Se oli ottelupallojen päässä. Lentopallon tuleva Euroopan mestari Espanja oli köysissä Suomen kultaisen sukupolven pelaajien ryöpytyksessä Moskovassa syyskuussa 2007.
Historiallisen mahdollisuuden lipuminen sivu suun viisieräisessä välieräottelussa oli traumaattinen kokemus, mutta samalla lähtölaukaus menestysputkelle, jota Suomen väestöpohjaan ja pelaajatuotantoon nähden voi pitää epätodennäköisenä.
Kun Suomen ja Ukrainan välistä EM-kisojen ottelua oli viikko sitten pelattu kaksi erää, oli selvää, että Suomi jäisi alkulohkoon. Tämä ei ollut tuloksellinen katastrofi. Jatkopaikasta sentään pelattiin, kun ratkaisuottelun toinen erä alkoi.
Ei lakkia ilmaan
Hieman aiemmin toisen jättiläispallopelin miehistön eli koripallon Susijengin taival oli lajin MM-kisoissa Japanissa niin ikään jämähtänyt alkulohkoon. Tulos oli odotettu, mutta se tuli esityksillä, joille sitoutuneimmatkaan fanit eivät ilman itsepetosta heittäneet lakkia ilmaan. Kummankin joukkueen seuraava iso turnaus on Pariisin olympiakarsinta, mutta paikka kisoihin tässä näkymässä lähinnä haihattelua.
Mitä sitten tarkoitetaan tällä ylempänä mainitulla, resursseihin nähden epätodennäköisellä menestysputkella?
Syksystä 2007 saakka Suomen miesten koripallo- tai lentopallomaajoukkue oli selviytynyt arvokisojensa alkulohkosta jatkoon joka kerta, kun edes jompikumpi oli kisoihin osallistunut. Kyse on katsantotavasta riippuen maailman toiseksi ja kolmenneksi suurimmasta urheilumuodosta.
Lentopallossa tämä oli onnistunut EM-tasolla 2007, 2009, 2011, 2013, 2015, 2017, 2019 ja 2021 ja vieläpä MM-tasolla 2014 ja 2018.
Maailmanliigassa kaatuivat taannoin kaikki lajin suuret, yksittäisesti arvokisoissakin. Nykyjoukkue ei sellaisista vastustajista saa edes hippaa.
Pitkä korpivaellus
Koripallomaajoukkue palasi 16 vuoden korpivaellukseltaan EM-lopputurnaustasolle 2011 eikä ole sen jälkeen jäänyt kertaakaan kisoissa ilman jatkopelikokemusta. Mitalipelielämystäkin Saksan kisoissa 2022 tarjottiin, mutta yli 20 pisteen johto tulevaa mestaria Espanjaa vastaan poltti liikaa näpeissä.
Paikka pettymykseen päättyneissä MM-kisoissa hankittiin nyt pelaamalla, 2014 käteisellä kansainvälisen kattojärjestön kyynisestä huutokaupasta.
Tuosta MM-joukkueesta Okinawaan lensi pelaamaan enää Sasu Salin. Vielä Saksan EM-kisoissa pelanneet Petteri Koponen ja Shawn Huff arvioivat peliä terävästi enää sivusta.
Lentopallon puolella ajan hammas ei ole ollut armeliaampi.
Koposen lailla Suomen kaikkien aikojen palloilijoihin kuuluva passarilegenda Mikko Esko oli kisojen suuria suomalaisonnistujia. Kriittiset analyysit eivät kaivanneet tuekseen edes hidastuksia pelitilanteista, joita mies Yle Urheilun selostamossa luki kuin avointa kirjaa. Koponen onnistui yhtä lailla Ruudun MM-lähetysten pelinperkaajana.
Tärkein hukattiin
Pelintekijälegendan mukaan Suomi hukkasi Japanissa parhaan aseensa eli loppuun asti hiotun yhteistyön. Tilannetta tuskin paransi, että merkittävä osa pelaajista oli ilman voimassa olevaa seurajoukkuesopimusta eli työpaikkaa, täysin toisin kuin lentopallon puolella.
Koponen ei vain puhu nöyryydestä, solidaarisuudesta ja yhteistyöstä, vaan elää sitä kirjaimellisesti lihaksi ja vereksi. Hänen uransa niitti olivat vaikeat lonkkanivelvammat. Nyt miljonääri saa uuden nivelen, mutta ei ylellisen yksityisklinikan ohituskaistaa pitkin, vaan julkisesta terveydenhoidosta Jämsässä.
Pitkän arvokisajatkopelien putken päättyminen on Suomen urheiluväelle myös opetus.
Olli Kunnari, Mikko Esko, Oivasen veljekset tai Konstantin Shumov. Teemu Rannikko, Petteri Koponen, Sasu Salin tai Hanno Möttölä.
Uusien heidänlaistensa haikailu kuuluu asiaan, mutta yhtä lailla voi kysyä, miten tällaisia pelaajia on Suomesta reunaehdot huomioiden edes tullut.
