle ei pidetä järkevänä, vaan siirroilla aiheutettuja muutoksia ekosysteemeihin yritetään välttää.